Lehtihyllyn raivaus - mitä tehdä vanhoille lehdille?

Lehtihyllystäni löytyy isot pinot aikakauslehtiä, pääasiassa sisustuslehtiä. Niitä on mielestäni ollut aina kiva säästää, jos vaikka haluaa palata johonkin tiettyyn juttuun myöhemmin uudelleen. Ongelma vain on se, että pitäisi vielä muistaa missä lehdessä tuo kiinnostava juttu olikaan. Olen nyt yrittänyt karsia lehtipinojani rankalla kädellä, koska haluan päästä turhista tilaa vievistä asioista eroon.

Onnekseni olen huomannut tämän tavaranraivaus/maritusprojektini myötä, että turhasta luopuminen muuttuu koko ajan helpommaksi. Tässäkin puuhassa harjoitus tekee siis mestarin. 

Olen kehitellyt tekniikan, että selaan lehdet vielä ennen kierrätykseen laittamista läpi ja jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, leikkaan kiinnostavat sivut tai kuvat talteen. Useimpia lehtiä selatessaan huomaa, ettei lehtiin enää suhtaudu niin suurella intohimolla kuin joskus ennen. Harvasta lehdestä tulee saksittua mitään talteen. 

Useinmiten saksieni uhriksi päätyy hyvän fiilliksen kuvia tai sanoja, joita sitten hyödynnän aarrekarttamuistikirjassani. Muutamia kiinnostavien huonekalujen kuvia olen säästänyt muuten vaan, koska meillä on mm. uuden sohvan valitseminen vielä edessä. Muutaman hyvän ehdokkaan olen jo löytänytkin. Kiinnostavista resepteistä näppään kuvat kännykälläni ja tallennan ne koneelleni.

Tällä tekniikalla olen edennyt jo kohtuullisen hyvää vauhtia. Epäröidessäni jonkun kiinnostavan lehden poisheittämisen kanssa olen ajatellut äskettäin Jennin arkijärki -blogissa ollutta postausta nimeltä  Joskus kaduttaa, mutta sellaista se on. Kyseessä on viisaus, jonka Jenni oli löytänyt jostain kodinraivausoppaasta ja se kuuluu näin: joskus harmittaa, voi voi. Tämä kannattaa pitää mielessään kun miettii, heitänkö jonkun mielestäni turhan tavaran tai vaatteen pois. Harvoin siihen kuitenkaan maailma kaatuu, että on hävittänyt jotain turhaa kodistaan. Jos jälkikäteen tulee tilanne, että alan aivan kauheasti kaipaamaan numeroa 3/2015 Koti ja keittiö -lehdestä, niin eiköhän sen jostakin sitten pysty hankkimaan.

Ja hei oikeasti; jos välttämättä haluan lukea vanhoja lehtiä, voin kävellä lähimmälle kirpputorille ja ostaa niitä sieltä hintaan 0,20 - 1 euroa per lehti. Siihen ei minunkaan talouteni kaadu.

Mutta mitä näille minun hyllystäni poistetuille lehdille sitten tapahtuu? Osa lähtee muille luettavaksi ja osa paperinkeräykseen. Olen vähän aikaa sitten vienyt nipun vanhoja puutarhalehtiä isäni hoitokotiin, jossa muistisairaat asukkaat alkoivat innolla katsella kauniita kukkia ja puutarhoja. Toisinaan nappaan nipun lehtiä mukaani, jos olen menossa esim. terveyskeskuksessa käymään. Odotustilojen lehdet ovat yleensä niin ikivanhoja ja kuluneita, että sinne sekaan mahtuu muutama parempikuntoinenkin julkaisu.

Onko sinulle tullut vastaan tilanteita, että olet hävittänyt jonkun tarpeettoman jutun pois ja alkanutkin sitten jälkeenpäin katumaan asiaa? Minulla on joskus tullut joku hetkellinen katumus, mutta hyvin niistä on silti selvitty. Aika harvat asiat ovat niin korvaamattomia, että niitä jäisi pitkäksi aikaa katumaan. 

