lauantai 29. huhtikuuta 2017

10 faktaa minusta

Ajattelin näin lähestyvän Vapun kunniaksi kertoa 10 faktaa itsestäni. 

Tästä se lähtee:

1.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta. Heti kun olin oppinut nuo taidot 
aloin tehdä itse naistenlehtiä, mallia otin äidilleni tulleista Jaana ja Anna-lehdistä. 
Otsikot olivat varsin repäiseviä :)

2.

Olen kissa-allergiaa sairastava kissafani. Ikävä kyllä olen joutunut elämään 
viimeiset seitsemän vuotta kissattomassa taloudessa. 
Lapseni nimittävät minua kissahulluksi. 

3.

En voi sietää auki jätettyjä kaapinovia. 
Vuosien kouluttamisen ja marmattamisen jälkeenkään perheeni 
ei edelleenkään aina muista sulkea ovia haettuaan jotain kaapista. 
Argh! Siksihän ne ovet on laitettu niihin kaappeihin, 
että tavarat saisivat olla ovien takana pölyltä ja katseilta suojassa!

4.

Rakastan suklaata. 
En ole niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa vain yhden palan suklaata 
ja laittaa loput takaisin kaappiin. 

5.

Ihailen 1920-luvun tyyliä ja muotoilua. 
Olisinpa saanut elää silloin ja kokea tuon villin ja modernin vuosikymmenen sykkeen.

6.

Olen perheeni ainoa lapsi. 
Onneksi sain lapsuudessani viettää paljon aikaa serkkujeni kanssa.

7.

Olen innokas askartelija ja käsitöiden tekijä kun sille päälle satun. 
Välillä menee pitkiäkin aikoja, jolloin tarvikkeet saavat levätä kaapissa. 
Tällä hetkellä virkkaan tiskirättiä bambulangasta.

8.

Lempimusiikkiani on suomalainen pop ja rock. 
Lempikanaviani ovat Suomipop ja SuomiRock. 
Kun ajan autoa, pujottelen näiden kahden kanavan väliä eestaas ja taas eestaas. 
Jos lapset ovat kyydissä, kuuntelemme Loopia. 
Ei sekään nyt niin huono kanava ole.

9.

En ole kovin hyvä ystävystymään uusien ihmisten kanssa. 
Juttelen ihan sujuvasti vieraidenkin ihmisten kanssa, 
mutta hyvin harvoin kutsun ketään uusia ihmisiä kotiini.

10.

En juo kahvia. Se on mielestäni pahaa.



Kuva Pinterestistä






perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lue lisää!

Meidän ekaluokkalaisemme alkaa jo lukea melko sujuvasti, pitkätkin sanat tulevat jo suusta ihan niinkuin pitääkin. On ollut hauska seurata nykylasten lukemaan opettelua ja tutkia miltä aapinen nykyään näyttää ja vertailla asioita omaan koulunaloitukseeni muinaisella 1970-luvulla.  




Lapseni koulussa on käytössä Otavan Seikkailujen aapinen, joka on aivan ihanasti kuvitettu ja teksteiltään mukavan vaihteleva. Yllätyin ihan kirjan alkupäässä, miten pitkiä sanoja sieltä jo A-kirjaimen kohdalta löytyykään esim. SIT-RUU-NA-PER-HO-NEN, VA-DEL-MA-PEN-SAS ja KOU-LU-TA-VA-RAT. Omat muistoni ekaluokasta ja aapisesta olivat vähän tylsät, sillä olin oppinut lukemaan jo nelivuotiaana enkä oikein ymmärtänyt, miksi sanoja piti tyhmästi tavuttaa kun sanat olisi voinut lukea ihan kokonaisinakin. A-U-AU-T-O-TO on AUTO. Nykyään sanat luetaan ihan eri tavalla äänteinä, mikä vaikuttaa paljon järkevämmältä kuin vanha tavaustyyli.

Nykyään nautin suuresti siitä kun lapsellani on lukuläksyä koulusta ja saan kuunnella kun hän lukee minulle. Hänkin selvästi nauttii siitä, että osaa lukea jo itse.

Iltaisin on taas minun vuoroni lukea hänelle. Käymme usein yhdessä kirjastossa valitsemassa häntä kiinnostavia kirjoja ja voin kertoa, että emme ikinä pääse ulos kirjastosta vain parin kirjan kanssa. Mukaan tarttuu aina iso pino luettavaa sekä kasa eri eläinten hoito-oppaita, joista hän katsoo mallia eläimiä piirtäessään. Välillä mukaan tarttuu myös kirjoja esim.avaruudesta, joita hän sitten tutkii kotona isänsä kanssa. Nykyään hänen valitsemansa kirjat eivät ole enää niitä, joissa on joka sivulla kuvia ja muutama lause, vaan kirjoissa pitää olla pitkiä tarinoita ja seikkailuja. Ja mielellään kirjat saavat myös kuulua johonkin sarjaan, jotta tarinat eivät ihan heti loppuisi kesken.






