Lehtihyllyn raivaus - mitä tehdä vanhoille lehdille?

Lehtihyllystäni löytyy isot pinot aikakauslehtiä, pääasiassa sisustuslehtiä. Niitä on mielestäni ollut aina kiva säästää, jos vaikka haluaa palata johonkin tiettyyn juttuun myöhemmin uudelleen. Ongelma vain on se, että pitäisi vielä muistaa missä lehdessä tuo kiinnostava juttu olikaan. Olen nyt yrittänyt karsia lehtipinojani rankalla kädellä, koska haluan päästä turhista tilaa vievistä asioista eroon.

Onnekseni olen huomannut tämän tavaranraivaus/maritusprojektini myötä, että turhasta luopuminen muuttuu koko ajan helpommaksi. Tässäkin puuhassa harjoitus tekee siis mestarin. 

Olen kehitellyt tekniikan, että selaan lehdet vielä ennen kierrätykseen laittamista läpi ja jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, leikkaan kiinnostavat sivut tai kuvat talteen. Useimpia lehtiä selatessaan huomaa, ettei lehtiin enää suhtaudu niin suurella intohimolla kuin joskus ennen. Harvasta lehdestä tulee saksittua mitään talteen. 

Useinmiten saksieni uhriksi päätyy hyvän fiilliksen kuvia tai sanoja, joita sitten hyödynnän aarrekarttamuistikirjassani. Muutamia kiinnostavien huonekalujen kuvia olen säästänyt muuten vaan, koska meillä on mm. uuden sohvan valitseminen vielä edessä. Muutaman hyvän ehdokkaan olen jo löytänytkin. Kiinnostavista resepteistä näppään kuvat kännykälläni ja tallennan ne koneelleni.

Tällä tekniikalla olen edennyt jo kohtuullisen hyvää vauhtia. Epäröidessäni jonkun kiinnostavan lehden poisheittämisen kanssa olen ajatellut äskettäin Jennin arkijärki -blogissa ollutta postausta nimeltä  Joskus kaduttaa, mutta sellaista se on. Kyseessä on viisaus, jonka Jenni oli löytänyt jostain kodinraivausoppaasta ja se kuuluu näin: joskus harmittaa, voi voi. Tämä kannattaa pitää mielessään kun miettii, heitänkö jonkun mielestäni turhan tavaran tai vaatteen pois. Harvoin siihen kuitenkaan maailma kaatuu, että on hävittänyt jotain turhaa kodistaan. Jos jälkikäteen tulee tilanne, että alan aivan kauheasti kaipaamaan numeroa 3/2015 Koti ja keittiö -lehdestä, niin eiköhän sen jostakin sitten pysty hankkimaan.

Ja hei oikeasti; jos välttämättä haluan lukea vanhoja lehtiä, voin kävellä lähimmälle kirpputorille ja ostaa niitä sieltä hintaan 0,20 - 1 euroa per lehti. Siihen ei minunkaan talouteni kaadu.

Mutta mitä näille minun hyllystäni poistetuille lehdille sitten tapahtuu? Osa lähtee muille luettavaksi ja osa paperinkeräykseen. Olen vähän aikaa sitten vienyt nipun vanhoja puutarhalehtiä isäni hoitokotiin, jossa muistisairaat asukkaat alkoivat innolla katsella kauniita kukkia ja puutarhoja. Toisinaan nappaan nipun lehtiä mukaani, jos olen menossa esim. terveyskeskuksessa käymään. Odotustilojen lehdet ovat yleensä niin ikivanhoja ja kuluneita, että sinne sekaan mahtuu muutama parempikuntoinenkin julkaisu.

Onko sinulle tullut vastaan tilanteita, että olet hävittänyt jonkun tarpeettoman jutun pois ja alkanutkin sitten jälkeenpäin katumaan asiaa? Minulla on joskus tullut joku hetkellinen katumus, mutta hyvin niistä on silti selvitty. Aika harvat asiat ovat niin korvaamattomia, että niitä jäisi pitkäksi aikaa katumaan.