tiistai 9. toukokuuta 2017

Tavaran karsiminen jatkuu

Minulle alkaa jo muodostua pakkomielle ja riippuvuus kodin raivaamista ja tavaroiden karsimista kohtaan. Ei päivääkään etten penkoisi kodistamme jotakin hyllyä tai kaappia ja lajittelisi tavaroita säilytettäviin, kirppikselle vietäviin ja hävitettäviin. Täysin Konmarin opeilla en etene, sekoitan useampaa tyyliä. Pääasia että poistettavaa löytyy. Sivupersoonani taitaa olla jonkinlainen Kassi-Alma, sillä melkein aina kotiovesta lähtiessäni raahaan jotain pusseja tai nyssäköitä mukanani joko autooni tai roskakatosta kohti. Mikäs siinä, oloni tuntuu kevyemmältä aina kun saan jotain pois kotoamme. Kannan noita nyssäköitä nyt ihan mielelläni, jotta en joutuisi raahaamaan niitä sitten muutossa uuteen kotiimme ja etsimään niille taas uusia säilytyspaikkoja.



Kaikenlaista mielenkiintoista on tullut vastaan. Olenko ihan tosissani kuvitellut, että kaikille näille jemmoistani löytäneillä tavaroille olisi oikeasti jotain järkevää käyttöä? Esim. isot määrät cd-levyjä, vaikka meillä ei kukaan ole kuunnellut enää vuosiin musiikkia cd-levyiltä, hirveä määrä erilaisia tuikkukippoja, 110 cm kokoisia vaatteita, huiveja, pipoja, parittomia hanskoja jne.


Mielenkiintoisimpia löytöjä olen tehnyt terassillamme olevista säilytyslaatikoista. Yksi mitä tosissani ihmettelin oli kuiva viime talvinen kanerva, jonka löysin yhdestä laatikosta. Ihmeteltyäni sitä hetken muistin tapauksen: meillähän oli asunto myynnissä keväällä ja kerran vähän ennen sunnuntainäyttöä huomasin, etten ollut muistanut laittaa ostamaani narsissia kauniimpaan ruukkuun terassillemme ja syksyinen kanerva näytti, noh sanoisinko hieman entiseltä. Silloin tempaisin kanervan ruukusta ja hätäpäissäni tunkesin sen säilytyspenkin sisälle ja tuikkasin toisella kädellä narsissin tilalle samaan ruukkuun. Huh, valmista tuli! Eikun äkkiä ulos ennen kuin välittäjä tulee paikalle.

Onneksi tajusin nyt ennen muuttoa, että uudessa asunnossamme on verhotangot ylempänä kuin täällä, jotta en turhaan raahaa 220 cm pitkiä verhojamme uuteen kotiimme. Kaikki kaapissa olevat verhot lähtivät jo myyntiin ja samalla tilasin jo muutamat 250 cm pitkät verhot tilalle Ellokselta. Olohuoneessa roikkuu vielä yhdet myyntiin lähtevät verhot, mutta en viitsi ottaa niitä ihan vielä alas. Olisi turhan karua olla kuukauden verran ilman olohuoneen verhoja. Nykyinen sohvammekin pitäisi vielä myydä ennen muuttoa, mutta koitan malttaa sen kanssa vielä vähän aikaa. Pelkkien koristetyynyjen päällä istuminen olkkarin lattialla olisi ehkä liian askeettista tässä iässä.

Kävin taas vaihteeksi tyhjentämässä kirppispöytäni kahden viikon myyntijakson päätteeksi ja sovin samalla palaavani taas viikon kuluttua takaisin kahdeksi viikoksi. Myytävää tuntuu riittävän lähes loputtomasti. Katseeni hakeekin jatkuvasti uutta myytävää seuraavaksi myyntijaksoksi. Kauppa on taas sujunut ihan mukavasti, joten mikäpä tässä on jatkaessa. Taas on päästy yli sadasta tarpeettomasta tavarasta ja vaatteesta eroon. Suurinta osaa tuskin edes muistaisin, jos joku pyytäisi luettelemaan myymiäni tavaroita. 

Heippa vaan vanhat roinat! Jatkossa aion miettiä huomattavasti tarkemmin mitä kannan ovesta sisäänpäin.


2 kommenttia:

  1. Muutto on puhdistavaa puuhaa!
    Ja verhoistasi tuli mieleeni omat verhot Suomen talossa...myimme kaiken kuukaudessa ja uudet asukkaat (siis rouva) ihastui teetettyihin verhoihini kovasti ja kyseli niiden perään jopa välittäjältä!
    No, minä tarjosin hänelle kaikki verhoni "kaupan päälle" ja voi miten hän riemastui!
    Parempi siellä edelleen käytössä kuin kirpputorilla tai mummon liiterissä homehtumassa.

    Lempeitä toukokuun tuulia täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
  2. Tuo olikin kätevä tapa päästä verhoista eroon! Minäkin ajattelin tarjota mm.leikkimökin tavaroita uusille asukkaille, niin lapset pääsevät heti leikkimään uudessa mökissään :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisit pienen viestin merkiksi vierailustasi.