Tällä hetkellä meillä on kesken Astrid Lindgrenin jännittävä Ronja Ryövärintytär, joten yöpuvun pukeminen ja muut iltatoimet sujuvat varsin vauhdikkaasti, jotta ehtii kuuntelemaan pidemmän pätkän Ronjan seikkailuja. Jännittävät ryövärit, Matiaksenlinna ja Matiaksenmetsä, pelottava Helvetinkuilu ja ajattarat kiinnostavat taas uutta sukupolvea ihan kuten edellisiäkin. Olen viime aikoina huomannut, etten ehdi kovinkaan paljon lukemaan aikuisten kirjoja, mutta onneksi pääsen nauttimaan hyvistä lastenkirjoista.

Lukeminen on mukava harrastus. Luetko sinä paljon itse tai luetko lapsillesi?

torstai 27. huhtikuuta 2017

Harrastuskuskin hommia

Ei, en ole alkanut harrastaa rallia, kyse on lasten kuljettajana toimimisesta :)

Aika monessa perheessä illat kuluvat lasten harrastusten parissa. Monessakohan perheessä tänäkin iltana äiti tai isä pakkaa lapsen tai lapset autoon ja lähtee kuljettamaan heitä harrastuspaikalle. Meilläkin on ollut välillä aikoja, jolloin harrastuksia on riittänyt melkein joka illalle. Harrastaminen on mukavaa, kunhan se ei vie liikaa aikaa muulta puuhalta.

Tällä hetkellä meidän harrastusrytmi menee niin, että maanantaina ei harrasteta, mutta tiistaina on teinin liikuntaharrastus, jonne hänet pitää viedä autolla. Matkaa harrastuspaikalle on yli kymmenen kilometriä eikä meiltä pääse sinne julkisilla. Ja kuinka ollakaan, ekaluokkalaiselle löytyi samalle illalle kiva kerho, jonne hänkin tarvitsee kyydin. Ja luonnollisesti nämä harrastukset ovat samaan aikaan, jolloin mies on vielä töissä. Onneksi myös ekaluokkalaisen ystävä on samassa kerhossa, joten lapseni pääsee kerhoon hänen äitinsä kyydillä. Olen hänen avustaan hyvin kiitollinen.

Keskiviikkona on puolestaan ekaluokkalaisen tanssitunnin vuoro. Tämäkin tunti on reilun kymmenen kilometrin päässä, joten minä kuljetan hänet sinne ja takaisin.

Torstaina ja perjantaina ei ole harrastuksia, mutta silti kyytiä saatetaan tarvita jonkun pidemmällä asuvan kaverin luo tai isompi haluaa käydä kaverinsa kanssa keskustassa, josta käyn hakemassa heidät kotiin. 

Lauantaina on vapaapäivä harrastuksista, mutta sunnuntaiaamuna minä ja mieheni kuljetamme vuoroviikoin ekaluokkalaista uintiopetukseen. Jos vuoro ei napsahda omalle kohdalle, minä nautin sunnuntaiaamusta nukkumalla pitkään ja mieheni puolestaan nauttii Hesarin lukemisesta ja aamukahvista.

kuva Pixabay

Mitä sitten tehdä sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Harrastukset kestävät yleensä tunnin kerrallaan, joten siinä ehtii käydä pienellä kävelylenkillä, kierrellä kirpputorilla tai tehdä perheen ruokaostokset. Usein käyn esim.pikaisesti kirjastossa palauttamassa kirjat ja lainaamassa pari uutta ja sen jälkeen pujottelen ostoskärryineni ruokakaupan hyllyjen välissä. Sunnuntaiaamuisin teen joko käsitöitä uimalan aulassa tai luen kirjaa. Silloinkin voisi käydä kävelylenkillä, mutta useimmiten se jää haaveeksi. On mukavampaa lukea kirjaa uimalan pehmeällä penkillä. Toisinaan siinä olisi myös kiva ottaa torkut, mutta en ole vielä kehdannut...

Jossain vaiheessa tähän tuli vielä yhdistettyä omia harrastuksia, kuten maanantai-illat kansalaisopiston ompelukerhossa ja kuntosalikäyntejä, mutta nyt ollaan menty riisutulla ohjelmalla. Myös mieheni lenkkeilee silloin kun ehtii.

