Eilen minulla oli veto aika vähissä, tänään on taas jo hiukan parempi päivä. Vointini aaltoilee päivästä toiseen, vaikka kuinka yrittäisin tsempata itseäni positiivisuuteen. Välillä sitä toivoo, että voisi vain pistää töpselin seinään ja ladata itseensä lisää voimia ja positiivista energiaa. Jatkuva kotona olo alkaa käydä hermoille. Onneksi tänään ei sentään sada, niin pääsee köpöttelemään terassille ja pihanurmellekin. Jalkapuolena masennusta vastaan taistelukin tuntuu olevan hankalampaa...
Pienempi tyttöni poimi tänään minulle ison ja komean kimpun voikukkia. Niitä riittää taas meidänkin nurmikolla. Yleensä taistelen niitä vastaan Fiskarsin voikukkaraudan kanssa, mutta tällä hetkellä tilanne on voikukat 6 - minä 0. Taitaa olla peli menetetty tämän kesän osalta, mikäli en turvaudu myrkkyihin. Mitä mieltä sinä olet voikukista, annatko rehottaa rauhassa vai taisteletko vastaan ja jos niin millä konstein? Kauniitahan ne toki ovat, mutta mielummin jossain muualla kuin minun pihallani.
Kohta lähdetään kesäkukkaostoksille! Siitä luulisi taas saavan vähän uutta virtaa ja iloa elämään :)
väliaikaisesti käsipuolena ymmärrän jonkin verran miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti pian muuttuu paremmaksi :-)
VastaaPoistaMeillä taistellaan kovasti voikukkia vastaan mutta aina välillä tuntuu että sitä taistelua emme tule ikinä voittamaan, on ne voikukat sen verran vahvoilla.
hyvää viikonloppuna jatkoa!
Kiitos Katja kommentista! On ne voikukat kyllä käsittämättömän sitkeitä tapauksia... Hyvää viikonloppua sinullekin!
PoistaMuutama vuosi sitten erehdyin ostamaan Fiskarsin voikukkaraudan, tai mikä lie nimeltään, ja muodostin siihen välittömästi ihan liian kiinteän suhteen. Viisi jätesäkillistä kun olin sen avulla nyhtänyt kukkia ylös, en malttanut jättää nurmikon tarkkailua hetkeksikään. Kyyläsin vaan keittiön ikkunasta,ja heti jos yksikin keltainen nosti päätään, äkkiä Fiskarsin kanssa kimppuun :). Sillä seurauksella, että tuli olkapäätulehdus ja taukoa paljon muuhunkin kuin voikukan metsästykseen.. Kannattais varmaan keskittyä keräämään niitä ihan vaan syödäkseen :)
VastaaPoistaAuts, minä en ole sentään onnistunut rasitusvammoja hankkimaan, vaikka aika neuroottinen olen minäkin ollut... Mulla on jo toinen kapistus menossa, ensimmäinen hajosi pari vuotta sitten kun rouhaisin sillä suoraan kivenmurikkaan. Taidan myös alkaa syödä niitä, tekisi hyvää linjoille ja säästäisi varmaan kauppalaskuissakin ;)
Poista