Keinuttaa, keinuttaa

Kesäflunssassa kärvistely alkaa kaas kuohuttaa tunteita ja tuntuu siltä, kuin vene kulkisi taas syvemmissä vesissä kovempaa keinahdellen. Taas alkaa nousta mieleen vanha kunnon Tästä ei taas tule yhtään mitään -mantra, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen. Tuntuu epäreilulta, että koko ajan joku onnettomuus tai sairaus vaanii nurkan takana.

Sekä minä että nelivuotias sairastamme nyt samaan aikaan sitkeää kesäflunnssaa. Minulle allergisena nämä ovat aina erityisen kovia, koska olen kesäisin jo muutenkin tukossa siitepölystä, nytkin sekä nenä että kurkku ovat tukossa, paha yskä päällä ja koko pää täynnä limaa. Hyvä kun saan edes teetä ja Finnrexiniä nieltyä. Kaiken kukkuraksi eilisellä lääkärikäynnillämme selvisi, että tytöllä on silmätulehdus, minulla sen lisäksi vielä korvatulehduskin. Hei haloo, minä olen 43 v, en ihan parasta kohderyhmää lastentaudeille! Nyt sitä sitten vedetään troppia kaksin käsin ja tehdään vielä nenähuuhteluitakin kaupan päälle. Ja nukkuminen ja syöminen ovat todella hankalaa puuhaa. Tässä sitä nyt vietetään aikaa sohvalla katsellen Pikku Kakkosia ja lastenleffoja... Alan tuntea itseni aivan zombieksi.

Jotenkin sitä odottaa jo, että pääsisi kuntouttamaan itseään ja jalkaansa, vaan kun ei :(

Sitten pihakuulumisia. Etupihan puolella koivuangervot ovat ottaneet kunnon kasvuspurtin ja kukkivat nyt oikein kunnolla. Aina välillä mietin, että hävittäisin nämä pensaat ja tekisin tilalle kukkapenkin, mutta kukkiessaan nämä ovat ihan mukiinmeneviä ja ainakin tosi helppohoitoisia. Joten olkoot toistaiseksi... Takapihallakin on tarpeeksi asioita levällään, mm. pelargoniat ja muratit istuttamatta,  yksi keskeneräinen kukkapenkki, toisen harvennus, pieni kasvimaakehikko jne jne jne... Ja tekijä yskii täällä neljän seinän sisällä.

Yritän pinnistää mieleeni voimaa antavia lauseita, kuten Olen terve ja energinen. Kaikki on minulle mahdollista. Kyllä se tästä...