Tulevassa muutossamme meitä ilahduttaa ajatus siitä, että asumme lähempänä harrastusmahdollisuuksia, jolloin lasten on todennäköisesti mahdollista löytää uusia harrastuksia kävely- tai pyöräilymatkan päästä kotoa. Se tulee helpottamaan myös meidän aikuisten elämää. Ehdimme ehkä myös harrastaa jotain itsekin.

Kaipaan Suomeenkin sitä, että harrastuksia järjestettäisiin enemmän kouluilla iltapäivisin heti koulutuntien jälkeen. Lasten olisi helppo siirtyä harrastuksiin suoraan koulupäivän jälkeen, jolloin illalla olisi enemmän aikaa perheen tai ystävien kanssa oleiluun. Silloin eivät pienten koululaisten iltapäivätkään tuntuisi niin pitkiltä.

Harrastaminen on mielestäni hyvä asia silloin kun lapsi itse viihtyy harrastustensa parissa eikä niitä ole liikaa. On hyvä että lapsille jää myös vapaita iltoja, jolloin voi tehdä muutakin kuin harrastaa.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Elämää ilman Netflixiä?

Meidän perheessämme on katseltu Netflixiä jo monen vuoden ajan ja lapsetkin ovat kasvaneet siihen kiinni. Kun esikoisemme oli pieni, hän katseli päivittäin Pikku Kakkosta, nuoremmalla sen katselu jäi paljon vähemmälle. Ennen myös katsottiin enemmän leffoja dvd:ltä, nyt niitä ostetaan huomattavasti harvemmin. Molemmat tytöt rakastivat pieninä Barbie-elokuvia, nyt ne pölyttyvät hyllyssä, vaikkei kukaan edes katso niitä. Mutta pois niitä ei kuulemma saa viedä, ei kirppikselle, eikä edes pienemmälle sukulaistytölle. Nykyään jos katsomme jotain yhdessä koko perheen kanssa, lapset ehdottavat ensimmäisenä Netflixiä.

Jokin aika sitten kun katselin laskupinoa, väläytin idean, että mitäpä jos peruisimme Netflixin kuukausitilauksen, mutta ideani ei saanut tulta alleen. Edes minä itse en halunnut luopua siitä. Välillä on myös katsottu jokunen pätkä HBO Nordicia, lähinnä Game of Thronesin ja Westworldin takia, mutta kyllä Netflix vaan on Netflix.

Netflixin paras puoli on sen laaja tv-sarjavalikoima. Katsomme nykyään harvemmin elokuvia, mutta hyvät sarjat ovat mieheni ja minun suosikkeja. 

Tässä minun suosikkejani:

Mahtavan kiero House of Cards loistavine käsikirjoituksineen ja huippunäyttelijöineen. Sekä Kevin Spacey että Robin Wright tekevät sarjassa huippuroolit. Sarjaa katsellessa ajattelin, ettei tosielämän politiikka voi olla tuollaista, mutta muutin mieleni kun Trump valittiin presidentiksi.





Pablo Escobarin elämään pohjautuva Narcos hurjine ja raakoine huumekauppakuvioineen. 

Outo, mutta samalla koukuttava OA. Tämä oli todella mystinen sarja alkumetreiltä loppuun asti.

Stranger Things, joka luultavasti oli tarkoitettu huomattavasti meitä nuoremmalle katsojakunnalle, mutta joka kiehtoi 80-lukulaisen ilmeensä vuoksi.

Orange is the New Black, jossa pääsee tutustumaan amerikkalaiseen vankilaelämään.

Synkkä the Fall, jossa ratkottiin nuorten naisten murhia naisetsivän johdolla. 

Mahtavan hauska Lilyhammer, jossa entinen mafiapomo muuttaa uuden henkilöllisyyden turvin Norjaan. Tämä on meistä hervottoman hauska ja Steven van Zandt kerrassaan hulvaton.

Ja onhan näitä vaikka kuinka paljon muitakin. Mitä sinä suosittelet?

Nykyään on erittäin harvinaista, että meidän perheessämme katsottaisiin mitään ohjelmaa suorana televisiosta. Ohjelmat tallennetaan ja niitä katsotaan sitten kun on aikaa. Kiitettävästi katsottavaa löytyy myös Ruutu.fi ja Katsomo -palveluista. 

Elämä on varsin erilaista kuin omassa lapsuudessani, jolloin ohjelmaa tuli aluksi kahdelta ja myöhemmin kolmelta kanavalta ja monia ohjelmia katsoi lähes koko Suomi samaan aikaan. Niin ne ajat muuttuvat...

