Uusimmat kirppislöytöni

Olen taas viimeaikoina ravannut tiuhaan kirppiksellä, kiitos oman pöytäni ylläpitämisen. Siinä samalla on tietenkin aina erinomainen tilaisuus kurkistaa myös mitä muilla on myytävänä. On päiviä, jolloin silmiini ei osu mitään mielenkiintoista tai kiinnostavat tuotteet ovat mielestäni liian kalliita, mutta välillä tulee tehtyä myös erinomaisia löytöjä.

Välillä mukaani tarttuu joku kiva lastenvaate tai Littlest Pet Shop, joskus taas löydän jotain omaa silmääni miellyttävää. 

Olen aina rakastanut kauniita lasiesineitä. Isovanhempieni kodeissa on ollut kauniita Riihimäen Lasin, Muurlan lasi Oy:n ja Humppilan lasitehtaan maljakoita ja käyttölasia. Myös vanhempani ovat saaneet aikoinaan kaunista lasia niin häälahjaksi kuin muinakin merkkipäivinään. Osa isovanhempieni esineitä on myös kulkeutunut minulle. Olen aina myös arvostanut hyvää ja kaunista designia myös arkisissa käyttöesineissä.

Viime aikoina minulla on aina silloin tällöin alkanut tarttua kirppiksiltä mukaan kaunista lasia. Tiedän, ei ehkä maailman paras ajoitus, sillä muuttomme lähestyy ja pakattavaa riittäisi ihan omasta takaakin...

Kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat Riihimäen lasia. Vasemmassa reunassa on maljakko 1581, jonka suunnittelijasta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta. Löysin väitteitä siitä, että suunnittelija olisi Tamara Aladin, mutta myös väitteitä, että tämä olisi jonkun muun. Satutko sinä tietämään tästä maljakosta enemmän?

Keskimmäiset kynttilänjalat ovat Erkki Vesannon käsialaa. Näitä kynttilänjalkoja on valmistettu vuosina 1965-1970. 

Oikeassa reunassa puolestaan on Oiva Kokon Vellamo-maljakko, joka on 1980-luvun muotoilua. 

Omia aarteitani olen jo ehtinyt pakata, joten esittelen muita suosikkejani joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua! Nyt nautitaan lämmöstä!

Synkkä varjo nurkassa - miltä masennus tuntuu?

Kirjoitin tämän tekstin jo jonkin aikaa sitten ja jäin miettimään, julkaisenko sitä vai en. Jotenkin masennuksesta puhumista karttelee, haluaisi vain sanoa kaikille, että se on ohi, mutta välillä on päiviä jolloin se yrittää palata takaisin. Viime viikonloppu oli ihana, sain hyvän ystäväni kylään ja vietimme äitienpäivää sekä kotona että äitini luona. Tänään olen taas ollut väsynyt, onneksi en kuitenkaan yhtä pahasti kuin silloin kuin kirjoitin alla olevan tekstin.

Siellä se taas lymyää, tahdoin tai en, synkkä varjo nurkassa eli masennus. Aina silloin tällöin se yrittää palata takaisin, vaikka yritän häätää sitä pois. Yhtäkkiä vain huomaan, ettei mikään ole oikein huvittanut vähään aikaan, rutiineja vain suorittaa ja suorittaa, kunnes tajuan, etten enää jaksa. 

Luulin aikoinaan, että sen saa häädettyä kokonaan pois, mutta aina välillä se yrittää tarrautua minuun kynsillään ja viedä mukaansa. Se yrittää muuttaa minut tahdottomaksi surkeaksi olennoksi, jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä. Se yrittää turruttaa minut horrokseen sohvan nurkkaan, jättää nukkumaan sängyn pohjalle ja syrjäyttää minut normaalista elämästä. 

