Tiedän, useimmat ovat käyneet mustikassa jo monta kertaa ja monella teistä onkin pakastin jo pullollaan tätä terveellistä herkkumarjaa, mutta minä sain vasta nyt mieleeni pakata astiat mukaan ja lähteä metsään. Ja kun vihdoin sain autoni parkkiin sopivaan paikkaan ja pääsin metsään, nautin todella paljon metsän rauhasta, puiden läpi siivilöityvästä auringonvalosta ja marjojen poimimisesta. Olin metsässä ehkä puolitoista tuntia ja sain saaliiksi puolitoista litraa marjoja ja hyvän mielen. Huomenna sitten piirakkaa leipomaan :)
Tänään alkoi nuoremmalla tytöllämme satubaletti. Voi kuinka sitä olikaan jo odotettu ja laskettu päiviä ensimmäiseen balettituntiin. Tyttö nautti täydestä sydämestään vaaleanpunaisesta jumppapuvustaan ja uusista tossuistaan ja solahti ryhmään kuin olisi aina tuntenut opettajan ja muut tytöt. Kunpa keksisin jonkun uuden, yhtä innostavan harrastuksen myös itselleni...
Tässä vielä kuva herkästä Astrid Lindgren -ruusustani, jonka ostin kukkapenkkiäni koristamaan heinäkuussa. Ihanaa loppukesää!
Välillä tulee huono omatunto, kun metsät on pullollaan marjoja, eikä silti tule mentyä keräämään, mutta kun ei muka millään ehdi tai jotain muuta, mikä ei edes pidä paikkaansa :)
VastaaPoistaVoin vaan kuvitella, kuinka ihanaa olis olla pikkuinen tyttö, jolla olis kaunis vaaleanpunainen jumppapuku. (Kaukana siitä omasta kuluneesta sinisestä reuhkasta, joka kansakoulaikoina oli voimistelutunneilla pakollinen :D)
Omaatuntoa kolkuttaa täälläkin, ilmaiset herkulliset vitamiinipommit mätänevät metsiin kun ei saa aikaiseksi lähteä poimimaan niitä. Tänä aamunakin ajattelin lähteä, mutta sitten juutuin surffaamaan netissä ja ottamaan päikkärit. Ehkä huomenna sitten...
PoistaMinulla ei ole mitään muistikuvaa omasta 70-luvun jumppa-asustani, ei luultavasti ollut kovinkaan kummoinen. Toista on nykyään :)
♥ pienet satubalettilaiset on niin ihania! Nam, nuo mustikat näyttää niin hyviltä!
VastaaPoista