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kirppisprojekti jatkuu taas, vanha käpy muistelee

Viime päivät ovat olleet kiireistä aikaa, sillä kirppisprojektini jatkuu taas. Otin taas pöydän pariksi viikoksi.Perjantai-iltana kuormasin kassit ja laatikot autoon ja vein ensimmäisen lastin pöytääni. Ensimmäiset dvd- ja cd-levyt sekä Legot lähtivät jo ostajien matkaan tavaroita pöytään laitellessani. Hurraa, monen päivän legorakenteluni ei siis ollut turhaa!

Meillä oli monta päivää melkoinen kaaos päällä, sillä tytöt lupasivat Lego Friends -settejään myyntiin. Kun kaivoin molempien Legot esiin, huomasin heti, että tämä ei taitaisikaan olla mikään piece of cake. Varsinkin ekaluokkalaisen pakkaukset olivat sen verran palasina, ettei niitä ihan noin vain laitettukaan siististi pusseihin. Yritin anella apua tytöiltä, mutta he eivät jaksaneet puurtaa Legojen kimpussa kovin kauaa. Niinpä minä jäin leikkimään niillä ihan itsekseni. Voin kertoa, että siinä pääsi kyllä muutama manaus kun yritin metsästää joitain puuttuvia pikkuosia isoista laatikoista, jotka olivat täynnä sekalaisia Legoja. Onneksi oli sentään ohjeet tallessa.

Pidin kyllä itsekin lapsena (ja välillä aikuisenakin) Lego-leikeistä, mutta kun kokoaa putkeen useita pakkauksia, joihin kuuluu noin miljoona pikkuosaa, alkaa pinna jo hieman kiristyä. 

Kun minä olin lapsi, Lego-leikeissä oli enemmänkin kyse mielikuvituksen käyttämisestä. Kokosin kavereideni kanssa vaikka minkälaisia taloja, autoja, junia ja ties mitä linnoituksia. Värejä olivat valkoinen, musta ja pirteät perusvärit ja niitä käytettiin aivan sekaisin. Eikä ollut mitään poikien ja tyttöjen sarjoja, vaan kaikki leikkivät samoilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että insinöörikoulutus olisi tarpeen kun yrittää koota esim. Heartlaken majakkaa (omani lähti jo kirppikselle, joten kuva on Jollyroomin sivuilta).




Nämä Lego Friendsit olivat meilläkin jossain vaiheessa tosi pidettyjä ja niitä toivottiin usein lahjaksi, mutta ei niillä sitten kuitenkaan juurikaan rakenneltu. Yleensä siinä kävi niin, että pakkaus koottiin suurella innolla (pääkokoajana oli yleensä isompi tyttäreni) ja sen jälkeen aikaansaannosta säilytettiin hyllyssä, josta se nostettiin leikkien ajaksi lattialle. Talot koottiin pieneksi kaupungiksi ja leikin jälkeen ne nostettiin taas hyllylle. Paitsi pikkusisko unohti ne välillä lattialle ja sitten taloja meni rikki...

Kun minä olin lapsi, tärkeintä oli rakentelu. Talot purettiin leikin lopuksi, jotta huomenna voisi tehdä taas uuden ja paremman. 




Miten teidän perheessänne on leikitty Legoilla? Ovatko ne olleet mieluisia? Meillä pikkusisko haluaa säilyttää muutaman rakennuksen, kaikki muut saa nyt myydä. Ekaluokkalaiselle tärkeämpiä ovat Littlest Pet Shopit, joita hän haluaa ostaa taas lisää kirppikseltä saatavilla tuloillaan.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Hyvää mieltä ruokakaupasta

Kävin eilen ruokaostoksilla niinkin eksoottisessa paikassa kuin paikallisessa Lidlin myymälässä ja ilahduin sitä värikästä näkyä, joka otti minut vastaan. Suoraan ulko-ovesta sisään päästyäni edessäni oli ihanan värikäs kukkahylly.



Jos tästä näystä ei tule hyvä mieli, niin ei sitten mistään. 

On ihanaa, että nykyään voi poimia kukkakimpun mukaansa ihan ruokakaupasta, koska ainakin minä käyn turhan harvoin kukkakaupassa. No, tietenkin juhliin kimput tulee haettua kukkakaupasta tai puutarhamyymälästä, mutta arkeen saa kivaa piristystä muutamalla eurolla ihan normaalilla kauppareissulla. 

Onko sinulla tapana ostaa usein kotiin kukkia vai tuoko puolisosi sinulle kukkia? Minun mieheni ei kukkien ostamista harrasta, joten ostan niitä itse. Tulee niin hyvä mieli kun koti on siivottu ja pöydällä on kukkia.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!