Tavaran karsiminen jatkuu

Minulle alkaa jo muodostua pakkomielle ja riippuvuus kodin raivaamista ja tavaroiden karsimista kohtaan. Ei päivääkään etten penkoisi kodistamme jotakin hyllyä tai kaappia ja lajittelisi tavaroita säilytettäviin, kirppikselle vietäviin ja hävitettäviin. Täysin Konmarin opeilla en etene, sekoitan useampaa tyyliä. Pääasia että poistettavaa löytyy. Sivupersoonani taitaa olla jonkinlainen Kassi-Alma, sillä melkein aina kotiovesta lähtiessäni raahaan jotain pusseja tai nyssäköitä mukanani joko autooni tai roskakatosta kohti. Mikäs siinä, oloni tuntuu kevyemmältä aina kun saan jotain pois kotoamme. Kannan noita nyssäköitä nyt ihan mielelläni, jotta en joutuisi raahaamaan niitä sitten muutossa uuteen kotiimme ja etsimään niille taas uusia säilytyspaikkoja.

Kaikenlaista mielenkiintoista on tullut vastaan. Olenko ihan tosissani kuvitellut, että kaikille näille jemmoistani löytäneillä tavaroille olisi oikeasti jotain järkevää käyttöä? Esim. isot määrät cd-levyjä, vaikka meillä ei kukaan ole kuunnellut enää vuosiin musiikkia cd-levyiltä, hirveä määrä erilaisia tuikkukippoja, 110 cm kokoisia vaatteita, huiveja, pipoja, parittomia hanskoja jne.

Mielenkiintoisimpia löytöjä olen tehnyt terassillamme olevista säilytyslaatikoista. Yksi mitä tosissani ihmettelin oli kuiva viime talvinen kanerva, jonka löysin yhdestä laatikosta. Ihmeteltyäni sitä hetken muistin tapauksen: meillähän oli asunto myynnissä keväällä ja kerran vähän ennen sunnuntainäyttöä huomasin, etten ollut muistanut laittaa ostamaani narsissia kauniimpaan ruukkuun terassillemme ja syksyinen kanerva näytti, noh sanoisinko hieman entiseltä. Silloin tempaisin kanervan ruukusta ja hätäpäissäni tunkesin sen säilytyspenkin sisälle ja tuikkasin toisella kädellä narsissin tilalle samaan ruukkuun. Huh, valmista tuli! Eikun äkkiä ulos ennen kuin välittäjä tulee paikalle.

Onneksi tajusin nyt ennen muuttoa, että uudessa asunnossamme on verhotangot ylempänä kuin täällä, jotta en turhaan raahaa 220 cm pitkiä verhojamme uuteen kotiimme. Kaikki kaapissa olevat verhot lähtivät jo myyntiin ja samalla tilasin jo muutamat 250 cm pitkät verhot tilalle Ellokselta. Olohuoneessa roikkuu vielä yhdet myyntiin lähtevät verhot, mutta en viitsi ottaa niitä ihan vielä alas. Olisi turhan karua olla kuukauden verran ilman olohuoneen verhoja. Nykyinen sohvammekin pitäisi vielä myydä ennen muuttoa, mutta koitan malttaa sen kanssa vielä vähän aikaa. Pelkkien koristetyynyjen päällä istuminen olkkarin lattialla olisi ehkä liian askeettista tässä iässä.

Kävin taas vaihteeksi tyhjentämässä kirppispöytäni kahden viikon myyntijakson päätteeksi ja sovin samalla palaavani taas viikon kuluttua takaisin kahdeksi viikoksi. Myytävää tuntuu riittävän lähes loputtomasti. Katseeni hakeekin jatkuvasti uutta myytävää seuraavaksi myyntijaksoksi. Kauppa on taas sujunut ihan mukavasti, joten mikäpä tässä on jatkaessa. Taas on päästy yli sadasta tarpeettomasta tavarasta ja vaatteesta eroon. Suurinta osaa tuskin edes muistaisin, jos joku pyytäisi luettelemaan myymiäni tavaroita. 

