Uusimmat kirppislöytöni

Olen taas viimeaikoina ravannut tiuhaan kirppiksellä, kiitos oman pöytäni ylläpitämisen. Siinä samalla on tietenkin aina erinomainen tilaisuus kurkistaa myös mitä muilla on myytävänä. On päiviä, jolloin silmiini ei osu mitään mielenkiintoista tai kiinnostavat tuotteet ovat mielestäni liian kalliita, mutta välillä tulee tehtyä myös erinomaisia löytöjä.

Välillä mukaani tarttuu joku kiva lastenvaate tai Littlest Pet Shop, joskus taas löydän jotain omaa silmääni miellyttävää. 

Olen aina rakastanut kauniita lasiesineitä. Isovanhempieni kodeissa on ollut kauniita Riihimäen Lasin, Muurlan lasi Oy:n ja Humppilan lasitehtaan maljakoita ja käyttölasia. Myös vanhempani ovat saaneet aikoinaan kaunista lasia niin häälahjaksi kuin muinakin merkkipäivinään. Osa isovanhempieni esineitä on myös kulkeutunut minulle. Olen aina myös arvostanut hyvää ja kaunista designia myös arkisissa käyttöesineissä.

Viime aikoina minulla on aina silloin tällöin alkanut tarttua kirppiksiltä mukaan kaunista lasia. Tiedän, ei ehkä maailman paras ajoitus, sillä muuttomme lähestyy ja pakattavaa riittäisi ihan omasta takaakin...

Kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat Riihimäen lasia. Vasemmassa reunassa on maljakko 1581, jonka suunnittelijasta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta. Löysin väitteitä siitä, että suunnittelija olisi Tamara Aladin, mutta myös väitteitä, että tämä olisi jonkun muun. Satutko sinä tietämään tästä maljakosta enemmän?

Keskimmäiset kynttilänjalat ovat Erkki Vesannon käsialaa. Näitä kynttilänjalkoja on valmistettu vuosina 1965-1970. 

Oikeassa reunassa puolestaan on Oiva Kokon Vellamo-maljakko, joka on 1980-luvun muotoilua. 

Omia aarteitani olen jo ehtinyt pakata, joten esittelen muita suosikkejani joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua! Nyt nautitaan lämmöstä!

Littlest Pet Shopien lumoissa

On päiviä, jolloin määritelmä Vajaa viisikymppinen kuvaa minua paremmin kuin hyvin. Miten sen nyt sitten muotoilisi: välillä tämä äiti on ihan yhtä innoissaan Littlest Pet Shopeista eli Petseistä kuin ekaluokkalainen tyttärensä.

Välillä me istumme vierekkäin tyttäreni kanssa hänen huoneensa matolla ja sisustamme koteja seisoville kissoille, pupuille, bambeille, koirille, hamstereille ja vaikka mille pikkuotuksille. Joskus me askartelemme yhdessä pienenpieniä kännyköitä, korvapuusteja ja astioita, joskus taas sänkyjä ja sohvia. Leikkiminen on välillä hauskaa!

Joskus me istumme vierekkäin sohvalla jalat torkkupeiton alla ja katselemme YouTubesta Petsivideoita tai kurkistelemme millaisia Petsejä Huuto.netistä tai Tori.fi:stä löytyy. Ja kaiken huipuksi tämä äiti saattaa vielä illalla tutkailla myös Ebayn tarjontaa tai kirpputorin pöytiä sillä silmällä, löytyisikö jotain kiinnostavaa.

Minusta on ihanaa, että lapset leikkivät, rakentelevat omia maailmojaan ja käyttävät mielikuvitustaan. Eikä se taida tehdä pahaa meille aikuisillekaan.

Leikkisää loppuviikkoa!

Buddha ja minä - mielenrauhaa ja lepoa etsimässä

Follow my blog with Bloglovin

Ei, en ole buddhalainen, vaikka lipastoni päällä komeilee Buddha-patsas. Tai oikeastaan lyhty. Jotain kumman rauhoittavaa tuossa hahmossa kyllä on. 