Isoveli ja pikkuveli

Kävin taas äskettäin katsomassa isääni hoitokodissa. Hänellä oli ollut vilkas päivä. Aamupäivällä tätini mies oli käynyt ulkoilemassa hänen kanssaan hoitokodin pihalla ja vähän sen jälkeen oli tullut isän pikkuveli käymään ja hekin olivat ulkoilleet. Kun me äitini kanssa tulimme paikalle, veljekset olivat juuri riisumassa takkejaan isäni huoneessa. Isä näytti ilahtuneelta ja nosti kättään reippaan näköisenä.



Isäni ei enää itse puhu ollenkaan, mutta hän kuitenkin kuunteli meidän muiden juttuja, ilmeili ja hymyili tyytyväisen näköisenä. Isoveli 82 v ja pikkuveli 78 v ovat aikoinaan molemmat olleet hauskoja jutunkertojia ja pikkuveli on sellainen vieläkin. Iästään huolimatta molemmat ovat luonteeltaan iloisia veijareita, joissa on edelleen kunnon ripaus pikkupoikaa jäljellä. 

Ihan koko aikaa isä ei jaksanut keskustelua seurata, välillä hän ponkaisi ylös ja lähti kävelylle ja minä lähdin hänen mukaansa. Teimme aina pienen lenkin oleskelutiloihin ja takaisin ja isän huoneeseen palatessamme isä näytti aina kovin ilahtuneelta kun huoneessa oli tuttuja kasvoja. Jotain hyvääkin tuossa muistisairaudessa siis on, voi yllättyä iloisesti samoista vieraista moneen kertaan.

Ennen poislähtöämme isä päätti lähteä taas huoneesta, joten kävelimme yhdessä yhteiseen oleskelutilaan ja isä istuutui keinutuoliin television eteen ja alkoi katsella vanhaa kotimaista elokuvaa. Vanhan jazzin ystävänä hän jäi tarkkana seuraamaan kohtausta, jossa Jorma Weneskosken bändi soitti ja kaunis tummahiuksinen nainen lauloi. Televisioon keskittyminen oli selvästikin merkki vierailijoille, että nyt voitte poistua. Isää on mukava käydä katsomassa kun hän on aina hyvällä tuulella. Välillä tunnen riittämättömyyden tunnetta siitä kun en ehdi niin usein käymään isääni katsomassa kuin haluaisin. Onneksi hän selvästikin viihtyy hoitokodissaan ja näyttää pitävän hoitajista ja muista asukkaista. 

Olen kiitollinen koko hoitokodin väelle isäni hyvästä hoidosta. He tekevät tärkeää työtä, jota arvostan kovasti. Toivon, että arvostus näkyisi jonain päivänä heille maksettavassa palkassakin.

Millaisia kokemuksia sinulla on vanhusten hoidosta tämän päivän Suomessa?




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sleepless in Blogistania - kun uni ei tule

Välillä on näitä öitä, jolloin uni ei vain tahdo tulla. Nukkumatti on heittänyt hiekat kaikkien muiden silmille paitsi minun. Minun silmissäni kirvelevät vain keväiset siitepölyt. Minä vuoroin pyörin sängyssä kuin puolukka ja välillä vaeltelen kohti vessaa, käyn keittiössä juomassa tai päädyn vähäksi aikaa sohvalle hengailemaan.

Mielessä vain pyörii niin paljon asioita, ettei uni tule. Ja sitten mieleen alkaa pulpahdella hyviä ideoita blogiteksteistä, huomenna hoidettavista asioista, kirppikselle vietävistä tavaroista, kesken olevista kirjoista jne. Välillä ojennan käteni kohti yöpöydällä olevaa puhelinta, naputan mielessä pyöriviä juttuja ylös muistiinpanoihin. Lähden sittenkin hetkeksi olohuoneen sohvalle, haen lasin maitoa ja avaan tablettini. Tiedän: näin ei saisi tehdä. Se sininen valo ei auta unen saamisessa...

Saan päähäni käydä kurkkaamassa onko kukaan käynyt katsomassa viimeisintä postaustani ja järkytyn: mitä ihmettä, viimeisin postaukseni on saanut eilen käsittämättömän paljon katsojia! Neljä kertaa enemmän kuin parhaan päiväni saldo tähän mennessä! Huomaan, että joku ihana lukijani on ilmeisesti linkittänyt Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla -postaukseni Facebookiin, josta postaukselleni on valunut paljon lukijoita. Kiitos sinulle, kuka oletkaan!

Nyt suljen tablettini ja menen tyytyväisenä nukkumaan. Hyvää yötä maailma, huomenna aurinko nousee taas!