Heippa vaan vanhat roinat! Jatkossa aion miettiä huomattavasti tarkemmin mitä kannan ovesta sisäänpäin.

Kirppisprojekti jatkuu taas, vanha käpy muistelee

Viime päivät ovat olleet kiireistä aikaa, sillä kirppisprojektini jatkuu taas. Otin taas pöydän pariksi viikoksi.Perjantai-iltana kuormasin kassit ja laatikot autoon ja vein ensimmäisen lastin pöytääni. Ensimmäiset dvd- ja cd-levyt sekä Legot lähtivät jo ostajien matkaan tavaroita pöytään laitellessani. Hurraa, monen päivän legorakenteluni ei siis ollut turhaa!

Meillä oli monta päivää melkoinen kaaos päällä, sillä tytöt lupasivat Lego Friends -settejään myyntiin. Kun kaivoin molempien Legot esiin, huomasin heti, että tämä ei taitaisikaan olla mikään piece of cake. Varsinkin ekaluokkalaisen pakkaukset olivat sen verran palasina, ettei niitä ihan noin vain laitettukaan siististi pusseihin. Yritin anella apua tytöiltä, mutta he eivät jaksaneet puurtaa Legojen kimpussa kovin kauaa. Niinpä minä jäin leikkimään niillä ihan itsekseni. Voin kertoa, että siinä pääsi kyllä muutama manaus kun yritin metsästää joitain puuttuvia pikkuosia isoista laatikoista, jotka olivat täynnä sekalaisia Legoja. Onneksi oli sentään ohjeet tallessa.

Pidin kyllä itsekin lapsena (ja välillä aikuisenakin) Lego-leikeistä, mutta kun kokoaa putkeen useita pakkauksia, joihin kuuluu noin miljoona pikkuosaa, alkaa pinna jo hieman kiristyä. 

Kun minä olin lapsi, Lego-leikeissä oli enemmänkin kyse mielikuvituksen käyttämisestä. Kokosin kavereideni kanssa vaikka minkälaisia taloja, autoja, junia ja ties mitä linnoituksia. Värejä olivat valkoinen, musta ja pirteät perusvärit ja niitä käytettiin aivan sekaisin. Eikä ollut mitään poikien ja tyttöjen sarjoja, vaan kaikki leikkivät samoilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että insinöörikoulutus olisi tarpeen kun yrittää koota esim. Heartlaken majakkaa (omani lähti jo kirppikselle, joten kuva on Jollyroomin sivuilta).

Nämä Lego Friendsit olivat meilläkin jossain vaiheessa tosi pidettyjä ja niitä toivottiin usein lahjaksi, mutta ei niillä sitten kuitenkaan juurikaan rakenneltu. Yleensä siinä kävi niin, että pakkaus koottiin suurella innolla (pääkokoajana oli yleensä isompi tyttäreni) ja sen jälkeen aikaansaannosta säilytettiin hyllyssä, josta se nostettiin leikkien ajaksi lattialle. Talot koottiin pieneksi kaupungiksi ja leikin jälkeen ne nostettiin taas hyllylle. Paitsi pikkusisko unohti ne välillä lattialle ja sitten taloja meni rikki...

Kun minä olin lapsi, tärkeintä oli rakentelu. Talot purettiin leikin lopuksi, jotta huomenna voisi tehdä taas uuden ja paremman. 

Miten teidän perheessänne on leikitty Legoilla? Ovatko ne olleet mieluisia? Meillä pikkusisko haluaa säilyttää muutaman rakennuksen, kaikki muut saa nyt myydä. Ekaluokkalaiselle tärkeämpiä ovat Littlest Pet Shopit, joita hän haluaa ostaa taas lisää kirppikseltä saatavilla tuloillaan.

Kirppismyynnin saldo

Perjantaina kävin keräämässä myymättä jääneet vaatteet ja tavarat kasseihin ja raahasin ne autoni takaluukkuun. Minulla on tarkoitus käydä ne lähipäivinä läpi ja päättää, mitkä lähtevät kierrätyskeskukseen, mitkä jäävät odottamaan seuraavaa kirppikselle menoa ja mitkä menevät roskiin. Olen ihan tyytyväinen kahden viikon myynteihin, sillä käteen jäi pöytävuokran jälkeen vielä 132 euroa, vaikkei minulla ollut mitään kovin arvokasta edes myytävänä. Kyllä tuollekin rahalle käyttöä löytyy.

