Metsän tyttö tahdon olla mä

Iltapäivällä kuulin taas metsässä olevien mustikoiden huutelevan nimeäni, joten astiat oli pakattava mukaan, laitettava lenkkarit jalkaan ja lähdettävä liikkeelle. En tiedä onko minuun iskenyt mustikkahulluus, pohjaton ahneus vai mikä, mutta en kerta kaikkiaan saa rauhaa ennen kuin pakastimessani on enemmän näitä herkkumarjoja.

Leivoimme eilen päivällä isomman tyttöni kanssa mustikkapiirakan (tai siis hän leipoi ja minä annoin ohjeita vieressä ja vastasin paistamisesta). Kuinka ollakaan, en ehtinyt ajoissa ottaa kuvaa piirakasta ja nyt siitä on enää pieni palanen jäljellä. Tytöt jakavat sen illalla kahtia ja pitävät oman herkkuhetken. Minä ja mies jäämme nuolemaan tällä kertaa näppejämme...

Päivällä oli ihanaa kävellä metsässä, katsella puiden oksien takaa siivilöityvää auringonvaloa ja haistella raitista ilmaa. Suurin osa ajasta tosin kului peppu pystyssä kulhoa mustikoilla täytellen. Kyykkyasento kun ei vieläkään tunnu kovin hyvältä, kiitos keväisen polvilumpion murtuman.

Kun saalistusviettini oli tämän päivän osalta tyydytetty, pistäydyin vanhempieni luona äitini kukkaloistoa ihailemassa. Ihania väriläiskiä kukkii vielä pitkin pihaa, kesä jatkuu vielä :)