lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kesäfiilistä

Tänään on taas nautittu auringosta, pihalta ei olisi halunnut tulla ollenkaan pois. Maltoin pötkötellä aurinkotuolissa ja välillä puuhailla pieniä juttuja pihalla. Kasvien siirtely uuteen penkkiin ei ole vielä alkanut, ensin pitää yrittää suunnitella, mitä siirtäisi ja minne...


Niin kuin kuvista näkyy, kuusi metriä pitkä kukkapenkkini alkaa olla turhan täynnä. Täältä osa kasveista saa lähtöpassit muualle.


Vähän kasvaa heinääkin seassa, perkaus tulee tarpeeseen. Vai pitäisikö kenties tehdä perusteellisempikin puhdistus? 


Palava rakkaus hehkuu kirkkaana.


Jackmannii-kärhö on räväyttänyt juuri ensimmäiset kukkansa auki.



Tässä näkymää lepotuolistani trampan suuntaan. Eiköhän tuo toinenkin kärhö pian täytä oman tukensa.


Terassilla kasvaa minitomaatti, basilikaa ja vääkukkaiset pelargoniat muratin kanssa. Sade kasteli pelakat kunnolla ja osa kukista suuttui ja ruskistui. Toivottavasti katon alla pärjätään paremmin.


Tässä puolestaan uusi minikasvimaani. Ihana mieheni kaivoi tiilet maahan ja auttoi mullan kärräämisessä, vaikkei niin puutarhatöistä perustakaan :)



Ja tässä vielä kesäkurpitsan kukkia, toivottavasti onnistun pitämään tämän hengissä ja saamme pian satoa...


Mukavaa viikonloppua, ihanaiset! 



tiistai 25. kesäkuuta 2013

Iloista tiistaipäivää

Jos jostain pihallamme tulee iloinen mieli, niin ainakin näistä väriläikistä.


Palava rakkaus kisaa värikkäimmän kukan tittelistä päivänliljojen kanssa.


Mutta kyllä pionikin jaksaa vielä hehkua.

Kohta pikapyrähdykselle rautakauppaan ja sitten taas vaihteeksi ruokakauppaan. Mikä siinä on, ettei tuo ruokakaupassa käynti nappaisi nyt ollenkaan...

Mukavaa päivänjatkoa!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ajatuksia

Joskus sitä törmää viisauksiin, jotka osuvat ja uppoavat, tänään tulivat vastaan nämä kaksi.




Nämä molemmat tulivat vastaan Pinterestissä. Tässä sitä onkin taas vähän pohdiskeltavaa meikäläiselle...

Nyt nukkumaan... 

Hyvää yötä!


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannustunnelmia

Kyllä Suomen kesä osaa olla ihanaa aikaa. Tänäänkin on nähty monenlaista säätä, pientä tihkusadetta ja harmaa taivas, sitten kunnon kuurosade, joka meni pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja loppupäivä nautittiin taas kauniista auringonpaisteesta. Luonto on näyttänyt monet kasvonsa ja kaikki ovat olleet kauniita. Edes sade ei harmittanut, koska tiesin sen menevän pian ohi.

Koska kukaan ei ole vielä älähtänyt jatkuvasta pionien kuvien postaamisesta, tässä jälleen yksi otos. Pioni on kukkien kaunotar, ei sille mitään voi. Niiden määrää pitää kyllä kasvattaa meidän pihalla reilusti. Harmin paikka, että tämä kaunotar teki tänä vuonna vain kolme nuppua. Viime vuoden kukinta oli runsaampi. Nyt täytyy räpsiä paljon kuvia, jotta selviää taas seuraavaan kesään saakka.


Tänään mopo lähti käsistä ihanien luonnonkukkien kanssa. Perheen kolmen sukupolven naiset keräsivät yhdessä kukkia ja kuinka ollakaan, isoja kimppuja tuli poimittua monta, niin kotiin kuin mummolaankin. Kotoa taitaa löytyä neljä! Päivän tohinoissa kimput jäivät kuvaamatta, äsken oli ihan pakko asetella yksi kimpuista terassin kaiteelle ja napata siitä kuva. Harvemmin sitä tulee ulkokuvia näpsittyä iltayhdentoista jälkeen :) Luonnonkukkakimput ovat tähän aikaan vuodesta aivan ihania, onneksi hyviä poimintapaikkoja löytyy läheltä kotiamme. 