Viikonloppuna tajusin, että minulla on taas vaikka kuinka paljon keskeneräisiä asioita ympäri taloa. Eteisen kaapissa pyörivät vielä luistimet, monot ja talvikengät - eihän sitä tiedä, jos niitä vaikka tarvitsisi vielä. Kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä. Se toimii tällä hetkellä lähinnä kirppiskamojen ja kierrätykseen lähtevien tuotteiden lajittelukeskuksena. Kuivat pyykit ovat olleet monta päivää kuivurissa tai pyykkitelineessä. Mitään ei vaan saa vietyä loppuun. Ja sitten alkoi taas tuleva muuttokin ahdistaa. Pakotin itseni siivoamaan eteisen mono-luistin-talvikenkähelvetin ja olin sen jälkeen aivan poikki. 

Tänään olin ottanut tavoitteeksi tehdä vähän pihahommia. Nekään eivät huvittaisi yhtään. Olen jo niin luopunut tästä kodista ja pihasta. Sain pakotettua itseni ulos yhdeltätoista perkaamaan kukkapenkkejä reiluksi tunniksi. Sen jälkeen olin taas näännyksissä sohvalla. 

Ruuanlaitto on pakkopullaa, kaupassakäynti samoin. Mistä saisin vähän lisää virtaa, jotta saisin kotihommat taas rullaamaan?

Välillä suunnittelen tekeväni vaikka mitä ja sitten huomaankin torkkuvani sohvalla istuvillaan. Illalla kaivattu uni ei kuitenkaan tule, vaikka olisin päivällä ja alkuillasta ollut aivan kuolemanväsynyt.

Kunnianhimoinen tavoitteeni olisi aloittaa laatikoissa olevien lasitavaroiden ja koriste-esineiden pakkaaminen hyvissä ajoin. Saa nähdä miten käy.

Yritän antaa aikaa ja armoa itselleni. 

En ohjelmoi päiviäni liian täyteen.

Lepään jos väsyttää.

Näillä mennään. 

Molemmat kuvat Pinterestistä

Muovikippojen ja kuppien marittamisesta

Olen tiennyt, että alakaapeistamme löytyy paljon muovisia kippoja ja kuppeja, mutta niiden todellinen määrä sai minutkin ällistymään. Ja lisäähän löytyy vielä pakastimestakin. Auts, miten tähän on tultu? Tunnustan, olen hamsteri. Tuota allaolevaa kuvaa pitäisi vain muokata sen verran, että hamsteri kurkkaisi muovikiposta...

Olen aina väittänyt, etteivät muovikipot kiinnosta minua ja sillä varjolla olen saanut välteltyä Tupperware-kutsuja koko ikäni, mutta näköjään minäkin tunnen jotain salaperäistä viehätystä muovirasioihin. Ikeastakin on tarttunut mukaan useampikin setti käteviä säilytysastioita. Puhumattakaan pienistä pakastusrasioista, joita olen joskus ostanut oikein urakalla marjojen pakastamiseen. Kaiken lisäksi olen tuon jälkeen vielä lopettanut marjojen pakkaamisen muovirasioihin ja siirtynyt käyttämään muovipusseja. Alla kuva aloitustilanteesta.

Kuinka paljon pakastusrasioita nelihenkinen perhe oikein tarvitsee? Meillä niitä näyttäisi olevan kokonaiselle komppanialle. Kaiken kukkuraksi meiltä löytyy sellaisia kippoja, joihin ei löydy kansia ja kansia, joihin ei löydy kippoja. Mitä olen oikein ajatellut? Luultavasti en yhtään mitään. Nolointa tässä on se, etten todellakaan voi syyttää ketään muuta kuin itseäni tästä kokoelmasta. Mieheni ja lapseni eivät todellakaan ole vastuussa näiden kantamisesta meidän ovesta sisälle.

Yläpuolella kuva niistä, jotka saivat jäädä. Näistäkin osa lähtee kesällä asuntovaunullemme.

Ja nämä saavat luvan lähteä huomenna muovinkeräykseen. Toinen vähän pienempi pussillinen lähtee äidilleni. 

Näyttääkö yhtään paremmalta?

Hamsterin kuva Pixabay,  muut omiani.