Viime syksynä sain aikaan parempia myyntejä, koska silloin minulla oli enemmän ja parempaa myytävää. Myin mm.lasten vanhoja leluja ja etenkin Lego Duplot tekivät todella hyvin kauppansa.

Tällä kertaa kirppisjaksolleni osui myös viikko, jolloin sekä lapset että minä sairastimme flunssaa, enkä ehtinyt läheskään päivittäin järjestelemään pöytääni ja lisäilemään uutta tavaraa esille. Pöydän siistiminen ja tavaroiden asettelu houkuttelevasti tarjolle saavat ihmiset paremmin pysähtymään ja silmäilemään pöydässä olevia tuotteita. Silloin tarttuu helpommin jotain mukaankin.

Nyt näyttää vähän siltä, että kohta pitää tehdä uusi pöytävaraus, jotta pääsee taas tyhjentämään tavaraa kaapeista myyntiin. Ihan mukava harrastushan tämä on, vaikkei nyt isoille tienesteille pääsisikään.

Talousasioiden pohdintaa - raha, minne karkaat?

Elämässäni on ollut monenlaisia vaiheita, joskus parempia ja joskus huonompia. Välillä rahaa on ollut enemmän, tällä hetkellä elän Kelan työttömyyspäivärahalla. Miehelläni on onneksi työpaikka ja säännöllinen palkka, joten pärjäämme näinkin.

Lapsuudessani perheelläni oli asiat varsin hyvin. Isäni tienasi ihan mukavasti, asuimme omakotitalossa ja rahaa riitti silloin tällöin myös minun toiveisiini. Sain viikkorahaakin ja opettelin talouden hallintaa sen avulla. Kesäisin olin töissä ja säästin niistä rahoista aina talven varalle. Myöhemmin isäni avusti minua ensimmäisen autoni ostossa ja autteli silloin tällöin jos tarvitsin apua vaikkapa jonkin kodinkoneen hankintaan. Tein vuosia varsin pienipalkkaista työtä, mutta pärjäsin kyllä.

Ennen kuin tutustuin mieheeni työskentelin markkinoinnin parissa hyvällä palkalla. Olin sinkku, rahaa oli omaan asuntoon, autoon, reissaamiseen ja juhlimiseen. Jotain jäi asuntolainan jälkeen vielä säästöönkin. Jossain vaiheessa elämä muuttui perhe-elämäksi, oli äitiyslomaa ja hoitovapaata ja paluu töihinkin koitti aikanaan. Kestin kiireistä työtä aikani kunnes paloin loppuun ja sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Pitkä sairasloma johti irtisanoutumiseeni ja työttömyyteen, joka jatkuu edelleen. Koska nykyiset tuloni ovat pienet, säästäminen on tällä hetkellä varsin hankalaa. 

Käteisvarani tällä hetkelllä

Olen löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisia blogeja, joissa kerrotaan säästämisestä ja sijoittamisesta. Olen mielenkiinnolla tutkaillut niitä ja huomannut, että osa saa säästettyä yllättävän paljon rahaa varsin pienillä tuloilla pienentämällä mm. ruokamenojaan elämän silti muuttumatta ankeaksi kituuttamiseksi. Olen päättänyt nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää tarpeetonta ostelua entisestään, vaikken ole tässä viime aikoina varsinaista kulutusjuhlaa viettänytkään. 

Yritän myös aina silloin tällöin hankkia hieman lisätuloja itselleni kirppismyynnin avulla. Välillä kauppa käy paremmin, välillä huonommin, mutta olen onneksi joka kerta saanut edes jotain käteen pöytävuokrien jälkeen. 

Euro sieltä, toinen täältä. Uskon että asiat ovat paremmin jonain päivänä. Pennissä on miljoonan alku, niinhän se Roope-setäkin aikoinaan julisti...