Olen koonnut itselleni Pinterestiin kansion, jossa on rauhoittavia kuvia ja mietteitä. Sieltä löytyy useita Buddhan kuvia ja myös muutama hänen viisautensa. Välillä kun kiire ja levottomuus painavat päälle, avaan Pinterestin ja tuon kansion. Se vaikuttaa minuun positiivisesti. Kiire ja ahdistus väistyvät sivummalle kun nautin kauniista kuvista ja ajatuksia herättävistä teksteistä

Kiireen keskellä kaipaan usein pientä pysähtymistä ja rauhoittumista. Kauniit esineet, hiljaisuus ja siisti koti saavat mieleni lepäämään. Ei ihme, että nautin valvomisesta silloin kun muut jo nukkuvat. Silloin on aikaa ajatella omiaan, surffailla netissä tai lukea rauhassa. 

Ajatuksemme muovaavat meitä, tulemme siksi mitä ajattelemme. Kunpa muistaisin ajatella useammin positiivisia ajatuksia. 

Haaveilu on hyväksi. 

Ja kun mieli rauhoittuu, unikin tulee paremmin.

Alimmainen kuva Pinterestistä

Perjantai-illan tunnelmia

Mies lähti käymään kaupassa, lapset ovat poissa kotoa ja minulla hetki aikaa järjestellä tavaroita ja räpsiä kuvia. Jihuu! Ei sitä perheellinen nainen voi paljon muuta toivoa :)

Tein uuden asetelman PartyLiten suosikkikynttilänjaloistani. Mitähän kivaa noiden sisään asettelisi joulun alla?

Takan päälle löytyi vaihteeksi Pentikin lyhty ja poroja.

Tämäkin osasto meni vähän uusiksi löydettyäni uuden tekstitaulun Sikuriinasta. Alla sama vähän lähempää kuvattuna.

Nämä hämärät päivät ja illat tekevät kuvaamisen vähän hankalaksi...

Kohta perhe palaa kotiin ja sitten tehdään popcornia ja aletaan katsoa jotain hauskaa leffaa yhdessä. Saa nähdä, mitä lapset valitsevat Netflixistä.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Halloween-tunnelmia

Huhuu, meillä liikkui Halloweenina pari pelottavannäköistä noitaa. Noidat koristelivat myös olohuonetta omilla koristeillaan ja pelottelivat meitä aikuisia.

Hyytävää loppuvuotta, kuten lapset meillekin toivottelivat!

Pieni tuunaus

Jokin aika sitten minua alkoi ahdistaa joka puolella seilaavat lehtipinot ja päätin ottaa vanhan puulaatikkoni lehtikoriksi. Ainoa vika oli se, että painavaa laatikkoa oli kurja nostella siivotessa. Sitten muistin kauan sitten kirppikseltä ostamani renkaat ja kaivoin ne kaapista ja kahdeksan ruuvia miehen kätköistä.

Sitten vain miehen Makita laulamaan (käytin sitä ihan itse) ja koossa oli näppärä pyörällinen lehtilaatikko.

Öisiä tunnelmia

Kello on puoli yksi, istun olohuoneessa ja nautin tunnelmallisesta kynttilänvalosta. Ainoat äänet, jotka kuuluvat ovat kellon raksutus ja tiskikoneen äänet. Että pitikin laittaa se jo päälle.

Tuo Krasilnikoffin karkkikulho tarttui viime viikolla mukaani Hyvinkäältä sisustusliikkeestä nimeltä Sikuriina. Aivan ihana kauppa! Sikuriinan nettikauppakin näyttää varsin houkuttelevalta. 

Karkkikulholle olikin tarvetta, kun onnistuin viime viikolla sähläämään ja tiputtamaan kaksi sisäkkäin ollutta Brukan karkkikulhoa suoraan kaapista keittiön kivilattialle. Hiemanko otti päähän... No, tavaraahan se vain oli, ei sellaista onneksi kauaa jaksa surra. 