Kuva Pinterestistä

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla

Lauantai-iltana suuntasin kahden ekaluokkalaisen tytön ja ystäväni kanssa Hartwall Arenalle katsomaan pitkään odotettua Saara Aallon areenakeikkaa. Liput olimme tilanneet maaliskuussa kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, koska halusimme kokea millaisen elämyksen Saara Aalto tarjoaisi livenä. Meidän perheessä seurattiin viime syksynä tarkasti Saaran jännittävää X-Factor -matkaa ja pidettiin peukkuja sisukkaalle suomalaistytölle.

Sekä omalle ekaluokkalaiselleni että hänen parhaalle kaverilleen tämä oli ensimmäinen iso konserttielämys ja sitä odotettiin ja jännitettiin etukäteen. Olihan se tietysti jännittävää päästä keikalle Helsinkiin myöhään illalla! Itse konsertti alkoi kahdeksalta illalla, joten tiedossa oli, että olisimme kotona vasta hyvin myöhään. Menimme paikalle meidän autollamme ja saimme pysäköityä sen oikein hyvälle paikalle parkkihalliin. Olisi siis toivoa päästä lähtemään kohtuullisen nopeasti hallista ulos.

Me äidit olimme päättäneet, että kävisimme syömässä jotain ennen keikan alkua. Äänestyskyselyssä hampurilaiset saivat heti kaksi ääntä, joten menimme jonottamaan Hesen tiskille. Syötyämme lähdimme suuntaamaan permannolle, josta löysimmekin hyvät paikat kaiteen vierestä. Lapsillakin oli siis toivoa nähdä jotain. Odottelu tuntui tytöistä hieman pitkältä, mutta onneksi tämä kätevä emäntä oli muistanut pakata mukaan pussin Pupuneidin hedelmärakeita (ei kuitenkaan pihalta poimittuja, vaikka omenapuun alta olisi varmasti pieniä rakeita löytynytkin). 

Keikka alkoi Sian Alivella Saaran roikkuessa köysistä Hartwall Arenan katosta. Lava oli valtavan suuri ja se oli rakennettu keskelle katsomoa, joten oli todella hyvä, että lavalla oli joka suuntaan näyttöjä, joilta pystyi seuraamaan yksityiskohtia. Muuten esiintyjä olisi usein jäänyt pieneksi kaukana olevaksi pisteeksi. Suurta lavaa hyödynnettiin esityksessä hyvin, lavalla liikkui Saaran lisäksi myös bändin jäseniä ja tanssijoita. 

Saimme kuulla X-Factorista tuttuja kappaleita, Saaran omia lauluja ja setin loppupuolella myös uuden, Saaran tulevalle albumille tulevan Big dreams and dirty fingernails -kappaleen. Hienoja hetkiä tarjosivat mm. Kate Bushilta lainattu Wuthering heights, Queenin Bohemian rhapsody yhdessä Matt Terryn kanssa duetoituna, Sian Chandelier, Abban The winner takes it all, Let it go, Saaran oma Cage bird Michael Monroen kanssa esitettynä sekä monet muutkin kappaleet. Klassisen laulun osaamistaan Saara esitteli yhdessä Teemu Roivaisen kanssa esittämässään Andre Bocellin tutuksi tekemässä Con te partirossa. 

Vierailijoina nähtiin X-Factorin voittanut Matt Terry, Michael Monroe, Saaran sisko Suvi Aalto sekä Teemu Roivainen. Koko konsertti kesti väliaikoineen melkein kolme tuntia. Lasten kanssa paikalla olleina olisimme mielellämme jättäneet väliajan väliin, jotta olisimme päässeet nopeammin autoon ja kotia kohti.

Kokonaisuutena konsertti oli hieno elämys, Saaran upea ääni, laulutaito ja monipuolisuus tulivat hyvin selviksi. Show oli myös hyvin näyttävä ja viihdyttävä upeine pukuineen ja tanssijoineen. Ei tässä voi kuin ihmetellä Saaran lahjakkuutta ja toivottaa hänelle onnea levyn tekoon!

Olimme kotikulmillamme vasta puolen yön aikaan. Ihmeen kaupalla saimme pidettyä tytöt hereillä matkan ajan, vaikka molemmat välillä nuokkuivat eivätkä jaksaneet enää edes karkkia syödä. Seuraavana aamuna onneksi uni maittoi vähän normaalia pidempään :)




















lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!



Nyt nautitaan hyvästä ruoasta, herkuista, hyvästä seurasta ja kevään tulosta.




Koristelu hoidettiin jälleen perinteisillä koristeilla. 
Pieni pöytäliina jäi hankkimatta, mutta ehtiihän sen vielä...