Pennissä on miljoonan alku

Kirppismyynnin välitilinpäätös

Ensimmäinen kirppisviikko on sujunut vaihtelevissa tunnelmissa. Myynnissä on sekalaista tavaraa mm. vaatteita, kirjoja, lehtiä, laukkuja, leluja yms. Viikko lähti hieman nihkeästi käyntiin, mutta myynnit paranivat onneksi siitä hieman. Koko ensimmäisen viikon saldo on nyt 108 euroa. Siitä kun vähentää pöytävuokran 31 euroa, jäljelle jää 77 euroa voittoa.

Aloituspäivän tilanne

Tai ei se taida olla ihan puhdasta voittoa, sillä olen tehnyt muutaman ostoksenkin tämän viikon aikana. Mukaan on tarttunut Skilan ulkoilutakki ekaluokkalaiselle (4 euroa), pari dvd:tä sairastaville lapsille (yht. 2,50 euroa) ja tummanpunainen Kiina-henkinen korurasia (4 euroa). 

Pääasia kuitenkin, että enemmän on myyty kuin ostettu uutta. Nuo dvd:t lähtevät katselemisen jälkeen takaisin kiertoon kun vien taas täydennystä kirpputorille.

Hehkuvaa maanantaita kotisohvalta

Eilen oli mukava päivä, ystäväperhe kävi pitkästä aikaa kyläilemässä ja herkuttelimme omilla ja lasten tekemillä herkuilla. Tytöt tekivät itse herkullista suklaakakkua, harmi kun en ehtinyt ottaa siitä kuvaa ennen kuin se katosi parempiin suihin.

Illalla toinen tytöistä valitteli oloaan ja kun kokeilin otsaa, se oli tosi lämmin. Yön aikana toisellekin nousi kuume, joten tänään molemmat jäivät kotiin sairastamaan. 

Tyttöjen päivä on kulunut lepäillessä. Molemmat ovat ottaneet tosi rennosti, löhönneet sohvalla torkkupeittoihin kääriytyneenä ja katsoneet pari elokuvaa. Silloin kun on tauti päällä, olo kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi. Isommalla tytöllä oli iltapäivällä melkein 40 astetta kuumetta, pienempi selvisi vähän vähemmällä.

Aamupäivällä kävin pikaisesti viemässä pari kassillista tavaraa kirppikselle ja siistimässä samalla omaa pöytääni. Myyntiä on tähän mennessä tullut vasta noin 40 euron edestä. Enemmänkin olisi saanut mennä kaupaksi, myytävää kyllä riittää. Pöydässäni on tällä kertaa aika paljon kirjoja, dvd-levyjä ja lastenvaatteita sekä pehmoleluja. 

Pääasia on kuitenkin se, että kaapit tyhjenevät turhasta tavarasta. 

Lisätienestiä kirpputorilta

Aurinko lämmittää jo ihanasti ja talvivaatteet alkavat tuntua jo ihan liian lämpimiltä. Niinpä olen vähän kerrallaan kaivellut esille sekä omia että lasten välikausivaatteita. Tämä on yleensä varsin ahdistavaa aikaa minulle, koska päivisin on tosi lämmintä ja märkää, yöllä taas pakkasta, joten kaikki mahdolliset vaatteet on pidettävä levällään eteisessä ja kodinhoitohuoneessa siltä varalta että takatalvi iskeekin vielä. Seuraavaksi esiin pitäisi kaivaa myös kenkiä. Onneksi sentään luistimet ja monot saa jo laittaa pois täällä Etelä-Suomessa.

Samassa myllerryksessä sain sitten vielä aikaiseksi käydä varaamassa itselleni kirpputoripöydän kahdeksi viikoksi. Joten nyt on sitten talo sekaisin ja huolella. Aamupäivä on mennyt tavaraa hinnoitellessa ja laatikoihin ja Ikean kasseihin pakatessa. Meille tarpeettomia astioita, kirjoja ja koriste-esineitä löytyy kasapäin, samoin lapsille pieneksi jääneitä vaatteita. Leluista käymme vielä neuvotteluja niiden omistajien kanssa. Ilmeisesti ainakin Lego Friendsit lähtevät jo myyntiin, sillä kukaan ei leiki niillä.