Tänään alettiin jo hieman tarkennella lomasuunnitelmiakin, heinäkuussa sitä sitten lähdetään kotimaata kiertelemään. Aluksi lähdemme kokeilemaan karavaanarielämää, edellisestä reissusta onkin jo kulunut yli neljännesvuosisata ja silloin en todellakaan päässyt vielä rattiin (saa nähdä päästetäänkö minua vieläkään). Olemme vuokranneet viikoksi asuntovaunun ajatuksenamme testailla, voisiko se olla meidän perheen juttu tulevinakin kesinä. Onneksi kokeneempi ystäväperhe lähtee mukaamme meitä keltanokkia valistamaan ja leirintäalueetkin ovat kehittyneet 80-luvun hiekkaista mäntymetsää, mutapohjainen lampi, järjettömästi hyttysiä ja puucee -ajoista huomattavasti viihtyisämpään suuntaan. Loppuloma reissataan sitten mökeillä ja sukulaisten luona kierrellen. Sellaista rentoa menoa on siis suunnitteilla, saa nähdä miten rentoa se sitten oikeasti onkaan... Täytyy vaan toivoa, ettei pinnani ala kiristymään pitkillä automatkoilla perheen kanssa ja camping-olosuhteissa elellessä. Onneksi ei kuitenkaan lähdetä ihan teltan kanssa liikenteeseen :)

Tässä vielä nuoren esiintyjämme taidonnäytettä iltapäivältä. Hän asetteli isälleen, minulle ja isovanhemmilleen tuolit riviin terassille, jakoi jokaiselle apilankukan ja basilikanlehden ja lähti esiintymään trampalle. Väliajalla hän tarjoili kahvia ja pullaa leikkimökin astioista ja sen jälkeen esitti vielä toisen puoliajan ohjelman. Selvää yrittäjähenkeä ilmassa :)


Ai niin, olen muuten päässyt jalkatuesta ja kepeistä eroon. Olen niin onnellinen! Onhan se polvi vielä vähän oudon tuntuinen, mutta eiköhän tämä tästä. Nyt täytyy aloittaa varovasti pienet kävelylenkit...

Mukavaa sunnuntaita!













perjantai 21. kesäkuuta 2013

Ihanaa juhannusta!

Nyt se kesän suurin juhla sitten saapui! Aurinko paistaa ihanasti ja pionikin avasi ensimmäisen nuppunsa tänä aamuna.



Vietämme tänä vuonna juhannusta kotona perheen kesken. Vain vanhempi tyttömme on reissussa. Minä poden vielä kovaa kurkkukipua ja korvatkin ovat edelleen tukossa, mutta yritän silti nauttia tästä kesän juhlasta niin paljon kuin mahdollista.

Tässä vielä lisää kukkijoita takapihaltamme.





Kohta aion siirtyä lepotuoliini nautiskelemaan kauniista kesäpäivästä, mutta sitä ennen ajattelin vielä kokeilla tätä herkulliselta vaikuttavaa At Maria's blogissa esiteltyä juhannuksen raparperikakkua, jonka ohje löytyy täältä.

Ihanaa juhannuksen aikaa teille kaikille!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Keinuttaa, keinuttaa

Kesäflunssassa kärvistely alkaa kaas kuohuttaa tunteita ja tuntuu siltä, kuin vene kulkisi taas syvemmissä vesissä kovempaa keinahdellen. Taas alkaa nousta mieleen vanha kunnon Tästä ei taas tule yhtään mitään -mantra, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen. Tuntuu epäreilulta, että koko ajan joku onnettomuus tai sairaus vaanii nurkan takana.

Sekä minä että nelivuotias sairastamme nyt samaan aikaan sitkeää kesäflunnssaa. Minulle allergisena nämä ovat aina erityisen kovia, koska olen kesäisin jo muutenkin tukossa siitepölystä, nytkin sekä nenä että kurkku ovat tukossa, paha yskä päällä ja koko pää täynnä limaa. Hyvä kun saan edes teetä ja Finnrexiniä nieltyä. Kaiken kukkuraksi eilisellä lääkärikäynnillämme selvisi, että tytöllä on silmätulehdus, minulla sen lisäksi vielä korvatulehduskin. Hei haloo, minä olen 43 v, en ihan parasta kohderyhmää lastentaudeille! Nyt sitä sitten vedetään troppia kaksin käsin ja tehdään vielä nenähuuhteluitakin kaupan päälle. Ja nukkuminen ja syöminen ovat todella hankalaa puuhaa. Tässä sitä nyt vietetään aikaa sohvalla katsellen Pikku Kakkosia ja lastenleffoja... Alan tuntea itseni aivan zombieksi.

Jotenkin sitä odottaa jo, että pääsisi kuntouttamaan itseään ja jalkaansa, vaan kun ei :(

Sitten pihakuulumisia. Etupihan puolella koivuangervot ovat ottaneet kunnon kasvuspurtin ja kukkivat nyt oikein kunnolla. Aina välillä mietin, että hävittäisin nämä pensaat ja tekisin tilalle kukkapenkin, mutta kukkiessaan nämä ovat ihan mukiinmeneviä ja ainakin tosi helppohoitoisia. Joten olkoot toistaiseksi... Takapihallakin on tarpeeksi asioita levällään, mm. pelargoniat ja muratit istuttamatta,  yksi keskeneräinen kukkapenkki, toisen harvennus, pieni kasvimaakehikko jne jne jne... Ja tekijä yskii täällä neljän seinän sisällä.

