maanantai 22. huhtikuuta 2013

Yhtä myllerrystä

Tänään heräsin kännykän piipitykseen kesken painajaista, sydän takoi ja otsa oli hiestä märkä. Painajainen liittyi työhöni, olin tehnyt mojovan virheen kiireen keskellä ja painattanut ison määrän kalentereja, joissa oli kannessa vanha vuosiluku. Huh huh, näin se työstressi vainoaa sairaslomallakin. Ei tunnu parin kuukauden lepo missään, rauhoittava lääke oli napattava ennen kuin pystyi aloittamaan aamutoimet lasten kanssa.

Minulla oli viime syksynä ja talvena todella rankka jakso töissä, jatkuvaa stressiä siitä, ettei mitenkään pysty eikä ehdi hoitaa kaikkia minulle osoitettuja töitä ilman apua. YT-neuvotteluissa supistettiin tekijöiden määrä äärimmilleen ja pistettiin pakka täysin sekaisin. Esimieheltä ei tukea herunut, yritin venyä ja venyä, kunnes lopulta tuli stoppi vastaan. Lääkäri totesi minulla työuupumuksen ja vaikean masennuksen. Siitä lähtien olen yrittänyt elää päivä kerrallaan ja hoitaa itseäni kuntoon. Työkuntoon pääseminen voi viedä kauemmin kuin alun perin olisin voinut uskoa.

Työ on aina ollut tärkeä osa elämääni ja identiteettiäni, lasten tulo on tietysti laittanut asioita uuteen perspektiiviin. Enää vähään aikaan en ole ollut vapaaehtoinen uhraamaan iltojani työnteolle, kuten joskus nuorena sinkkutyttönä. Silloin ei ollut mikään ongelma istua tarpeen vaatiessa toimistolla iltakymmeneen, jotta saatiin projekteja kasaan nopeammin. Sairauteni haastaakin minut nyt miettimään, mitä muuta tuleva työni voisi olla. Mietin arvojani ja yritän keksiä miten saisin kehiteltyä minulle paremmin sopivan elämän.

Onneksi päivä alkoi sujua myöhemmin paremmin, iltapäivällä jo kupsuttelin kukkapenkkiä ja nautin aurinkoisesta päivästä. Ehdin jo tehdä suunnitelmia huomisellekin pihatöiden suhteen, mutta vähän myöhemmin nyrjäytin nilkkani ja päädyinkin sohvalle kylmäpussin kanssa. On tämä yhtä vuoristorataa...

Tässä taas yksi keväinen kuva takapihaltamme. 


4 kommenttia:

  1. On se kovaa olla mukana tuolla oravanpyörässä, kovasti voimia sulle toipumiseen. Hienoa kuitenkin että jaksat siitä kertoa meillekin, yhdenlaista parantumista se on sekin, kun osaa purkaa asioita pois mielenpäältä. :) Puutarhatyöt on kyllä hyvä rentoutumiskeino kaiken kiireen keskellä, siellä yleensä kyllä ne kiireet jää taka-alalle. Jospa se elämä vielä heittäis sulle jotain uutta ja mukavampaa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Aloitinkin blogini vähän niinkuin terapiamielessä, mukavaa että tänne on löytänyt lukijoitakin :)

    VastaaPoista
  3. tittar in av en slump och säger hej, alltid kul att hitta nya bloggar/Helena

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisit pienen viestin merkiksi vierailustasi.