Käänteinen Hannu Hanhi täällä taas, iltaa!

Nyt alkaa jo kohta usko loppua tuurin kääntymiseen parempaan suuntaan. Perjantaina onnistuin sitten murtamaan polveni. Tämä olikin nyt eri jalka kuin se edellisellä viikolla nyrjähtänyt, joka luojan kiitos on ehtinyt sentään jo parantua...

Miten jollain ihmisellä voi riittää näitä vastoinkäymisiä yhdelle keväälle näin monta? Taitavat olla tähdet väärässä asennossa. Yritän kovasti vakuuttaa itselleni, että paistaa se päivä vielä risukasaankin ja kyllä jossain vaiheessa alkaa sitten tulla positiivisiakin asioita minunkin elämääni. Ehkä elämä yrittää nyt pakottaa minut istumaan aloillani ja miettimään mitä haluan jatkossa elämälläni tehdä.

Pihaprojektini ovat nyt jäissä epämääräisen ajan, koska jalkani on paketissa. Ai että harmittaa katsoa ulos keittiön ikkunasta kun sieltä näkyy suoraan minun aloittelemani keskeneräinen kaivuutyömaa :( Kepeillä mennään sen minkä voi, mutta aika rajoitettuahan elämä on, jos ei pysty ajamaan edes autoa eikä tekemään juuri mitään muutakaan edes täällä neljän seinän sisällä. Mies parka joutuu koville lasten kuljettamisten, kotitöiden ja synkän vaimon kanssa (yritän välttää kyllä valittamista).

Nyt ei auta muu kuin yrittää keskittyä mukaviin asioihin kuten kiinnostavien blogien lukemiseen ja puutarhalehtien tutkailuun. Voisihan sitä huomenna vaikka katsoa jonkun hyvän leffan tai lueskella jotain kirjaa sillä aikaa kun lapset ovat koulussa ja tarhassa ja mies töissä...

Valoisampia aikoja odotellessa voi vaikka ihailla tätä talvella näppäämääni tulppaanikimpun kuvaa.