Molemmat lapseni ovat venyneet pituutta talven aikana, joten uusia vaatteita tarvitaan taas. Onneksi molemmat saivat äidiltäni joululahjaksi vaatekaupan lahjakortit, joten pian pääsemme ostoksille. Olen myös metsästänyt tytöille jonkin verran vaatteita myös kirpputoreilta. Toistaiseksi nekin ovat kelvanneet, saa nähdä kuinka kauan. 

Toivon, että kauppa käy hyvin pöydässäni, sillä lisätulot ovat näin työttömänä ollessa tarpeen. Toivon myös pääseväni eroon mahdollisimman monesta tavarasta, sillä kotimme on myynnissä ja toivottavasti muutto häämöttää edessäpäin.

Kuvaa en viitsi tästä kaaoksesta ottaa, joten laitetaan tähän mielummin kuva parin päivän takaa. Harvinainen näky kun hyllynkulmalla ole kenenkään hiusharjaa, hiuslenkkejä, avaimia, ruuvimeisseliä yms. sälää. Ne ylimääräiset sälät kun ottavat silloin tällöin päähän erästä asetelmiaan virittelevää äitiä...

Pala eteistä

Vielä kun jaksaisin lähteä penkomaan ulkovarastoakin, sieltäkin löytyy varmasti yhtä sun toista tarpeetonta alkaen vanhoista turvaistuimista...

Uutta tulossa

Ihanaa, että valkoinen ritarinkannukseni intoutui vielä uuteen kukintaan! Onneksi hankin tämän ihanuuden kukkapenkkiäni koristamaan. Aikaisemmin minulla on ollut vain sinisiä, mutta tämä valkoinen on vähintäänkin yhtä upea.

Tekisi mieli alkaa kohta jo istuttelemaan sipuleita maahan, mutta yritän vielä sinnitellä jonkin aikaa. Minulla on jo kasapäin sipulipusseja odottelemassa multaan pääsyä. Hankittuna on ainakin neljää lajia tulppaaneja, lumikelloja, kolmenlaisia krookuksia ja kaksia eri laukkoja. Niin ja narsissejakin vielä. Näiden lisäksi tekisi mieli myös ainakin kirjopikarililjoja ja ties mitä...

Tänään satoi aamupäivällä, joten jätin metsässä samoilun ja puolukanpoiminnan väliin ja kävin hoitelemassa asioita kaupungilla. Poikkesin myös kirppiksellä, mutta en löytänyt sieltä tällä kertaa mitään muuta kuin yhden puseron nelivuotiaalleni.

Huomenna pitäisi yrittää löytää joku kiva lahja ystäväpariskunnallemme, joka viettää pian 80-vuotispäiviään (40+40 v). Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia?

Huomenna lähden kokeilemaan jotain ihan uutta: olen lähdössä tapaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni elämäntaidonvalmentajaa. Saa nähdä mihin tämä johtaa, jos vaikka vähitellen alkaisi selvitä mihin suuntaan tässä lähtisi. Jännittää hieman, mutta ihan hyvällä tavalla. Uskon, että siitä on hyötyä, että käy asioita läpi ulkopuolisten henkilöiden kanssa, jotka osaavat esittää hyviä kysymyksiä. Itse sitä kuitenkin pyörittelee usein asioita läpi vain muutamasta tutusta vinkkelistä...