Vappu meni, toukokuu tuli

Vappu saatiin vietettyä mukavan rennoissa tunnelmissa. Herkuttelimme, joimme vähän simaa ja muutakin kuohuvaa ja nautimme kevään juhlasta vaihtelevassa säässä. Eilen oli vielä lunta maassa, mutta tänään oli jo ihanan lämmin päivä. Auringostakin saatiin nauttia ainakin täällä Etelä-Suomessa. Lapset pomppivat trampoliinilla ja ekaluokkalainen hääräsi pitkästä aikaa kavereidensa kanssa leikkimökissä.

Nyt keskitytään sitten kevään kukkasten odotteluun. Toivottavasti kevät pääsee nyt kunnolla vauhtiin kun pääsimme toukokuun puolelle. Tällä hetkellä pihallamme kukkivat vain krookukset, toivottavasti pian saadaan jo muitakin kukkijoita. Viime keväänä syreenipensaani teki ensimmäistä kertaa kukkia. Toivottavasti saan nauttia pihaamme kukinnasta vielä ennen muuttoamme.

Kukoistavaa toukokuuta!

Harrastuskuskin hommia

Ei, en ole alkanut harrastaa rallia, kyse on lasten kuljettajana toimimisesta :)

Aika monessa perheessä illat kuluvat lasten harrastusten parissa. Monessakohan perheessä tänäkin iltana äiti tai isä pakkaa lapsen tai lapset autoon ja lähtee kuljettamaan heitä harrastuspaikalle. Meilläkin on ollut välillä aikoja, jolloin harrastuksia on riittänyt melkein joka illalle. Harrastaminen on mukavaa, kunhan se ei vie liikaa aikaa muulta puuhalta.

Tällä hetkellä meidän harrastusrytmi menee niin, että maanantaina ei harrasteta, mutta tiistaina on teinin liikuntaharrastus, jonne hänet pitää viedä autolla. Matkaa harrastuspaikalle on yli kymmenen kilometriä eikä meiltä pääse sinne julkisilla. Ja kuinka ollakaan, ekaluokkalaiselle löytyi samalle illalle kiva kerho, jonne hänkin tarvitsee kyydin. Ja luonnollisesti nämä harrastukset ovat samaan aikaan, jolloin mies on vielä töissä. Onneksi myös ekaluokkalaisen ystävä on samassa kerhossa, joten lapseni pääsee kerhoon hänen äitinsä kyydillä. Olen hänen avustaan hyvin kiitollinen.

Keskiviikkona on puolestaan ekaluokkalaisen tanssitunnin vuoro. Tämäkin tunti on reilun kymmenen kilometrin päässä, joten minä kuljetan hänet sinne ja takaisin.

Torstaina ja perjantaina ei ole harrastuksia, mutta silti kyytiä saatetaan tarvita jonkun pidemmällä asuvan kaverin luo tai isompi haluaa käydä kaverinsa kanssa keskustassa, josta käyn hakemassa heidät kotiin. 

Lauantaina on vapaapäivä harrastuksista, mutta sunnuntaiaamuna minä ja mieheni kuljetamme vuoroviikoin ekaluokkalaista uintiopetukseen. Jos vuoro ei napsahda omalle kohdalle, minä nautin sunnuntaiaamusta nukkumalla pitkään ja mieheni puolestaan nauttii Hesarin lukemisesta ja aamukahvista.

kuva Pixabay

Mitä sitten tehdä sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Harrastukset kestävät yleensä tunnin kerrallaan, joten siinä ehtii käydä pienellä kävelylenkillä, kierrellä kirpputorilla tai tehdä perheen ruokaostokset. Usein käyn esim.pikaisesti kirjastossa palauttamassa kirjat ja lainaamassa pari uutta ja sen jälkeen pujottelen ostoskärryineni ruokakaupan hyllyjen välissä. Sunnuntaiaamuisin teen joko käsitöitä uimalan aulassa tai luen kirjaa. Silloinkin voisi käydä kävelylenkillä, mutta useimmiten se jää haaveeksi. On mukavampaa lukea kirjaa uimalan pehmeällä penkillä. Toisinaan siinä olisi myös kiva ottaa torkut, mutta en ole vielä kehdannut...

Jossain vaiheessa tähän tuli vielä yhdistettyä omia harrastuksia, kuten maanantai-illat kansalaisopiston ompelukerhossa ja kuntosalikäyntejä, mutta nyt ollaan menty riisutulla ohjelmalla. Myös mieheni lenkkeilee silloin kun ehtii.

