Ehkä vastoinkäymisiä vastaan ei aina pitäisikään taistella, vaan todellakin ottaa ne vain vastaan tyynesti. Ehkä minunkin pitäisi muistaa olla useammin kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin eikä pyörittää negatiivisten ajatusten kehää päässäni. Kun sanoin sen ensimmäisen kerran ääneen, tunsin rauhoittuvani: Nyt on näin, että jalkani on murtunut. Ja se siitä, tilanne on tämä eikä se siitä miksikään muutu vaikka kuinka valittaisin. Kyllä se aikanaan paranee. Nyt on vain jaksettava viettää aikaa sohvalla, jotta en rasittaisi jalkaani liikaa.
Kiitollisuus on asia, joka olisi hyvä muistaa joka päivä. Vaikka kaivanto on levällään keskellä takapihaa, voin silti olla kiitollinen kukkivista scilloista ja krookuksista. Vaikka jalkani onkin murtunut, käteni ovat terveet ja silmilläni näkee hyvin. Ja kesäkin on ennen pitkää tulossa!
Tässä muutama kuva aikaisemmilta kesiltä. Voi kuinka odotankaan jo kameliajasmikkeen ihania kukkia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kovasti, jos jättäisit pienen viestin merkiksi vierailustasi.