keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Uusi ovi aukeaa taas

Olen välillä niin nopea käänteissäni etten itsekään meinaa pysyä perässä. Toissayönä yhden aikaan bongasin erään mielenkiintoisen kurssin netistä, ilmoittauduin sille eilen ja huomenna alkaakin sitten jo opiskelu. Kyseessä on nyt vain kolmen viikon kurssi, mutta olen siitä aika innoissani.

Tuntuu siltä kuin olisin avaamassa ovea uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan. Saa nähdä, mitä sen takaa löytyy.


Vielä en ala hehkuttamaan opiskelustani mitään tämän tarkempaa, katsotaan nyt ensin miltä se sitten käytännössä vaikuttaa... 

(Kuva Pinterestistä)

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pieni tuunaus

Jokin aika sitten minua alkoi ahdistaa joka puolella seilaavat lehtipinot ja päätin ottaa vanhan puulaatikkoni lehtikoriksi. Ainoa vika oli se, että painavaa laatikkoa oli kurja nostella siivotessa. Sitten muistin kauan sitten kirppikseltä ostamani renkaat ja kaivoin ne kaapista ja kahdeksan ruuvia miehen kätköistä.

Sitten vain miehen Makita laulamaan (käytin sitä ihan itse) ja koossa oli näppärä pyörällinen lehtilaatikko.






maanantai 28. lokakuuta 2013

Kevättä odotellessa

Tänään olen saanut kaivaa maata oikein urakalla. Ostin jokin aika sitten äidilleni kukkasipuleita, mutta hän ei ollut vielä ehtinyt istuttaa niitä. Pakkasin siis kumisaappaat ja varusteet mukaan ja lähdin istutuspuuhiin vanhempieni omakotitalon pihalle. Ensi keväänä on sitten odotettavissa punaisia ja keltaisia tulppaaneita sekä keltaisia ja liloja krookuksia. 

Olen istuttanut jo aikaisemmin sipuleita myös omalle pihalleni. Tässä lista ostamistani sipuleista:

- laukkaseos Allium mixed, 10 sipulia
- valkoinen kirjopikarililja Fritillaria meleagris alba, 10 sipulia
- punainen tulppaani Tulipa American dream, 10 kpl
- keltasahrami Crocus luteus, 20 kpl
- vaaleanpunainen tulppaani Tulipa sweet desire, 10 kpl
- vaaleanpunainen oregoninlaukka Allium unifolium, 20 kpl
- ukkolaukka, 10 kpl
- narsissi, 20 kpl
- lila kevätsahrami Crocus vernus remembrance, 20 kpl
- valkoinen lumikello Galanthus rivalis, 20 kpl

Eihän näillä tietenkään oma piha Keukenhofiksi muutu, mutta kummasti nämäkin kevättä piristävät...




(Keukenhof-kuvat lainattu Pinterestistä)

Omaa rauhaa

Tänään on ollut hyvä päivä, sopivasti touhuamista perheen kanssa ja hieman omaakin rauhaa. Olen aina nauttinut yksinolosta, ainoan lapsen on ollut pakkokin keksiä tekemistä myös itsekseen kun sisaruksia ei ole ollut seurana. En varsinaisesti kaipaa erakoksi metsän keskelle, mutta voidakseni hyvin kaipaan myös rauhallisia hetkiä ihan itsekseni.



Lapsena jaksoin pitkiä aikoja rakennella huoneessani taloja Legoista (ja ennen kaikkea myös sisustaa niitä), piirtää tai maalata vesiväreillä sekä lukea kirjoja ja Aku Ankkoja. Olin niin innostunut kirjoista, että opettelin lukemaan jo nelivuotiaana ja vähän kasvettuani aloin tehdä omia lehtiä ja kirjoittaa tarinoita. Toki touhusin myös paljon naapurien lasten kanssa, juoksentelimme pitkin metsiä, leikimme ja pelasimme. 70-luvun lapsuus oli varsin huoletonta aikaa.

Ennen nykyisen mieheni tapaamista asuin monta vuotta yksin. Tai oikeastaan en sittenkään ollut yksin, olihan minulla kissa seuranani. Silloin sisustin kotiani, lenkkeilin ja luin tosi paljon, mitä nyt sinkkutytön muilta kiireiltäni ehdin. 

Pienten lasten myötä elämä muuttui rytinällä. Yllättäen huomasi, ettei edes vessaan meinannut päästä yksin ja joku oli aina lähistöllä odottamassa sitä hetkeä, että yrittäisit hieman istahtaa sohvalle lehteä lukemaan. Silloin alkoi välittämästi kuulua pyyntö "Äiti, tuutko mun kanssa leikkimään?".
Koska lapsiperheessä oma aika on kortilla, illat venyvätkin usein turhan pitkiksi. Sitä ei vain malta sammuttaa kynttilöitä ja laskea iPadia tai käsityötä käsistään ja kömpiä nukkumaan. 

Nyt on kuitenkin pakko, jotta huomenna jaksaa taas nousta lapsia herättelemään...


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Öisiä tunnelmia

Kello on puoli yksi, istun olohuoneessa ja nautin tunnelmallisesta kynttilänvalosta. Ainoat äänet, jotka kuuluvat ovat kellon raksutus ja tiskikoneen äänet. Että pitikin laittaa se jo päälle.



Tuo Krasilnikoffin karkkikulho tarttui viime viikolla mukaani Hyvinkäältä sisustusliikkeestä nimeltä Sikuriina. Aivan ihana kauppa! Sikuriinan nettikauppakin näyttää varsin houkuttelevalta. 

