Siellä se taas lymyää, tahdoin tai en, synkkä varjo nurkassa eli masennus. Aina silloin tällöin se yrittää palata takaisin, vaikka yritän häätää sitä pois. Yhtäkkiä vain huomaan, ettei mikään ole oikein huvittanut vähään aikaan, rutiineja vain suorittaa ja suorittaa, kunnes tajuan, etten enää jaksa.
Luulin aikoinaan, että sen saa häädettyä kokonaan pois, mutta aina välillä se yrittää tarrautua minuun kynsillään ja viedä mukaansa. Se yrittää muuttaa minut tahdottomaksi surkeaksi olennoksi, jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä. Se yrittää turruttaa minut horrokseen sohvan nurkkaan, jättää nukkumaan sängyn pohjalle ja syrjäyttää minut normaalista elämästä.
Tänään olin ottanut tavoitteeksi tehdä vähän pihahommia. Nekään eivät huvittaisi yhtään. Olen jo niin luopunut tästä kodista ja pihasta. Sain pakotettua itseni ulos yhdeltätoista perkaamaan kukkapenkkejä reiluksi tunniksi. Sen jälkeen olin taas näännyksissä sohvalla.
Ruuanlaitto on pakkopullaa, kaupassakäynti samoin. Mistä saisin vähän lisää virtaa, jotta saisin kotihommat taas rullaamaan?
Välillä suunnittelen tekeväni vaikka mitä ja sitten huomaankin torkkuvani sohvalla istuvillaan. Illalla kaivattu uni ei kuitenkaan tule, vaikka olisin päivällä ja alkuillasta ollut aivan kuolemanväsynyt.
Kunnianhimoinen tavoitteeni olisi aloittaa laatikoissa olevien lasitavaroiden ja koriste-esineiden pakkaaminen hyvissä ajoin. Saa nähdä miten käy.
Yritän antaa aikaa ja armoa itselleni.
En ohjelmoi päiviäni liian täyteen.
Lepään jos väsyttää.
Näillä mennään.
Molemmat kuvat Pinterestistä
Pienin askelin eteenpäin <3 Halauksia ja auringonsäteitä päivääsi
VastaaPoistaKiitos Kristiina!
PoistaVoimia arkeen! Aurinkoisia kevätpäiviä!
VastaaPoista