Talousasioiden pohdintaa - raha, minne karkaat?

Elämässäni on ollut monenlaisia vaiheita, joskus parempia ja joskus huonompia. Välillä rahaa on ollut enemmän, tällä hetkellä elän Kelan työttömyyspäivärahalla. Miehelläni on onneksi työpaikka ja säännöllinen palkka, joten pärjäämme näinkin.

Lapsuudessani perheelläni oli asiat varsin hyvin. Isäni tienasi ihan mukavasti, asuimme omakotitalossa ja rahaa riitti silloin tällöin myös minun toiveisiini. Sain viikkorahaakin ja opettelin talouden hallintaa sen avulla. Kesäisin olin töissä ja säästin niistä rahoista aina talven varalle. Myöhemmin isäni avusti minua ensimmäisen autoni ostossa ja autteli silloin tällöin jos tarvitsin apua vaikkapa jonkin kodinkoneen hankintaan. Tein vuosia varsin pienipalkkaista työtä, mutta pärjäsin kyllä.

Ennen kuin tutustuin mieheeni työskentelin markkinoinnin parissa hyvällä palkalla. Olin sinkku, rahaa oli omaan asuntoon, autoon, reissaamiseen ja juhlimiseen. Jotain jäi asuntolainan jälkeen vielä säästöönkin. Jossain vaiheessa elämä muuttui perhe-elämäksi, oli äitiyslomaa ja hoitovapaata ja paluu töihinkin koitti aikanaan. Kestin kiireistä työtä aikani kunnes paloin loppuun ja sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Pitkä sairasloma johti irtisanoutumiseeni ja työttömyyteen, joka jatkuu edelleen. Koska nykyiset tuloni ovat pienet, säästäminen on tällä hetkellä varsin hankalaa. 

Käteisvarani tällä hetkelllä

Olen löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisia blogeja, joissa kerrotaan säästämisestä ja sijoittamisesta. Olen mielenkiinnolla tutkaillut niitä ja huomannut, että osa saa säästettyä yllättävän paljon rahaa varsin pienillä tuloilla pienentämällä mm. ruokamenojaan elämän silti muuttumatta ankeaksi kituuttamiseksi. Olen päättänyt nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää tarpeetonta ostelua entisestään, vaikken ole tässä viime aikoina varsinaista kulutusjuhlaa viettänytkään. 

Yritän myös aina silloin tällöin hankkia hieman lisätuloja itselleni kirppismyynnin avulla. Välillä kauppa käy paremmin, välillä huonommin, mutta olen onneksi joka kerta saanut edes jotain käteen pöytävuokrien jälkeen. 

Euro sieltä, toinen täältä. Uskon että asiat ovat paremmin jonain päivänä. Pennissä on miljoonan alku, niinhän se Roope-setäkin aikoinaan julisti...

Pennissä on miljoonan alku

Työnhaun tuskaa ja elämän pieniä nautintoja

Miten sitä aina tunteekin itsensä ihan äärettömän vanhaksi kun lähettelee työhakemuksia maailmalle. Minulla on ikää 45+, mutta silti alkaa tuntua siltä, että työnantajat pitävät jo nyt liian vanhana. Onhan se tietysti työnantajalle kätevämpää ja halvempaa palkata nuori ihminen niin palkkaakaan ei tarvitse maksaa niin paljon kuin kokeneemmalle. 

Ja vielä kätevämpää yritykselle on hankkia työntekijä työkokeiluun, jolloin hänelle ei tarvitse maksaa kuin 9 € päivässä ja kun kokeilujakso päättyy, tilalle voi vaihtaa toisen henkilön.

Poliitikkojen puheet työurien pidentämisestä alkavat olla jo melkoinen vitsi. Samaan aikaan työnantajat pistävät vanhemmasta päästä väkeä pihalle.

Lähetän hakemuksia eri firmoihin, haen työpaikkoja ilmoitusten perusteella sekä yritän myös kysellä työnantajilta piilotyöpaikkoja, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. On vain jaksettava yrittää. Ei auta muu kuin jatkaa hakemusten lähettelyä, vaikka vastaukseksi saakin vain pahoitteluja siitä, ettei tälläkään kerralla tärpännyt. Ja toiset eivät vastaa sitäkään. 