Tulevassa muutossamme meitä ilahduttaa ajatus siitä, että asumme lähempänä harrastusmahdollisuuksia, jolloin lasten on todennäköisesti mahdollista löytää uusia harrastuksia kävely- tai pyöräilymatkan päästä kotoa. Se tulee helpottamaan myös meidän aikuisten elämää. Ehdimme ehkä myös harrastaa jotain itsekin.

Kaipaan Suomeenkin sitä, että harrastuksia järjestettäisiin enemmän kouluilla iltapäivisin heti koulutuntien jälkeen. Lasten olisi helppo siirtyä harrastuksiin suoraan koulupäivän jälkeen, jolloin illalla olisi enemmän aikaa perheen tai ystävien kanssa oleiluun. Silloin eivät pienten koululaisten iltapäivätkään tuntuisi niin pitkiltä.

Harrastaminen on mielestäni hyvä asia silloin kun lapsi itse viihtyy harrastustensa parissa eikä niitä ole liikaa. On hyvä että lapsille jää myös vapaita iltoja, jolloin voi tehdä muutakin kuin harrastaa.

Junassa

Istun junassa, matkalla kohti Helsinkiä. Tänään hoidetaan raha-asioita ja tehdään asuntokaupat! Vihdoinkin palaset loksahtavat paikoilleen ja meillä on pian uusi koti.

Helsinki lähestyy

Keskellä päivää junassa on hyvin rauhallista ja hiljaista. Jokainen etsii itselleen rauhallisen sopen. Useimmat istuvat ajatuksissaan, osalla on kuulokkeet päässään, osa näplää kännykkäänsä. Joku tekee töitä läppärillään. Tunnelma on unelias. Minä ajattelen asuntolainaa ja uuden kodin remontoimista. Kaikki on hyvin tavallista ja rauhallista. Sitten mieleeni yhtäkkiä pulpahtaa Pietarin ja Tukholman terrori-iskut. Silloinkin oli varmasti aivan normaali ja rauhallinen hetki kunnes kaikki muuttui. Pelkäänkö? En oikeastaan. Tunnen vain surua siitä, että joidenkin ihmisten elämät ovat päättyneet varoittamatta ja niin turhaan.

Katselen ikkunasta Keravaa, se vilistää ohi vaihtuen pikkuhiljaa uusiin maisemiin. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, katupöly ja siitepöly kutittavat silmiäni niin etten voi edes käyttää ripsiväriä. On kevät. Taivas on sininen, pilvet valkoista pumpulia, ihmiset golfaavat kentällä. Minun tekisi mieli torkahtaa hetkeksi.

Pian olen Helsingin vilinässä, minulla on vähän ylimääräistä aikaa ennen pankkiin menoa, ei mitään suunnitelmia. Olo tuntuu hyvin vapaalta ja onnelliselta. Kuvaan keltaisia narsisseja ja Helsinkiä. On kuin olisin lomalla.

Narsissimeri

Näkymä Pitkältäsillalta

Vaatteiden raivausta Konmarin avulla

Nyt se alkoi, omien vaatteiden maritus. Siitä ei ole kauan kun viimeksi poistin turhia vaatteita kaapeistani, mutta nyt otin uuden kierroksen yrittäen samalla miettiä asioita Konmarin opeilla. Tavoitteena on karsia ylimääräiset pois, jotta jäljelle jääviä tulisi käytettyä ja tuleva muuttokuorma kevenisi turhien vaatteiden osalta. 

Ensin kumosin kaikki vaatteeni sängylleni ja järkytyin tästä vaatevuoresta. Mukaan oli haalittu paitsi makuuhuoneen kaapeissa olleet vaatteet, myös eteisestä ja vaatehuoneesta löytyvät vaatteet. Kenkiin en vielä koskenut, ne saavat jäädä toiseen kertaan. 