Kirppislöytöjä ja plantaasi keittiön nurkassa

Katselin tänä aamuna keittiön nurkassa olevia seinähyllyjä ja tajusin yhtäkkiä, että sekä hyllyt että kaikki hyllyillä olevat tavarat ovat kirppislöytöjäni. Aika yllättävää jopa omasta mielestäni, vaikka tiedänkin olevani varsinainen kirppishaukka :)

Kirppiksillä kiertely on yksi lempiharrastuksistani. Kirppiksen ovesta sisään astuessani tunnen yleensä kuplivaa innostusta: löydänkö tänään jotain, jota ilman en pysty kotiin lähtemään. Yleensä löytöni ovat lastenvaatteita, sisustusjuttuja, kirjoja tai lehtiä, mutta joskus mukaan tarttuu myös jotain isompaakin. Yhtä paljon kuin ostosten tekemisestä nautin myös tavaran myymisestä. Aina silloin tällöin iskee hirmuinen vimma tyhjentää kaappeja ja silloin vastaavasti tavaraa lähtee myös ulospäin ovesta. Mieheni ei tätä harrastusta aina oikein jaksa ymmärtää, mutta on silti vielä toistaiseksi jaksanut noutaa Huuto.netin ja Tori.fin ostoksiani milloin mistäkin ja hämmästellä euron ja kahden lastenvaatteita ja satunnaisia kirppistulojani. Mitäpä sitä ostelemaan kaikkea uutena kun käytettynäkin löytyy vaikka mitä kivaa :)

Keittiöni nurkassa nököttää tällä hetkellä myös yrtti- ja tomaattiplantaasini. Pelastin sen sisätiloihin, etteivät yöpakkaset tee rakkaudella kasvattamistani kasveista selvää. Tosin tomaatteja näyttää täällä verottavan yksi nelivuotias neiti, joka napsii tomaatteja suuhunsa heti kun ne alkavat vähänkin punertaa...

Mukavaa viikon alkua!

Pitkän tuntuinen perjantai

Huh, miten voikaan joskus päivä tuntua pitkältä! Tänään on juuri sellainen päivä. Tuntuu ihan siltä kuin minut olisi liimattu kiinni sohvaan, silmät painuvat välillä kiinni ja kaikki saa olla vähän rempallaan. Kolme viikkoa jalka paketissa ja minusta tuntuu siltä, että alkaisin kohta kiipeillä seinille, jos vain pystyisin...

Sen verran poistuin takapihalle, että kävin laskemassa omenapuumme kukkanuput, joita ei ollut kuin kolme, mutta pääasia, että puu on hengissä. Sen sijaan varrellisen pikkusyreenin tilanne näyttää aika huonolta. Harmin paikka, se on ollut yksi suosikeistani.

Aikani kuluksi räpsäisin yhden kuvan keittiön nurkasta. Nuo suloiset emalimukit odottavat kesäisiä mustikanpoimintareissuja. Löysin ne talvella kirppikseltä hintaan 0,80 e/kpl. Olin todella tyytyväinen löytööni!

11 asiaa minusta

Poimin mukaani Neiti Harmonialta Meidän Harmoniaa -blogista hänen ilmaan heittämänsä haasteen.

Blogihaasteen ohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Neiti Harmoniaa korvasi kohdan 3.laajemmalla kysymyksellä ja pyysi kertomaan tarinan muodossa, miltä elämäni tulee näyttämään viiden vuoden kuluttua. Huh huh, ei kun aloitetaan...

11 asiaa minusta:

1. Olen 43-vuotias vaimo ja kahden tyttölapsen äiti.

2. Olen henkeen ja vereen kissaihminen, vaikkei meillä enää olekaan omaa kissaa.

3. Lempikukkani ovat pioni ja hortensiat.

4. Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja tehdä sieltä löytöjä.

5. Poltan kynttilöitä ympäri vuoden ja olen sitä mieltä, ettei tuikkukippoja voi koskaan olla liikaa.

6. Yritän tehdä elämänmuutosta vähän kerrallaan.

7. Olen hamsteri, kaappini ovat tälläkin hetkellä liian täynnä kaikkea.

8. Haluaisin opiskella puutarha-alaa, mutta allergiani estävät sen.

9. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.

10. Olen usein kärsimätön ja haluaisin, että kaikki kiva tapahtuu heti.

11. Olen villasukkien suurkuluttaja.

Viiden vuoden kuluttua olen vihdoinkin löytänyt minulle täydellisen työn. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Minulla on jo aikaa itsellenikin, sillä lapseni ovat jo 9 ja 14 -vuotiaita. Ehdin harrastaa liikuntaa, puutarhanhoitoa ja puuhailla kaikkia luovia juttuja, mitä mieleeni sattuukaan juolahtamaan. Ehdimme myös matkustella sekä koko perheen kanssa että mieheni kanssa kahdestaan. Olen löytänyt tasapainon ja nautin jokaisesta päivästä.

