Työnhaun tuskaa ja elämän pieniä nautintoja

Miten sitä aina tunteekin itsensä ihan äärettömän vanhaksi kun lähettelee työhakemuksia maailmalle. Minulla on ikää 45+, mutta silti alkaa tuntua siltä, että työnantajat pitävät jo nyt liian vanhana. Onhan se tietysti työnantajalle kätevämpää ja halvempaa palkata nuori ihminen niin palkkaakaan ei tarvitse maksaa niin paljon kuin kokeneemmalle. 

Ja vielä kätevämpää yritykselle on hankkia työntekijä työkokeiluun, jolloin hänelle ei tarvitse maksaa kuin 9 € päivässä ja kun kokeilujakso päättyy, tilalle voi vaihtaa toisen henkilön.

Poliitikkojen puheet työurien pidentämisestä alkavat olla jo melkoinen vitsi. Samaan aikaan työnantajat pistävät vanhemmasta päästä väkeä pihalle.

Lähetän hakemuksia eri firmoihin, haen työpaikkoja ilmoitusten perusteella sekä yritän myös kysellä työnantajilta piilotyöpaikkoja, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. On vain jaksettava yrittää. Ei auta muu kuin jatkaa hakemusten lähettelyä, vaikka vastaukseksi saakin vain pahoitteluja siitä, ettei tälläkään kerralla tärpännyt. Ja toiset eivät vastaa sitäkään. 

Tilanne on mikä on, eihän sille mitään voi. Ikävät ajatukset pitää vain välillä ravistella harteiltaan ja jatkaa muiden juttujen pariin. Eiköhän se päivä joskus paista vielä tähänkin risukasaan. 

Tuoretta pullaa, nam!

Onneksi elämässä on muutakin kuin työnhaku. Sain päähäni tehdä pullataikinan kun tytöt olivat koulussa ja mies töissä ja tässä olivat tulokset. 

Ihana tuoksu kotona, perhe poissa ja auringonpaiste ikkunan takana. Oli rauhallinen hetki kaataa lasi kylmää maitoa ja ottaa vastapaistettu pulla toiseen käteen. 

Elämän pieniä nautintoja.