Orvokkeja

Haravointi on vielä vaiheessa, mutta onneksi orvokit tuovat jo kevättä pihaan. Kuvassa viikonloppuna ostamani orvokit, jotka ripustin ulko-oven pieleen toivottamaan sekä oman väen että vieraat tervetulleiksi.

Innostuin tänään ostamaan vielä 8 kpl orvokkeja lisää Hong Kongissa käydessäni. Pitäähän äidinkin saada jotain kivaa kun lapsetkin saivat ihanat vappupallot, eikös vaan :)

Melkoinen tuuli täällä meillä päin. Taitavat tämän päivän puutarhatyöt jäädä orvokkien istuttamiseen...

Sunnuntaina

Elämä voittaa taas ja nyrjähtänyt nilkkakin alkaa pikkuhiljaa parantua. Onneksi jalasta ei sentään löytynyt murtumaa.

Kaiken lisäksi ulkona paistaa aurinko ja 400 litraa multaa odottaa takapihalla innokasta kukkapenkkien tekijää :)

Minulla on kunnianhimoisena tavoitteenani rakentaa ensin yksi uusi kukkapenkki, johon siirrän pitkästä penkistäni keltaiset, oranssit ja punaiset kukat. Sen jälkeen suurennan kohopenkkiäni ja viimeiseksi nostan pitkän kukkapenkkini kasvit ylös, lisään multaa ja sijoittelen perennat uudelleen ja lisäilen penkkiin myös uusia kasveja. Pitkästä kukkapenkistä suunnittelen sini-liila-valko-pinkkiä, mutta suunnitelmat muuttuvat harva se ilta puutarhakirjoja ja blogeja tutkaillessani. Todennäköisesti lopputulos on taas kerran enemmän ja vähemmän improvisoitu. Mutta hei, puutarhanhoito on luovaa hommaa, ainakin meikäläisellä!

On tässä taas tavoitetta kerrakseen :)

Kävin loppuviikosta ostamassa purkin Cooperin Puutarhavahaa, jolla käsittelin molemmat jänisten syömät omenapuun rungot. Saa nähdä miten puiden käy.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Yhtä myllerrystä

Tänään heräsin kännykän piipitykseen kesken painajaista, sydän takoi ja otsa oli hiestä märkä. Painajainen liittyi työhöni, olin tehnyt mojovan virheen kiireen keskellä ja painattanut ison määrän kalentereja, joissa oli kannessa vanha vuosiluku. Huh huh, näin se työstressi vainoaa sairaslomallakin. Ei tunnu parin kuukauden lepo missään, rauhoittava lääke oli napattava ennen kuin pystyi aloittamaan aamutoimet lasten kanssa.

Minulla oli viime syksynä ja talvena todella rankka jakso töissä, jatkuvaa stressiä siitä, ettei mitenkään pysty eikä ehdi hoitaa kaikkia minulle osoitettuja töitä ilman apua. YT-neuvotteluissa supistettiin tekijöiden määrä äärimmilleen ja pistettiin pakka täysin sekaisin. Esimieheltä ei tukea herunut, yritin venyä ja venyä, kunnes lopulta tuli stoppi vastaan. Lääkäri totesi minulla työuupumuksen ja vaikean masennuksen. Siitä lähtien olen yrittänyt elää päivä kerrallaan ja hoitaa itseäni kuntoon. Työkuntoon pääseminen voi viedä kauemmin kuin alun perin olisin voinut uskoa.

Työ on aina ollut tärkeä osa elämääni ja identiteettiäni, lasten tulo on tietysti laittanut asioita uuteen perspektiiviin. Enää vähään aikaan en ole ollut vapaaehtoinen uhraamaan iltojani työnteolle, kuten joskus nuorena sinkkutyttönä. Silloin ei ollut mikään ongelma istua tarpeen vaatiessa toimistolla iltakymmeneen, jotta saatiin projekteja kasaan nopeammin. Sairauteni haastaakin minut nyt miettimään, mitä muuta tuleva työni voisi olla. Mietin arvojani ja yritän keksiä miten saisin kehiteltyä minulle paremmin sopivan elämän.