Ikioma työpöytä

Vihdoinkin sain ikioman työpöydän! Satuin paikalle kun tämä makoili kierrätyskeskuksessa odottelemassa uutta kotia ja pelastin sen mukaani. Lastulevyhökötyshän tämä tietenkin on, mutta kelpaa toistaiseksi kunnes rahatilanteeni paranee ja törmään siihen oikeaan.

Ihanaa, että saan välillä pujahtaa omaan rauhaan makkarin nurkkaan joko päivittämään blogia tai surffailemaan muuten netissä. Ja saan vielä näin pimeään aikaan tarvitsemaani kirkasvalohoitoakin siinä samalla. Tai ainakin kynttilänvaloa, jos siltä tuntuu.

Tässä vaiheessa pöytä on vielä epäilyttävän siisti, pahoin pelkään, että se alkaa pian näyttää vähemmän siistiltä. Tekisi melkeinpä mieli lähteä Tiimariin ostamaan söpöjä koulutarvikkeita...

Mukavaa viikonloppua!

Syystunnelmaa

Perhe nukkuu ja kynttilät palavat. Ulkona sataa vettä, mutta se ei haittaa kun on itse sisällä lämpimässä. Villasukat tuntuvat mukavilta jaloissa ja keittiöstä löytyi pari suklaakeksiä ja lasi maitoa. Kyllä syksy vaan tuntuu mukavalta :)

Olen viime viikolla ravannut pitkin metsiä sieniä etsimässä. Se on sinänsä aika haastavaa, sillä vaikka metsät ovat sieniä pullollaan, en tunne kovinkaan montaa lajiketta. Näitä en sentään kerännyt, vaikka kauniilta näyttivätkin ;)

Ja hei, olemme miehen kanssa yhä hengissä, vaikka olemme syöneet jo pariin otteeseen itsetekemääni sienipiirakkaa...

Uusi viikko lähti käyntiin

Mukava viikonloppu takana :) Kävimme Pohjanmaalla juhlimassa ystäväpariskunnan 80-vuotissynttäreitä (40 + 40 v) koko perheen voimin. Oli hauskaa päästä viikonlopuksi reissuun ja nähdä ystäviä ja tuttuja. Lapsillakin riitti menoa ja meininkiä omien kavereidensa kanssa. Sunnuntaina poimittiin vielä lähtiessä isot kassilliset omenoita mukaan, joten piakkoin pitäisi alkaa harjoitella omenahillon keittämistä...

Matkalla saimme nauttia kauniista ruskasta.

Olen myös ehtinyt istuttaa vähän syyskukkia ja järjestellä keittiötä. 

Enjoy the simple things -kyltti toimii muistuttajana keittiön nurkassa. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat kauniita :)

Mukavaa viikkoa!

Ihana viikonloppu takana

Miten nämä viikonloput aina vilahtavatkin näin nopeasti, taas on sunnuntai-ilta!

Perjantaina väkersin taas eteiseen uuden asetelman kokoon kun vanha alkoi kyllästyttää. Koko juttu lähti liikkeelle tuosta tekstitaulusta, joka on hakenut paikkaa kodissamme sekä kirppikseltä löytyneestä mustasta lyhdystä. Miten noita lyhtyjä aina tarttuukin mukaan..? Lyhdyn sisään sujautin ihanan koivun kaarnalla päällystetyn kynttilän.

Tykkään tosi paljon noista Ikean tauluhyllyistä, joihin voi vaihdella asetelmia mielensä mukaan. Niiden alla oleva Askosta aikoinaan ostettu pikkulipasto kätkee sisäänsä osan tyttöjen dvd-kokoelmasta. Dvd-kotelojen värien sekamelska on niin kirjava ja levoton, että piilotan ne mielummin koreihin kuin pidän näkyvillä.

