torstai 20. huhtikuuta 2017

Hyvää mieltä ruokakaupasta

Kävin eilen ruokaostoksilla niinkin eksoottisessa paikassa kuin paikallisessa Lidlin myymälässä ja ilahduin sitä värikästä näkyä, joka otti minut vastaan. Suoraan ulko-ovesta sisään päästyäni edessäni oli ihanan värikäs kukkahylly.



Jos tästä näystä ei tule hyvä mieli, niin ei sitten mistään. 

On ihanaa, että nykyään voi poimia kukkakimpun mukaansa ihan ruokakaupasta, koska ainakin minä käyn turhan harvoin kukkakaupassa. No, tietenkin juhliin kimput tulee haettua kukkakaupasta tai puutarhamyymälästä, mutta arkeen saa kivaa piristystä muutamalla eurolla ihan normaalilla kauppareissulla. 

Onko sinulla tapana ostaa usein kotiin kukkia vai tuoko puolisosi sinulle kukkia? Minun mieheni ei kukkien ostamista harrasta, joten ostan niitä itse. Tulee niin hyvä mieli kun koti on siivottu ja pöydällä on kukkia.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!


Isoveli ja pikkuveli

Kävin taas äskettäin katsomassa isääni hoitokodissa. Hänellä oli ollut vilkas päivä. Aamupäivällä tätini mies oli käynyt ulkoilemassa hänen kanssaan hoitokodin pihalla ja vähän sen jälkeen oli tullut isän pikkuveli käymään ja hekin olivat ulkoilleet. Kun me äitini kanssa tulimme paikalle, veljekset olivat juuri riisumassa takkejaan isäni huoneessa. Isä näytti ilahtuneelta ja nosti kättään reippaan näköisenä.



Isäni ei enää itse puhu ollenkaan, mutta hän kuitenkin kuunteli meidän muiden juttuja, ilmeili ja hymyili tyytyväisen näköisenä. Isoveli 82 v ja pikkuveli 78 v ovat aikoinaan molemmat olleet hauskoja jutunkertojia ja pikkuveli on sellainen vieläkin. Iästään huolimatta molemmat ovat luonteeltaan iloisia veijareita, joissa on edelleen kunnon ripaus pikkupoikaa jäljellä. 

Ihan koko aikaa isä ei jaksanut keskustelua seurata, välillä hän ponkaisi ylös ja lähti kävelylle ja minä lähdin hänen mukaansa. Teimme aina pienen lenkin oleskelutiloihin ja takaisin ja isän huoneeseen palatessamme isä näytti aina kovin ilahtuneelta kun huoneessa oli tuttuja kasvoja. Jotain hyvääkin tuossa muistisairaudessa siis on, voi yllättyä iloisesti samoista vieraista moneen kertaan.

Ennen poislähtöämme isä päätti lähteä taas huoneesta, joten kävelimme yhdessä yhteiseen oleskelutilaan ja isä istuutui keinutuoliin television eteen ja alkoi katsella vanhaa kotimaista elokuvaa. Vanhan jazzin ystävänä hän jäi tarkkana seuraamaan kohtausta, jossa Jorma Weneskosken bändi soitti ja kaunis tummahiuksinen nainen lauloi. Televisioon keskittyminen oli selvästikin merkki vierailijoille, että nyt voitte poistua. Isää on mukava käydä katsomassa kun hän on aina hyvällä tuulella. Välillä tunnen riittämättömyyden tunnetta siitä kun en ehdi niin usein käymään isääni katsomassa kuin haluaisin. Onneksi hän selvästikin viihtyy hoitokodissaan ja näyttää pitävän hoitajista ja muista asukkaista. 

Olen kiitollinen koko hoitokodin väelle isäni hyvästä hoidosta. He tekevät tärkeää työtä, jota arvostan kovasti. Toivon, että arvostus näkyisi jonain päivänä heille maksettavassa palkassakin.

Millaisia kokemuksia sinulla on vanhusten hoidosta tämän päivän Suomessa?




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sleepless in Blogistania - kun uni ei tule

Välillä on näitä öitä, jolloin uni ei vain tahdo tulla. Nukkumatti on heittänyt hiekat kaikkien muiden silmille paitsi minun. Minun silmissäni kirvelevät vain keväiset siitepölyt. Minä vuoroin pyörin sängyssä kuin puolukka ja välillä vaeltelen kohti vessaa, käyn keittiössä juomassa tai päädyn vähäksi aikaa sohvalle hengailemaan.

Mielessä vain pyörii niin paljon asioita, ettei uni tule. Ja sitten mieleen alkaa pulpahdella hyviä ideoita blogiteksteistä, huomenna hoidettavista asioista, kirppikselle vietävistä tavaroista, kesken olevista kirjoista jne. Välillä ojennan käteni kohti yöpöydällä olevaa puhelinta, naputan mielessä pyöriviä juttuja ylös muistiinpanoihin. Lähden sittenkin hetkeksi olohuoneen sohvalle, haen lasin maitoa ja avaan tablettini. Tiedän: näin ei saisi tehdä. Se sininen valo ei auta unen saamisessa...

Saan päähäni käydä kurkkaamassa onko kukaan käynyt katsomassa viimeisintä postaustani ja järkytyn: mitä ihmettä, viimeisin postaukseni on saanut eilen käsittämättömän paljon katsojia! Neljä kertaa enemmän kuin parhaan päiväni saldo tähän mennessä! Huomaan, että joku ihana lukijani on ilmeisesti linkittänyt Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla -postaukseni Facebookiin, josta postaukselleni on valunut paljon lukijoita. Kiitos sinulle, kuka oletkaan!

Nyt suljen tablettini ja menen tyytyväisenä nukkumaan. Hyvää yötä maailma, huomenna aurinko nousee taas!



Kuva Pinterestistä