Huomatkaa lapseni omin käsin askartelemat pajunkissat. 
Allerginen kun olen, oikeita en voi kotiini tuoda, 
joten lapseni askarteli minulle omat pajunkissat pumpulista ❤️





perjantai 14. huhtikuuta 2017

Helsinki

Vietin pari päivää sitten kaunista kevätpäivää Helsingissä. Se oli oikein virkistävää vaihtelua maalaistytölle. Aurinko paistoi ja lämmitti, oli mukava kuljeskella kaduilla ja katsella ympärilleen kännykkäkameran läpi. Harmitti vähän, ettei tullut parempi kamera mukaan.

Helsinki on kaunis kaupunki. Askeleni veivät rautatieasemalta Kluuvin ja Kaisaniemen kautta Hakaniemeen. Tässä muutama otos reitin varrelta. 

















torstai 13. huhtikuuta 2017

Junassa

Istun junassa, matkalla kohti Helsinkiä. Tänään hoidetaan raha-asioita ja tehdään asuntokaupat! Vihdoinkin palaset loksahtavat paikoilleen ja meillä on pian uusi koti.


Helsinki lähestyy

Keskellä päivää junassa on hyvin rauhallista ja hiljaista. Jokainen etsii itselleen rauhallisen sopen. Useimmat istuvat ajatuksissaan, osalla on kuulokkeet päässään, osa näplää kännykkäänsä. Joku tekee töitä läppärillään. Tunnelma on unelias. Minä ajattelen asuntolainaa ja uuden kodin remontoimista. Kaikki on hyvin tavallista ja rauhallista. Sitten mieleeni yhtäkkiä pulpahtaa Pietarin ja Tukholman terrori-iskut. Silloinkin oli varmasti aivan normaali ja rauhallinen hetki kunnes kaikki muuttui. Pelkäänkö? En oikeastaan. Tunnen vain surua siitä, että joidenkin ihmisten elämät ovat päättyneet varoittamatta ja niin turhaan.

Katselen ikkunasta Keravaa, se vilistää ohi vaihtuen pikkuhiljaa uusiin maisemiin. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, katupöly ja siitepöly kutittavat silmiäni niin etten voi edes käyttää ripsiväriä. On kevät. Taivas on sininen, pilvet valkoista pumpulia, ihmiset golfaavat kentällä. Minun tekisi mieli torkahtaa hetkeksi.

Pian olen Helsingin vilinässä, minulla on vähän ylimääräistä aikaa ennen pankkiin menoa, ei mitään suunnitelmia. Olo tuntuu hyvin vapaalta ja onnelliselta. Kuvaan keltaisia narsisseja ja Helsinkiä. On kuin olisin lomalla.

Narsissimeri

Näkymä Pitkältäsillalta




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vaatteiden raivausta Konmarin avulla

Nyt se alkoi, omien vaatteiden maritus. Siitä ei ole kauan kun viimeksi poistin turhia vaatteita kaapeistani, mutta nyt otin uuden kierroksen yrittäen samalla miettiä asioita Konmarin opeilla. Tavoitteena on karsia ylimääräiset pois, jotta jäljelle jääviä tulisi käytettyä ja tuleva muuttokuorma kevenisi turhien vaatteiden osalta. 

Ensin kumosin kaikki vaatteeni sängylleni ja järkytyin tästä vaatevuoresta. Mukaan oli haalittu paitsi makuuhuoneen kaapeissa olleet vaatteet, myös eteisestä ja vaatehuoneesta löytyvät vaatteet. Kenkiin en vielä koskenut, ne saavat jäädä toiseen kertaan. 

Aloitusvaihe

Vaatteien karsiminen sujui yllättävän helposti ja jos jokin vaate päätyi poistettavien kasaan, sieltä ei ollut enää paluuta takaisin. Jos aloin hieman epäröidä, kyselin itseltäni miksi kyseinen vaate pitäisi säästää, vaikken edes erikoisemmin pidä siitä. Syyksi tarjosin yleensä sitä, että kun parempaakaan vastaavaa ei ole, säästän tämän. Seuraavaksi mietin, olenko edes käyttänyt kyseistä vaatetta aikoihin, jolloin vastaus oli yleensä kieltävä. Ja hups heijaa, siinä vaiheessa vaate päätyi poistettavien kasaan.

Tämän verran sain karsittua
Jaoin pois lähtevät vaatteet kolmeen kassiin: kierrätyskeskukseen lähtevät, kirppikselle päätyvät ja roskikseen menevät. Nyt täytyykin sitten varata taas uusi kirppispöytä lähiaikoina.