Viikonloppuun on mahtunut mm. tyttöjen harrastuksia, koko perheen metsäretkeä, kirppiksellä käyntiä sekä mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa. Illalla leivoimme tyttöjen kanssa vielä herkullisia mustikkamuffineita eiliseltä retkeltä poimituista mustikoista. Molemmat tytöt leipovat mielellään, nuorempikin on aina innokkaana kaatamassa aineksia kulhoon ja rikkomassa kananmunia isonsiskon hoitaessa sekoituspuolta ja aineiden mittaamista. Äiti pääsee jo varsin helpolla :)

Nyt akut on taas ladattu uutta viikkoa varten...

Suvaitsevaisuudesta

Mietiskelin tänään suvaitsevaisuutta metsässä kävellessäni. Suomalaiset ovat tällä hetkellä varsin tiukasti jakautuneet mielipiteinensä, osa on jyrkkiä sen suhteen miten asioiden tulisi heidän mielestään olla, osa taas on varsin suvaitsevaisia ja hyväksyvät monenlaiset asiat ja ihmiset.

Minä olen huomannut monessa suhteessa tulleeni suvaitsevaisemmaksi iän karttuessa. Nuorena mielipiteeni olivat paljon jyrkemmät, asiat olivat usein mustavalkoisia, muita sävyjä ei maailmaani mahtunut. Jos pidin jostain asiasta tai ihmisestä, se oli se ainoa oikea mielipide, muut eivät tulleet kysymykseenkään. Nykyään asioita pystyy paremmin miettimään useammaltakin kantilta ja hetken asioita punnittuani tulen usein siihen tulokseen, että miksipä ei, voisihan asian miettiä noinkin. Ja vaikka en aina ihan sataprosenttisesti olisikaan puolesta, mietin usein että jollekin ihmiselle tuokin voi sopia, kuka minä olen sanomaan mikä on oikein tai väärin.

Blogimaailmassa (ainakin siellä missä minä liikun) ihmiset ovat varsin joustavia, ehkäpä se johtuu siitä, että olen hyvällä tuurilla päätynyt lukemaan fiksujen ihmisten blogeja :) Ei mitään turhaa mollausta tai kampitusta, ainakaan suuressa määrin. Jokainen voi olla sitä mieltä kuin haluaa, jokaisen mielipiteet ovat arvokkaita. 

Aikoinaan katselin maailmaa turhan suppeasti. Usein julistin omaa mielipidettäni ainoana oikeana totuutena, joku pukeutumistyyli saattoi olla mielestäni ihan järkyttävä jos se ei miellyttänyt minua. Jotkut bändit tai laulajat olivat aivan p...aa jos minä en niistä pitänyt, enkä voinut ymmärtää, miten joku viitsi kuunnella sellaista. Samoin sisustusmakuni oli hyvin rajoittunut: jotkut huonekalut, tyylit ja kuosit olivat aivan kammottavia. Nyt blogeja lukiessani pidän hyvin monenlaisista jutuista. Jotkut sisustusblogit eivät ole alkuunkaan minun tyylisiäni (jos minulla nyt edes jotain tyyliä on), mutta pidän niistä yleensä siitä huolimatta. Monta kertaa huomaan ihailevani jonkun kotia, vaikkei siellä olisikaan mitään minun kotiini sopivaa. Ne vain ovat persoonallisia ja kauniita ja omistajilleen sopivia. Aikoinaan en myöskään ymmärtänyt alkuunkaan, miksi jotkut viitsivät raataa jossain pihatöissä ja ihailla kukkiaan. Ruusut ja pelargoniat olivat mielestäni mummojen juttuja, mutta niinpä vain pääni kääntyi näissä asioissa... Saatika sitten siinä, että lapset olivat ärsyttäviä, enkä ikipäivänä haluaisi sellaisia ;)

Mahtavaa, etteivät kaikki meistä ole samanlaisia ja pidä samoista asioista. Mielipiteitä, tyylejä ja kiinnostuksenkohteita mahtuu maailmaan, kunhan ketään ei vahingoiteta tai vainota. 

Mitä mieltä sinä olet?

Hyvää viikonloppua!