Tilanne on mikä on, eihän sille mitään voi. Ikävät ajatukset pitää vain välillä ravistella harteiltaan ja jatkaa muiden juttujen pariin. Eiköhän se päivä joskus paista vielä tähänkin risukasaan. 

Tuoretta pullaa, nam!

Onneksi elämässä on muutakin kuin työnhaku. Sain päähäni tehdä pullataikinan kun tytöt olivat koulussa ja mies töissä ja tässä olivat tulokset. 

Ihana tuoksu kotona, perhe poissa ja auringonpaiste ikkunan takana. Oli rauhallinen hetki kaataa lasi kylmää maitoa ja ottaa vastapaistettu pulla toiseen käteen. 

Elämän pieniä nautintoja.

Asuntoa vaihtamassa

Olemme pyöritelleet mieheni kanssa reilun vuoden verran ajatusta muutosta, ensin pohjalta "ehkä jossain vaiheessa" ja asiaa pohdittuamme innostuneet siitä aina vain enemmän. Ensin ajatusta vain pyöriteltiin ja makusteltiin mielessämme, sitten aloimme mietiskelemään mahdollisia suuntia ja haaveilemaan. Välillä kun saimme tilaisuuden, lähdimme kahdestaan ajelulle ja fiilistelimme erilaisia alueita ja kaupunkeja. Ja tietenkin seurasimme asuntojen hintatasoa ja tarjolla olevia asuntoja mm. Etuovi.comin ja Oikotien sivuilta. Ja pikkuhiljaa lapsillekin väläyteltiin ajatusta mahdollisesta muutosta ja keskusteltiin miltä se tuntuisi lasten mielestä.

Syitä, miksi muuttoa alettiin miettiä:

Miehen pitkä työmatka. Mies tekee usein pitkää päivää ja sen lisäksi joutui viettämään lähes kaksi tuntia päivässä autossa.
Suurehko piha. Emme ehtineet/jaksaneet hoitaa pihaa niin hyvin kuin alkuvuosina. Pienempikin riittäisi.
Työnhaku. Olen työttömänä ja lähistöltä ei löydy millään konstilla töitä. Muutto lähemmäs pääkaupunkia voisi auttaa asiaa, työpaikkoja olisi enemmän ja lähempänä kotia.
Yläaste kaukana ja huonojen kulkuyhteyksien päässä. Teini menee syksyllä yläasteelle ja olisi kiva jos hänen koulumatkansa olisi lyhyempi ja helpompi.
Miehen etätyöt. Mies tarvitsee tilan etätöiden tekemiselle ja nykyinen pöytä makuuhuoneen nurkassa ei ole kaikkein toimivin.

Siinähän sitä oli kerrakseen. Ja vielä kun ekaluokkalaiselle luvattiin, että uudessa kodissa hänellä olisi yhtä iso huone kuin isosiskolla, idea alkoi olla myyty myös hänelle.

Earth Hour kului kynttilöitä poltellessa

Ensin kokeilimme myydä asuntoa itse, mutta ihmiset tuntuvat välttelevän suoraan omistajalta ostamista. Niinpä päädyimme käyttämään kokenutta, alueen hyvin tuntevaa välittäjää. Kuinka ollakaan, vajaassa kuukaudessa vain kolmen näytön jälkeen saimme ensimmäisen tarjouksen, josta pienellä viilauksella saatiin sekä meitä että ostajia tyydyttävä. Ensi viikolla onkin sitten edessä kosteusmittaus ja toivottavasti myös kaupat parin viikon sisällä.

Olemme myös tehneet hyväksytyn tarjouksen meitä miellyttävästä kohteesta, jonka kanssa edetään nyt omien kauppojen kanssa lähes tasatahtia.

Jos kaikki menee nappiin, pääsemme kesällä muuttamaan uudelle paikkakunnalle :)

Lisätienestiä kirpputorilta

Aurinko lämmittää jo ihanasti ja talvivaatteet alkavat tuntua jo ihan liian lämpimiltä. Niinpä olen vähän kerrallaan kaivellut esille sekä omia että lasten välikausivaatteita. Tämä on yleensä varsin ahdistavaa aikaa minulle, koska päivisin on tosi lämmintä ja märkää, yöllä taas pakkasta, joten kaikki mahdolliset vaatteet on pidettävä levällään eteisessä ja kodinhoitohuoneessa siltä varalta että takatalvi iskeekin vielä. Seuraavaksi esiin pitäisi kaivaa myös kenkiä. Onneksi sentään luistimet ja monot saa jo laittaa pois täällä Etelä-Suomessa.