Karkkikulholle olikin tarvetta, kun onnistuin viime viikolla sähläämään ja tiputtamaan kaksi sisäkkäin ollutta Brukan karkkikulhoa suoraan kaapista keittiön kivilattialle. Hiemanko otti päähän... No, tavaraahan se vain oli, ei sellaista onneksi kauaa jaksa surra. 







lauantai 26. lokakuuta 2013

Tsemppausta

Tässä vähän tsemppausta niin itselleni kuin teille muillekin.



(Kuvat Pinterestistä)

Mukavaa lauantaita :)


perjantai 25. lokakuuta 2013

Outoa käytöstä entiseltä käsitöiden vieroksujalta

Kuinka ollakaan, elämänmuutos on tuonut elämääni omituisen käsityövimman. Olen jostain syystä intoutunut kutomaan ja jopa virkkaamaan tänä syksynä. Kaupoissakin kurkin lankahyllyjä oudon innostuksen vallassa.

Tässä muutama tekele tältä syksyltä. Osa on mennyt jo eteenpäin ennen kuin tajusin räpsiä niistä kuvia. 


Tässä tuubihuivi Novitan Hile -langasta.


Ja tässä kaulahuivi Red Heart Lisa Big -langasta.


Ja hännänhuippuna 9-vuotiaan tyttöni tilaama tuubihuivi Novitan Hile-langasta.

Jälki ei ole kovin ammattimaista, mutta ihmekös tuo kun en ole vuosiin juurikaan käsitöitä tehnyt. Tai no, olen saanut viimeisten viiden vuoden aikana pari kaulahuivia ja yhdet vauvan sukat valmiiksi. Tällä hetkellä väkerrän myös lapasia isommalle tytölleni. Edelliset lapaset olen tehnyt joskus koulussa...


Tässä puolestaan on kuva isännän iltapuuhasta. Minä lähden tänään viihteelle ;)

Ikioma työpöytä

Vihdoinkin sain ikioman työpöydän! Satuin paikalle kun tämä makoili kierrätyskeskuksessa odottelemassa uutta kotia ja pelastin sen mukaani. Lastulevyhökötyshän tämä tietenkin on, mutta kelpaa toistaiseksi kunnes rahatilanteeni paranee ja törmään siihen oikeaan.


Ihanaa, että saan välillä pujahtaa omaan rauhaan makkarin nurkkaan joko päivittämään blogia tai surffailemaan muuten netissä. Ja saan vielä näin pimeään aikaan tarvitsemaani kirkasvalohoitoakin siinä samalla. Tai ainakin kynttilänvaloa, jos siltä tuntuu.

Tässä vaiheessa pöytä on vielä epäilyttävän siisti, pahoin pelkään, että se alkaa pian näyttää vähemmän siistiltä. Tekisi melkeinpä mieli lähteä Tiimariin ostamaan söpöjä koulutarvikkeita...

Mukavaa viikonloppua!





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Elämä uusiksi

Kuukauden blogitauon aikana ehtii näköjään pistää elämänsä uusiksi. Kiirettä on pitänyt, joten en ole ehtinyt kirjoittamaan päivityksiä enkä pahemmin edes lukemaan muiden kuulumisia.

Pitkään asioita pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä vaihtoehto oli irtisanoutua pitkäaikaisesta työpaikastani. Moni voi olla sitä mieltä, että se oli kaikkea muuta kuin järkevää tässä taloustilanteessa, mutta uskon, että siipeni kantavat. Jos kerran paluu työpaikalle tuntui vastenmieliseltä ja ahdistavalta, miksi ihmeessä olisin kiusannut itseäni kauemmin. Päätin, että terveys on tärkeintä, vähemmälläkin rahalla voi tulla toimeen toistaiseksi. Ja mikä olikaan tulos kun sain soitettua esimiehelleni: oli kuin kymmenien kilojen taakka olisi pudonnut hartioiltani. 

Kun kävin allekirjoittamassa paperit ja moikkaamassa työkavereitani, oloni oli tosi kevyt ja onnellinen. Ei pienintäkään epäröintiä tai katumusta ilmassa. Aivan kuin loputkin masennuksen rippeet olisivat karisseet ja tilalle tullut roppakaupalla iloa ja itsevarmuutta.


Yksi suuri tekijä, joka mahdollisti tämän muutoksen oli loistava elämäntaidonvalmentajani. Neljä käyntikertaa saivat minut ajattelemaan asioita ja itseäni uudella tavalla. Ensimmäisellä kerralla olin surkea, itseäni ja osaamistani vähättelevä raunio, mutta pikkuhiljaa aloin ajatella toisin. Enhän minä voi olla mikään ammattitaidoton ja osaamaton tyyppi, jos olen tehnyt töitä parikymmentä vuotta saaden jatkuvasti haasteellisempia ja vaativampia tehtäviä hoidettavakseni ja selviydyin niistä hyvin ennen mahdotonta tilannetta. 

Toinen henkilö, joka antoi minulle tukea ratkaisuuni oli mieheni. Hänkin painotti sitä, että terveys ja onnellisuus ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin säännöllinen palkka.

Ja niin minä uskalsin hypätä tyhjän päälle. En ole koskaan tuntenut oloani näin vapaaksi ja stressittömäksi. 

Nyt heitän verkot vesille ja lähden tavoittelemaan uusia haasteita. Asioilla kun on tapana järjestyä parhain päin :)