Yritän pinnistää mieleeni voimaa antavia lauseita, kuten Olen terve ja energinen. Kaikki on minulle mahdollista. Kyllä se tästä...



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Lauantaita kohti kovaa vauhtia

Tänään on ollut sen verran sateisempi päivä, ettei ulkokuvia ole tullut otettua. Aika on muutenkin mennyt kesäflunssasta kärsivää pikku kuumepotilasta hoitaessa ja omaakin nenää niistäessä. Pari ihanaa keiju- ja merenneitoelokuvaa on tullut katseltua ja mm. ponileikkejä leikittyä. Onneksi potilas ei hermostunut edes siitä kun isosisko lähti kaverinsa luo yökylään, vaan tyytyi kohtaloonsa illasta äidin ja isin kanssa.

Tässä vielä muutama kuva parin päivän takaa.

Mukavaa viikonloppua!





Nyt se sitten on meidän pihalla...

...nimittäin trampolini, täyttäen lähes koko takapihan! Argh! No, itsehän siihen suostumukseni annoin. Mutta lapset ovat onnessaan :)

Tuon ilmestyttyä pihalle tulikin kiire multaa ja tiiliä kärräämään, jotta saisin sen vastapainoksi lisää kukkia. Eilinen iltapäivä meni kukkapenkin rakentamisessa ja edelleenkin sinne pitäisi kärrätä lisää multaa, mutta tälle päivälle osui sadekeliä ja lapsen kesäflunssaa, joten hommat ovat taas tauolla. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa... Tiilet on pinottu vähän niin ja näin, mutta en pyrkinytkään mihinkään pikkutarkkuuteen.

Tuohon kukkapenkkiin olisi tarkoitus istuttaa pääasiassa perennoja ja kesäkukkia, sillä tuohon kohtaan tippuu talvisin lumet katolta. Osan kasveista siirrän pihan muista penkeistä, osa pitää hakea äidiltä ja puutarhamyymälästä sitten kun ehdin.

Tervetuloa uusille lukijoille, joita on taas ilmaantunut mukaan! On mukavaa kirjoitella, kun tietää, että joku lukee höpinöitäni :)






lauantai 8. kesäkuuta 2013

Viikonlopun viettoa

Kovin helle on toistaiseksi takana päin, mutta vieläkin tarkenee hyvin. Paleltumisen vaaraa ei ole, vaikka asteet ovat hieman tippuneet ja tuulikin puhaltelee. Ihana kesäpäivä siis tänäänkin!

Minäkin sain torstain lääkärikäynnillä luvan täyspainovaraukseen ja pikkuhiljaa myös kepeistä luopumiseen. Ja parasta kaikessa oli lupa ajaa taas autoa. "Kotiarestini" siis päättyi ja matka kävi heti mm. taimitarhalle ja Tiimariin 4-vuotiaan kaverisynttärien tarvikkeita ostamaan. Juhlat olivat torstaina ja meno oli aika hulvatonta :) Oli ihana katsella pienten tyttöjen touhuja.

Tänään kävimme perheen kanssa aamupäivällä puistossa ja sen jälkeen tytöt kävivät hieman vilvottelemassa suihkulähteen vedessä. Yllätimme tytöt myös pitkästä aikaa hampurilaisaterialla ja poikkesimme myös lehmiä moikkaamassa. Iltapäivällä terassilla on ollut kova Barbie-leikki käynnissä nuoremman tytön toimesta. Ja tokihan äitikin pääsi mukaan leikkiin.

Ai niin, ensimmäinen kurjenmiekkakin räväytti jo kukkansa auki. Ovat ne vaan niin ihania.

Kerrassaan mukava päivä, illalla vielä saunotaan ja grillataan.

Mukavaa viikonloppua teillekin!









keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pieniä haaveita

Olen viime aikoina alkanut haaveilla ikiomasta istutuspöydästä. Olen nähnyt muutamissa blogeissa niin ihania istutuspöytiä, että kateeksi käy. Tässä pari ihanaa mallia, toinen Mustikkamäen Tiinan pöytä tässä ja toinen pöytä Kanelia ja kardemummaa -blogista tässä.

Ongelmana vain on se, etten ole kovinkaan näppärä nikkarointihommissa (koulun puukäsitöissä tekemäni viestikapulakin näytti lähinnä kirveellä louhitulta toteemipaalulta) ja miehenikin on parhaillaan niin kiireinen, etten tohdi sellaista häneltäkään tilata. Niinpä olen silmäillyt netistä myös valmiita istutuspöytiä. Harmi vain, että useimmat ovat varsin tylsän näköisiä. Mutta kai sellainenkin paremman puutteessa kelpaa istutuspuuhiin. Ainahan sitä voi yrittää tuunata jotenkin...