Onneksi päivä alkoi sujua myöhemmin paremmin, iltapäivällä jo kupsuttelin kukkapenkkiä ja nautin aurinkoisesta päivästä. Ehdin jo tehdä suunnitelmia huomisellekin pihatöiden suhteen, mutta vähän myöhemmin nyrjäytin nilkkani ja päädyinkin sohvalle kylmäpussin kanssa. On tämä yhtä vuoristorataa...

Tässä taas yksi keväinen kuva takapihaltamme. 

Kevät on tullut!

Tänään piristyin melkoisesti takapihalla käydessäni. Lämpimät ilmat ja vesisade ovat vieneet jo melkein kaikki lumet pihaltamme ja kukkapenkissä minua odotti tällainen ihana yllätys: krookukset ovat jo kukassa!

Kyllä, kevät on vihdoinkin täällä :-)

Toinen vähemmän mukava yllätys oli se, että huomasin jänisten herkutelleen molempien omenapuidemme kaarnoja suihinsa. Saa nähdä saanko puut vielä pelastettua, vai voittavatko jänikset tämän ottelun. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitä kannattaisi tehdä?

Kävin tänään myös kurkistamassa kirppispöytääni ja siellä oli kauppa käynyt kohtalaisesti etenkin lastenkirjojen osalta. Huomenna voinkin viedä vähän lisää tavaraa myyntiin. 

Ilta sujui mukavissa puuhissa isomman tyttöni kanssa, leivoimme pitkästä aikaa yhdessä pullaa. 

Nyt nukkumaan, hyvää yötä yökyöpeleille!

T:T

Säätämistä

No huh huh, bloggerin käyttö vaatii näköjään pientä harjoittelua vielä. Mutta eiköhän tämä tästä...

Nyt on siis keskiviikko, olen yksin kotona ja mietin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ulkona on +5 astetta ja ankean harmaata. Mutta pääasia on se, että kevät etenee. Odotan sitä että pääsen upottamaan sormeni multaan ja katselemaan kukkien nousua kukkapenkeistä. Keittiössä on jo kokoelma erilaisia taimipurkkeja levällään, saa nähdä mahtuuko kukaan enää syömään ruokapöydän ääressä kun päästään koulimisvaiheeseen ;-)

Minulla on tällä hetkellä meneillään tarpeettoman tavaran hävitysprojekti. Kirppispöytä on jo olemassa ja vaikka sinne on jo kannettu kassikaupalla tavaraa, makuuhuoneemme on edelleen kuin pommin jäljiltä. Siellä on levällään vaatteita, kirjoja ja kaikkea sekalaista sälää kirppikselle pääsyä odottamassa. Hinnoittelu jatkukoon hetken kuluttua.

Kaipaan selkeyttä elämääni ja haluaisin oppia myös tuntemaan itseni paremmin. Seuraan mielenkiinnolla Anrinkon blogia ja tätä juuri julkistettua oman itsensä opiskelua http://anrinko.blogspot.fi/2013/04/vuosisuunnitelma.html. 

Minä olen myös innolla mukana!

Elämässä eteenpäin

Elämässä tulee hetkiä, jolloin vanhoja asioita on jätettävä taakse, jotta voi saada elämäänsä uutta. Keikun nyt sillä vedenjakajalla, jonka toisella puolella on vanha minä ja vanha elämä ja edessä jotain uutta ja parempaa. Mutta ensin on uskallettava sulkea silmät ja hypätä.

Siihen hyppyyn kerään vielä rohkeutta. Jotain uutta on tulossa, mutta mitä se mahtaa olla?

Työuupumus ja masennus saivat minut tajuamaan, että minun ei ole pakko kolistella loppuelämääni eteenpäin sillä samalla raiteella, jonka olen joskus valinnut, vaan asioita voi muuttaa.

Hui, onpas dramaattista, mutta välillä elämä on :-) 

Elämänmuutosta suunnittelee ja pian myös toteuttaa 40+ ikäinen nainen, jolla on elämässään myös aviomies ja kaksi tyttöä. Heistä aion pitää kiinni, vaikka kaikki muu menisi uusiksi.

Tervetuloa mukaan vuoristoradan kyytiin!

T:T