Samassa myllerryksessä sain sitten vielä aikaiseksi käydä varaamassa itselleni kirpputoripöydän kahdeksi viikoksi. Joten nyt on sitten talo sekaisin ja huolella. Aamupäivä on mennyt tavaraa hinnoitellessa ja laatikoihin ja Ikean kasseihin pakatessa. Meille tarpeettomia astioita, kirjoja ja koriste-esineitä löytyy kasapäin, samoin lapsille pieneksi jääneitä vaatteita. Leluista käymme vielä neuvotteluja niiden omistajien kanssa. Ilmeisesti ainakin Lego Friendsit lähtevät jo myyntiin, sillä kukaan ei leiki niillä.

Molemmat lapseni ovat venyneet pituutta talven aikana, joten uusia vaatteita tarvitaan taas. Onneksi molemmat saivat äidiltäni joululahjaksi vaatekaupan lahjakortit, joten pian pääsemme ostoksille. Olen myös metsästänyt tytöille jonkin verran vaatteita myös kirpputoreilta. Toistaiseksi nekin ovat kelvanneet, saa nähdä kuinka kauan. 

Toivon, että kauppa käy hyvin pöydässäni, sillä lisätulot ovat näin työttömänä ollessa tarpeen. Toivon myös pääseväni eroon mahdollisimman monesta tavarasta, sillä kotimme on myynnissä ja toivottavasti muutto häämöttää edessäpäin.

Kuvaa en viitsi tästä kaaoksesta ottaa, joten laitetaan tähän mielummin kuva parin päivän takaa. Harvinainen näky kun hyllynkulmalla ole kenenkään hiusharjaa, hiuslenkkejä, avaimia, ruuvimeisseliä yms. sälää. Ne ylimääräiset sälät kun ottavat silloin tällöin päähän erästä asetelmiaan virittelevää äitiä...

Pala eteistä

Vielä kun jaksaisin lähteä penkomaan ulkovarastoakin, sieltäkin löytyy varmasti yhtä sun toista tarpeetonta alkaen vanhoista turvaistuimista...

Paluu blogimaailmaan

Olen ollut pitkään poissa blogistaniasta, tehnyt ihan muita asioita. Pikkuhiljaa paluu päivitysten pariin alkoi taas houkutella. Mietin sitä kuukauden, kaksi. Annoin ajatuksen hautua lisää. Luin vanhoja päivityksiäni. 

Ajattelin niitä mukavia ihmisiä, joihin tutustuin blogimaailmassa ja halusin päästä taas yhteyteen bloggaajien ja lukijoiden kanssa. Haluan olla taas osa rentoa ja mukavaa bloggaajaperhettä.

Kuva Pinterestistä

Ennen kaikkea halusin taas kirjoittaa, miettiä mihin järjestykseen ajatukseni ja sanani asettelisin. Mietin jatkaisinko vanhaa blogiani vai aloittaisinko ihan uuden. Toisaalta aloitus puhtaalta pöydältä houkutteli, mutta toisaalta olen sama nainen kuin ennenkin. Silloin olin reilu nelikymppinen, nyt vajaa viisikymppinen (olen Fingerporini lukenut), ehkä joissain asioissa vähän muuttunut, mutta perusluonteeltani samanlainen. Joten tässä sitä ollaan, jatkamassa vanhaa tuttua blogia uusilla jutuilla. Asioita on niin paljon helpompi käsitellä kirjoittamalla kuin vain omassa päässään pyörittelemällä.

Viime vuodet ovat kuluneet opiskelun, työnhaun, perheen pyörittämisen sekä äitini ja Alzheimerin tautia sairastavan isäni apuna. Ruuhkavuodet päällä, kuten joku asian voisi ilmaista. Lapset ovat kasvaneet ekaluokkalaiseksi ja teiniksi, joten äidillekin jää jo vähän enemmän vapaa-aikaa kuin ennen. Mies tekee töissä pitkää päivää. Niinhän se nykyään on, että niillä joilla on töitä, on sitä sitten oikein urakalla. 

Pyrkimykseni on yrittää löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Yritän kirjoittaa hyvistä hetkistä ja vähän niistä huonoistakin, joita myös elämääni mahtuu.