Jos sinun blogillasi on alle 200 lukijaa ja haluat poimia haasteen mukaasi, tulen mielelläni lukemaan vastauksesi :)

Uudet 11 kysymystä ovat nämä:

1. Milloin olet onnellisimmillasi?
2. Mikä on lempikasvisi?
3. Minkä kirjan luit viimeksi?
4. Mikä on suosikkisi puutahakirjoista/sisustuskirjoista?
5. Mikä sinusta on parasta bloggaamisessa?
6. Mikä on suosikkisi nettikaupoista?
7. Jos saisit 10 000 euroa ylimääräistä, mihin sijoittaisit rahat?
8. Mikä on lempiohjelmasi TV:ssä?
9. Mikä on parasta kodissasi?
10. Mikä on lempivärisi?
11. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Kuvat eivät liity mitenkään tähän aiheeseen, liitin mukaan kahden himoitsemani Muumi-mukin kuvat Iittalan nettisivuilta ihan vain väriksi :)

Kiitokset kaikille neljälle ensimmäiselle lukijalleni kyytiini hyppäämisestä! On mukavampi kirjoitella, kun tietää että joku lukeekin näitä höpinöitäni :)

Kevät on tullut!

Tänään piristyin melkoisesti takapihalla käydessäni. Lämpimät ilmat ja vesisade ovat vieneet jo melkein kaikki lumet pihaltamme ja kukkapenkissä minua odotti tällainen ihana yllätys: krookukset ovat jo kukassa!

Kyllä, kevät on vihdoinkin täällä :-)

Toinen vähemmän mukava yllätys oli se, että huomasin jänisten herkutelleen molempien omenapuidemme kaarnoja suihinsa. Saa nähdä saanko puut vielä pelastettua, vai voittavatko jänikset tämän ottelun. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitä kannattaisi tehdä?

Kävin tänään myös kurkistamassa kirppispöytääni ja siellä oli kauppa käynyt kohtalaisesti etenkin lastenkirjojen osalta. Huomenna voinkin viedä vähän lisää tavaraa myyntiin. 

Ilta sujui mukavissa puuhissa isomman tyttöni kanssa, leivoimme pitkästä aikaa yhdessä pullaa. 

Nyt nukkumaan, hyvää yötä yökyöpeleille!

T:T

Säätämistä

No huh huh, bloggerin käyttö vaatii näköjään pientä harjoittelua vielä. Mutta eiköhän tämä tästä...

Nyt on siis keskiviikko, olen yksin kotona ja mietin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ulkona on +5 astetta ja ankean harmaata. Mutta pääasia on se, että kevät etenee. Odotan sitä että pääsen upottamaan sormeni multaan ja katselemaan kukkien nousua kukkapenkeistä. Keittiössä on jo kokoelma erilaisia taimipurkkeja levällään, saa nähdä mahtuuko kukaan enää syömään ruokapöydän ääressä kun päästään koulimisvaiheeseen ;-)

Minulla on tällä hetkellä meneillään tarpeettoman tavaran hävitysprojekti. Kirppispöytä on jo olemassa ja vaikka sinne on jo kannettu kassikaupalla tavaraa, makuuhuoneemme on edelleen kuin pommin jäljiltä. Siellä on levällään vaatteita, kirjoja ja kaikkea sekalaista sälää kirppikselle pääsyä odottamassa. Hinnoittelu jatkukoon hetken kuluttua.

Kaipaan selkeyttä elämääni ja haluaisin oppia myös tuntemaan itseni paremmin. Seuraan mielenkiinnolla Anrinkon blogia ja tätä juuri julkistettua oman itsensä opiskelua http://anrinko.blogspot.fi/2013/04/vuosisuunnitelma.html. 

Minä olen myös innolla mukana!