Mansikat ja herneenversot kasvavat kohisten, toivottavasti pian saadaan satoa :)



Auki on!

No nyt se ensimmäinen pioni aukesi! Olen onnellinen :)

Ja sitten taas takaisin ulos...

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Omaa aikaa

Lapsiperheessä oma aika jää usein haaveeksi, vaikka se onkin todella tärkeää aikuisten oman hyvinvoinnin kannalta. Töissä käydessäni koin aina syyllisyyttä oman ajan ottamisesta. Usein ajattelin, että jos kerran lapseni joutuvat olemaan arkisin pitkät päivät toinen tarhassa, toinen koulussa ja iltapäiväkerhossa, illalla minun on annettava heille kaikkeni. Jätin harrastukseni ja keskityin tekemään pinna kireänä kotitöitä ja leikkimään illat Legoilla ja pehmoleluilla. Ajattelin, että koska olen lapsia halunnut, minun on heitettävä oma elämäni toistaiseksi sivuun ja oltava vain Äiti isolla Ä:llä.

Miehille oman ajan ottaminen on huomattavasti helpompaa, he eivät syyllistä itseään joka asiasta. Naiset helposti kokevat olevansa huonoja äitejä, jos asettavat edes välillä itsensä etusijalle. Pahimmillaan koin syyllisyyttä siitäkin, jos lähdin illalla yksin ruokakauppaan ja jätin pienemmän tyttöni kotiin isänsä kanssa. Saatika jos menin kiertelemään vaatekauppoja ja ostamaan jotain ITSELLENI. Ja samalla koin tietysti myös syyllisyyttä kaikista mahdollisista työasioista, joita jälkeenpäin arvioiden en olisi mitenkään voinutkaan ehtiä yksin oman työaikani puitteissa hoitaa. Luonnollisestikin ahdistuin myös siitä, että lapsen kanssa leikkiessäni en ehtinyt tekemään kaikkia kotitöitä niin perusteellisesti kuin olisin halunnut tai ehtinyt tapaamaan ystäviäni kaiken pyörityksen keskellä. Seuraavaksi tulivat nukkumisongelmat ja jatkuvasti kiristyvä pinna ja jatkuva ahdistus...

Hei haloo, ihmekös tuo jos vähitellen alkaa stressi jyllätä ja ahdistaa! Onneksi tajusin lopulta lyödä jarrut pohjaan.

Työuupumuksen aiheuttamasta masennuksesta johtuva sairaslomani on pistänyt minut miettimään asioita uudelleen. Mikä tässä elämässä on tärkeämpää, se että tavarat ovat ojennuksessa vai se, että ihmisillä on hyvä olla? On vaan yritettävä tyytyä siihen, että tässä elämänvaiheessa paikat eivät ole aina tiptop kotonani. On luotettava siihen, että vaikkei äiti olisikaan aina läsnä ja mukana leikeissä, lapsista kasvaa silti onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä. Ja että lapset kyllä vaistoavat, jos vanhemmilla ei ole hyvä olla.

Tällä hetkellä minulla on runsaasti omaa aikaa, tosin paketissa olevan jalkani takia reviirini on hyvin pieni. Toivon, että rennompi asenteeni auttaisi minua myös töihin palatessani. Se nipottava perfektionisti on nyt kerta kaikkiaan kitkettävä minusta pois ja tilalle on tuotava positiivista Hakuna matata -asennetta.

Ja omaa aikaa ja reviiriä on myös muistettava suojella, ihan vain itseni vuoksi. Jos minä en huolehdi itsestäni, niin kuka sitten?


Pionin kukkia odotellessa

Ihanaa, pionien kukinta on jo näin lähellä!

Tuskin maltan odottaa...


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Oma paratiisini

Kyllä on ollut käsittämättömän hienot ilmat viime aikoina! Olen ollut melkein aamusta iltaa takapihalla, joko terassilla istuskellen tai pieniä pihajuttuja tehden. Paviljonki on ollut todella hyödyllinen, muuten olisin jo varmaan grillaantunut kypsäksi etelän suuntaan aukeavalla terassillamme.

Vielä kun pääsisi lapiohommiin ja ostamaan lisää kasveja pihalle... Näinköhän ensimmäinen paikka, johon ajoluvan saatuani kurvaan mahtaa olla joku puutarhamyymälä. Todennäköisesti ainakin :)

Viikonloppuna vietimme nuoremman tyttömme 4-vuotissynttäreitä ystävien ja sukulaisten kanssa. Oli mukava tavata heitä pitkästä aikaa. Uskomatonta miten nopeasti neljä vuotta on vierähtänyt, äidin pikkuinen on jo iso tyttö :)