Aloitusvaihe

Vaatteien karsiminen sujui yllättävän helposti ja jos jokin vaate päätyi poistettavien kasaan, sieltä ei ollut enää paluuta takaisin. Jos aloin hieman epäröidä, kyselin itseltäni miksi kyseinen vaate pitäisi säästää, vaikken edes erikoisemmin pidä siitä. Syyksi tarjosin yleensä sitä, että kun parempaakaan vastaavaa ei ole, säästän tämän. Seuraavaksi mietin, olenko edes käyttänyt kyseistä vaatetta aikoihin, jolloin vastaus oli yleensä kieltävä. Ja hups heijaa, siinä vaiheessa vaate päätyi poistettavien kasaan.

Tämän verran sain karsittua

Jaoin pois lähtevät vaatteet kolmeen kassiin: kierrätyskeskukseen lähtevät, kirppikselle päätyvät ja roskikseen menevät. Nyt täytyykin sitten varata taas uusi kirppispöytä lähiaikoina.

Ilmavampi sijoittelu

Vaatekaappi näytti karsimisen jälkeen mukavan ilmavalta. Nyt jäljelle jääneet käyttövaatteet löytää huomattavasti paremmin kuin ennen.

Henkarivaatteet karsimisen jälkeen

Henkareita jäi jäljelle melko monta, koska säilytän vaatteita mielummin henkareissa kuin viikattuna. Täältäkin lähti kuitenkin monta turhaa vaatetta maailmalle. Pahoittelen valokuvien laatua, räpsin kuvat kännykälläni huonossa valaistuksessa. En millään malttanut kaivella kameraani esiin kun oli kiire saada asioita aikaan...

Nyt olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni!

Tarpeeksi vai liikaa?

Tulevaa muuttoamme suunnitellessamme olen usein miettinyt hirvittävää tavaramäärää, jonka pakkaaminen on pian edessä. Olen lukenut Konmarini, mutta en ole saanut itsestäni irti perusteellisen raivauksen aloittamista. Olen karsinut vähän sieltä sun täältä ja kantanut ulos ovesta lukemattomia pussillisia vaatteita ja roinaa kirpputorille, kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mutta silti sitä vaan riittää.

Perusteellisen marittamisen aloittaminen hirvittää minua, koska tavaramme eivät ole tällä hetkellä kovinkaan hyvin lajiteltuna. Jos esimerkiksi yrittäisin aloittaa omien vaatteideni perkaamisen, joutuisin kaivelemaan niitä niin monesta paikasta, että lopputulos olisi kaaos monessa eri huoneessa. Tiedän, olen hamsterien sukua. Usein kun saan päähäni siivota yhtä huonetta, kuskaan sieltä tavaraa niihin kaappeihin, joissa on tilaa. Ja sitten yllättäen unohdan osan laatikoista jonnekin vaatehuoneen ylähyllyn perälle. Joskus löydän laatikollisen parin vuoden takaisia kesävaatteita kun etsin lasteni luistimia joulukuun alussa. Joskus puolestaan löydän laatikollisen pieneksi käyneitä luistimia ja monoja etsiessäni kevätvaatteita. 

Tähän kaaokseen on saatava muutos uudessa asunnossamme. Järki sanoo, että nyt olisi erinomainen aika aloittaa raivaus, mutta joku laiska pikkupirulainen olkapäälläni kuiskii, että ehtiihän sitä sitten myöhemminkin.

Laatikkoleikki alkakoon

Ymmärrän erittäin hyvin pyrkimyksen minimalismia kohden. Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikilla tavaroilla olisi selkeät paikat. 

Yksi ongelmapesäke ovat nuoremman tyttäreni kasvamista odottelevat vaatteet, joita myös löytyy ainakin kahdesta eri paikasta. Lasteni ikäero on viisi vuotta, joten en ole säästänyt kovinkaan paljon isosiskon vaatteita pikkusiskolle. Laitoin aikoinaan suurimman osan esikoisen vaatteista kiertoon ystäväni lapsille ja olen nyt saanut sieltä joitakin niistä takaisin, samoin kuin myös muitakin yhtä, kahta tai kolmea kokoa suurempia vaatteita. Ja tähän kun vielä lisätään taipumukseni tehdä löytöjä kirpputoreilta, aletaan olla liemessä. Aina siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy suurempiin vaatteisiin, on täydellinen yllätys mitä kaapeista löytyy. Välillä vastaan tulee hirveä määrä pitkähihaisia puseroita, joskus taas kesämekkoja ja joskus legginsejä. Joskus kivoja t-paitoja löytyy paljon, mutta joskus niiden värimaailma ei oikein kohtaa tällä hetkellä kaupoissa myytävien kanssa. Varsinkin lastenvaatteiden kohdalla mietityttää edelleenkin mikä olisi sopiva määrä vaatteita. Mikä olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa? Pitäisikö tässä alkaa pitää Excel-taulukkoa siitä mitä on jo olemassa?

