Pitkäksi venähtänyt blogitauko

Huh huh, blogitauko venähti huomattavasti pidemmäksi kuin olisin osannut kuvitellakaan. Nyt yritän taas saada vähän mustaa valkoiselle niin kauan kuin muistan mitä on tapahtunut...

Kesä on ollut aivan ihana, on kokeiltu karavaanarielämää, mökkeilty, käyty sukulaisia ja tuttavia moikkaamassa, oltu kotona, käyty huvipuistoissa ja asuntomessuilla ja ennen kaikkea nautittu kesästä. Tänä kesänä on reissattu niin itä-Suomessa kuin Lapissakin, istuttu autossa satoja ja satoja kilometrejä ja oltu hyvin kiitollisia siitä, että molemmat tytöt viihtyvät hyvin tien päällä ja nauttivat uusien paikkojen näkemisestä. Välillä elämään on mahtunut myös huolta ja stressiä mm.isäni Alzheimerin taudin etenemisestä. 

Toisinaan olen kyllä myös todella väsynyt ja ahdistunut jatkuvasta tohinasta. Silloin olen vetäytynyt lepäämään muun porukan touhutessa omiaan. Huomaan hyvin, että ihan kunnossa en vieläkään ole. Ajatukset ovat kuitenkin päivisin pysyneet kohtuullisen hyvin poissa työasioista ja muista stressin aiheuttajista. Nukkumatti karttelee minua usein alkuyön tunteina, nukahdan usein vasta kahden maissa. Siinä sitä sitten ehtiikin murehtia vaikka mitä. Onneksi mieheni on aamuvirkku, joten saan yleensä lomalla ja viikonloppuisin nukkua hieman pidempään miehen touhutessa lasten kanssa.

Perheessämme on jo muilla arki alkanut, nuorempi tyttö palasi jo tarhaan, vanhempi tyttö koulunpenkille ja mies töihin. Minä olen edelleen sairaslomalla. On päiviä, jolloin jaksan touhuta vähän enemmän ja päiviä, jolloin löhöilen vain sohvalla ja otan välillä parin tunnin päikkärit. Ajatukset kiertävät kehää, yritän miettiä mitä minä oikein elämältäni haluan ja mikä minusta voisi tulla isona. Noihin kun osaisi vastata, nyt elämä on vähän tuuliajolla. Aamuisin on kuitenkin herättävä seitsemän maissa, lähetettävä isompi tyttö kouluun ja vietävä nuorempi tarhaan. Viime yökin meni viiden tunnin unilla, joten olo on ollut koko päivän aika tahmea.

Pihasta olen nauttinut todella paljon, mutta mikähän siinä mahtaa olla, kun tähän aikaan vuodesta alkaa jo mielenkiinto kukkien hoitoon vähitellen hiipua. Jotenkin sitä alkaa jo vaistomaisesti kaivelemaan enemmän kynttilöitä pöydille ja viihtymään villasukissa torkkupeiton alla...

Tässä muistoa kesän retkeltä Kalajoen hiekoille. Kyllä ne vaan ovat upeat, harmi vain että siellä oli tällä kertaa aika koleaa ja tuulista.

Ja tässä puolestaan räpsy omalta pihaltani.

Pihakuvia on luvassa myöhemmin lisää, nyt yritän hiipiä sänkyyn odottelemaan Nukkumattia :-) 

Hyvää yötä!