Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla

Lauantai-iltana suuntasin kahden ekaluokkalaisen tytön ja ystäväni kanssa Hartwall Arenalle katsomaan pitkään odotettua Saara Aallon areenakeikkaa. Liput olimme tilanneet maaliskuussa kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, koska halusimme kokea millaisen elämyksen Saara Aalto tarjoaisi livenä. Meidän perheessä seurattiin viime syksynä tarkasti Saaran jännittävää X-Factor -matkaa ja pidettiin peukkuja sisukkaalle suomalaistytölle.

Sekä omalle ekaluokkalaiselleni että hänen parhaalle kaverilleen tämä oli ensimmäinen iso konserttielämys ja sitä odotettiin ja jännitettiin etukäteen. Olihan se tietysti jännittävää päästä keikalle Helsinkiin myöhään illalla! Itse konsertti alkoi kahdeksalta illalla, joten tiedossa oli, että olisimme kotona vasta hyvin myöhään. Menimme paikalle meidän autollamme ja saimme pysäköityä sen oikein hyvälle paikalle parkkihalliin. Olisi siis toivoa päästä lähtemään kohtuullisen nopeasti hallista ulos.

Me äidit olimme päättäneet, että kävisimme syömässä jotain ennen keikan alkua. Äänestyskyselyssä hampurilaiset saivat heti kaksi ääntä, joten menimme jonottamaan Hesen tiskille. Syötyämme lähdimme suuntaamaan permannolle, josta löysimmekin hyvät paikat kaiteen vierestä. Lapsillakin oli siis toivoa nähdä jotain. Odottelu tuntui tytöistä hieman pitkältä, mutta onneksi tämä kätevä emäntä oli muistanut pakata mukaan pussin Pupuneidin hedelmärakeita (ei kuitenkaan pihalta poimittuja, vaikka omenapuun alta olisi varmasti pieniä rakeita löytynytkin). 

Keikka alkoi Sian Alivella Saaran roikkuessa köysistä Hartwall Arenan katosta. Lava oli valtavan suuri ja se oli rakennettu keskelle katsomoa, joten oli todella hyvä, että lavalla oli joka suuntaan näyttöjä, joilta pystyi seuraamaan yksityiskohtia. Muuten esiintyjä olisi usein jäänyt pieneksi kaukana olevaksi pisteeksi. Suurta lavaa hyödynnettiin esityksessä hyvin, lavalla liikkui Saaran lisäksi myös bändin jäseniä ja tanssijoita. 

Saimme kuulla X-Factorista tuttuja kappaleita, Saaran omia lauluja ja setin loppupuolella myös uuden, Saaran tulevalle albumille tulevan Big dreams and dirty fingernails -kappaleen. Hienoja hetkiä tarjosivat mm. Kate Bushilta lainattu Wuthering heights, Queenin Bohemian rhapsody yhdessä Matt Terryn kanssa duetoituna, Sian Chandelier, Abban The winner takes it all, Let it go, Saaran oma Cage bird Michael Monroen kanssa esitettynä sekä monet muutkin kappaleet. Klassisen laulun osaamistaan Saara esitteli yhdessä Teemu Roivaisen kanssa esittämässään Andre Bocellin tutuksi tekemässä Con te partirossa. 

Vierailijoina nähtiin X-Factorin voittanut Matt Terry, Michael Monroe, Saaran sisko Suvi Aalto sekä Teemu Roivainen. Koko konsertti kesti väliaikoineen melkein kolme tuntia. Lasten kanssa paikalla olleina olisimme mielellämme jättäneet väliajan väliin, jotta olisimme päässeet nopeammin autoon ja kotia kohti.

Kokonaisuutena konsertti oli hieno elämys, Saaran upea ääni, laulutaito ja monipuolisuus tulivat hyvin selviksi. Show oli myös hyvin näyttävä ja viihdyttävä upeine pukuineen ja tanssijoineen. Ei tässä voi kuin ihmetellä Saaran lahjakkuutta ja toivottaa hänelle onnea levyn tekoon!

Olimme kotikulmillamme vasta puolen yön aikaan. Ihmeen kaupalla saimme pidettyä tytöt hereillä matkan ajan, vaikka molemmat välillä nuokkuivat eivätkä jaksaneet enää edes karkkia syödä. Seuraavana aamuna onneksi uni maittoi vähän normaalia pidempään :)