Kirjojen karsimista olen tehnyt vuosien varrella paljonkin, mutta niitäkin olisi hyvä vähentää vielä nykyisestään. Omiani osaan karsia kohtuullisen hyvin, mutta mieheni pitää omistaan melko sinnikkäästi kiinni, vaikkei välttämättä niitä enää toiseen kertaan lukisikaan. Hän myös mielellään säästää hyllyissään lehtien vanhoja vuosikertoja, vaikka epäilenkin vähän, missä vaiheessa hän aikoo lukea viisi vuotta vanhoja tietotekniikkalehtiä. Tuskin koskaan. Minullakin on melko paljon sisustuslehtiä, vaikka olen niitäkin jo karsinut ja aion karsia vielä lisää. Lisäksi meiltä molemmilta löytyy kaikenlaisia vanhoja koulutusmateriaaleja.

Vilkaisu kirjahyllyyn

Sitten on vielä kaikki mieheni laitteet ja piuhat, minun käsityö- ja askartelutarvikkeeni, lasten tavarat, astiat, kodin tekstiilit, cd:t ja dvd:t ynnä muu sekalainen sälä. Marie Kondon ajatus siitä, että jäljelle tulisi jättää vain ne esineet, jotka tuottavat iloa on minusta kuitenkin hieman kummallinen. En minä ainkakaan osaa tuntea suurta iloa kaikista tarpeellisista vaatteista tai esineistä. Jotkut tavaroista ovat olemassa ihan vain siksi, että niillä on joku funktio arjessa.

Nyt tarvitsisin kunnon potkun persauksilleni, jotta pääsisin kunnon vauhtiin. Antakaahan tulla vinkkejä, mistä aloittaisin.

Pitkät jäähyväiset puutarhalle

Olen jo jonkin aikaa jättänyt hyvästejä puutarhalleni, koska muutto toiseen osoitteeseen on tulossa. Nyt on asuntomme kosteusmittaukset tehty ja kaupat sovittu. Kesällä me vaihdamme maisemaa.

Ensimmäisiä hyvästejä pihalleni jätin jo viime kesänä. Huomasin hoitavani pihaa vähemmän intohimoisesti kuin ennen. Katselimme jo ympärillemme ja mietimme, minne suuntaisimme seuraavaksi. Ei siinä enää jaksanut kitkeä niin innolla kuin ennen. Moni asia jäi vähän kesken. Olin suunnitellut uudistavani kukkapenkkejä, mutta se jäi, koska ajatukset olivat jo tulevassa. 

Seuraavaksi koin haikeutta syksyllä laittaessani kukkapenkkejä talvikuntoon. Riivin ruohotuppoja ja pieniä rikkaruohoja perennojen seasta kun kyynelet nousivat silmiini. Minun oli pakko jättää työ kesken ja mennä sisälle suremaan. Piha, joka oli ollut omani lähes kymmenen vuotta olisi pian jonkun muun. 

Rakas pionini

Suhtaudun muuttoon positiivisesti, mutta pientä haikeutta on silti ilmassa. Kaikki istuttamani kasvit jatkavat elämäänsä jonkun toisen hoidossa. Rakkaat kevään sipulikasvini, pionini, ritarinkannukseni ja kulleroni, pihalla kasvavat metsämansikat ja syreenit. Kaikki jäävät muistoihini. Lasteni leikkimökissä ja hiekkalaatikolla leikkivät uudet lapset. Joku muu poimii karviaisia minun pensaastani. Terassilla grillaa uusi perhe.

Puutarhasta on ollut paljon iloa ja lohtua silloin kun on ollut vaikeaa. Mullan kanssa puuhaileminen on piristänyt mieltäni masennuksenkin aikana. Se on saanut ajatukseni pois ikävistä asioista. Olen kiitolllinen kaikesta siitä, mitä olen näinä vuosina saanut kokea. Sen alkuvuosien nurmipihan, johon kaivoimme kuoppia puille ja pensaille. Syvän ja pitkän montun, jonka täytimme mullalla ja johon aloin istuttaa perennoja. Kasvit, jotka eivät menestyneet ja ne, jotka kukoistivat. Surkean pienen pensasaidan alun, jonka kasvua odotimme vuodesta toiseen, kunnes se pääsi kunnon vauhtiin.

Krookukset kukassa

Vielä on muutama kuukausi aikaa jättää jäähyväisiä ja pikkuhiljaa alkaa myös suunnitella, mitä uudella rivitalopihallamme alkaa tapahtua. 

Asuntoa vaihtamassa

Olemme pyöritelleet mieheni kanssa reilun vuoden verran ajatusta muutosta, ensin pohjalta "ehkä jossain vaiheessa" ja asiaa pohdittuamme innostuneet siitä aina vain enemmän. Ensin ajatusta vain pyöriteltiin ja makusteltiin mielessämme, sitten aloimme mietiskelemään mahdollisia suuntia ja haaveilemaan. Välillä kun saimme tilaisuuden, lähdimme kahdestaan ajelulle ja fiilistelimme erilaisia alueita ja kaupunkeja. Ja tietenkin seurasimme asuntojen hintatasoa ja tarjolla olevia asuntoja mm. Etuovi.comin ja Oikotien sivuilta. Ja pikkuhiljaa lapsillekin väläyteltiin ajatusta mahdollisesta muutosta ja keskusteltiin miltä se tuntuisi lasten mielestä.

Syitä, miksi muuttoa alettiin miettiä:

Miehen pitkä työmatka. Mies tekee usein pitkää päivää ja sen lisäksi joutui viettämään lähes kaksi tuntia päivässä autossa.
Suurehko piha. Emme ehtineet/jaksaneet hoitaa pihaa niin hyvin kuin alkuvuosina. Pienempikin riittäisi.
Työnhaku. Olen työttömänä ja lähistöltä ei löydy millään konstilla töitä. Muutto lähemmäs pääkaupunkia voisi auttaa asiaa, työpaikkoja olisi enemmän ja lähempänä kotia.
Yläaste kaukana ja huonojen kulkuyhteyksien päässä. Teini menee syksyllä yläasteelle ja olisi kiva jos hänen koulumatkansa olisi lyhyempi ja helpompi.
Miehen etätyöt. Mies tarvitsee tilan etätöiden tekemiselle ja nykyinen pöytä makuuhuoneen nurkassa ei ole kaikkein toimivin.

Siinähän sitä oli kerrakseen. Ja vielä kun ekaluokkalaiselle luvattiin, että uudessa kodissa hänellä olisi yhtä iso huone kuin isosiskolla, idea alkoi olla myyty myös hänelle.

Earth Hour kului kynttilöitä poltellessa

Ensin kokeilimme myydä asuntoa itse, mutta ihmiset tuntuvat välttelevän suoraan omistajalta ostamista. Niinpä päädyimme käyttämään kokenutta, alueen hyvin tuntevaa välittäjää. Kuinka ollakaan, vajaassa kuukaudessa vain kolmen näytön jälkeen saimme ensimmäisen tarjouksen, josta pienellä viilauksella saatiin sekä meitä että ostajia tyydyttävä. Ensi viikolla onkin sitten edessä kosteusmittaus ja toivottavasti myös kaupat parin viikon sisällä.

Olemme myös tehneet hyväksytyn tarjouksen meitä miellyttävästä kohteesta, jonka kanssa edetään nyt omien kauppojen kanssa lähes tasatahtia.

Jos kaikki menee nappiin, pääsemme kesällä muuttamaan uudelle paikkakunnalle :)