Ilmavampi sijoittelu
Vaatekaappi näytti karsimisen jälkeen mukavan ilmavalta. Nyt jäljelle jääneet käyttövaatteet löytää huomattavasti paremmin kuin ennen.

Henkarivaatteet karsimisen jälkeen

Henkareita jäi jäljelle melko monta, koska säilytän vaatteita mielummin henkareissa kuin viikattuna. Täältäkin lähti kuitenkin monta turhaa vaatetta maailmalle. Pahoittelen valokuvien laatua, räpsin kuvat kännykälläni huonossa valaistuksessa. En millään malttanut kaivella kameraani esiin kun oli kiire saada asioita aikaan...

Nyt olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kirppismyynnin saldo

Perjantaina kävin keräämässä myymättä jääneet vaatteet ja tavarat kasseihin ja raahasin ne autoni takaluukkuun. Minulla on tarkoitus käydä ne lähipäivinä läpi ja päättää, mitkä lähtevät kierrätyskeskukseen, mitkä jäävät odottamaan seuraavaa kirppikselle menoa ja mitkä menevät roskiin. Olen ihan tyytyväinen kahden viikon myynteihin, sillä käteen jäi pöytävuokran jälkeen vielä 132 euroa, vaikkei minulla ollut mitään kovin arvokasta edes myytävänä. Kyllä tuollekin rahalle käyttöä löytyy.

Viime syksynä sain aikaan parempia myyntejä, koska silloin minulla oli enemmän ja parempaa myytävää. Myin mm.lasten vanhoja leluja ja etenkin Lego Duplot tekivät todella hyvin kauppansa.

Tällä kertaa kirppisjaksolleni osui myös viikko, jolloin sekä lapset että minä sairastimme flunssaa, enkä ehtinyt läheskään päivittäin järjestelemään pöytääni ja lisäilemään uutta tavaraa esille. Pöydän siistiminen ja tavaroiden asettelu houkuttelevasti tarjolle saavat ihmiset paremmin pysähtymään ja silmäilemään pöydässä olevia tuotteita. Silloin tarttuu helpommin jotain mukaankin.


Nyt näyttää vähän siltä, että kohta pitää tehdä uusi pöytävaraus, jotta pääsee taas tyhjentämään tavaraa kaapeista myyntiin. Ihan mukava harrastushan tämä on, vaikkei nyt isoille tienesteille pääsisikään.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen odotusta

Pääsiäinen on yksi vuoden suosikkijuhlistani. En ole pätkääkään uskonnollinen, minulle pääsiäinen on kevään juhla. Se on myös yksi lasteni suosikkijuhlia, kukapa lapsi tai lapsenmielinen ei pitäisi juhlasta, johon liittyvät noidaksi pukeutuminen virpominen, puput, tiput ja suklaamunat.

Tänä palmusunnuntaina teini-ikään päässyt isosisko ei enää halunnut lähteä virpomaan, mutta pikkusisko otti kyllä kaiken irti tästä keväisestä sunnuntaista. Hän pukeutui söpöksi pupuksi ja lähti noidaksi pukeutuneen ystävänsä kanssa virpomiskierrokselle kori täynnä kauniita virpomisvitsoja. Tytöt viipyivät reissullansa lähes kaksi tuntia ja tulivat takaisin hymyillen korvasta korvaan ulottuvaa hymyä ja kantaen isoa herkkusaalista. Täydellinen palmusunnuntai, ainakin näiden kahden tytön mielestä :)

Myöhemmin kävimme vielä virpomassa äitini luona ja katsomassa myös isääni hoitokodissa. Siellä moni vanhus katseli pupuksi pukeutunutta tyttöäni lämmin katse silmissään. Veimme myös Muistisairaiden vanhusten iloksi kimpun koristeltuja pajunoksia. Niitä katsellessaan vanhat rouvatkin alkoivat muistella oman lapsuutensa virpomisloruja ja lurittelivat niitä pitkät pätkät sujuvasti ulkomuistista, vaikka tuoreimmat asiat eivät mielessä pysykään.



Mukavaa pääsiäisen odotusta!

torstai 6. huhtikuuta 2017

Talousasioiden pohdintaa - raha, minne karkaat?

Elämässäni on ollut monenlaisia vaiheita, joskus parempia ja joskus huonompia. Välillä rahaa on ollut enemmän, tällä hetkellä elän Kelan työttömyyspäivärahalla. Miehelläni on onneksi työpaikka ja säännöllinen palkka, joten pärjäämme näinkin.

Lapsuudessani perheelläni oli asiat varsin hyvin. Isäni tienasi ihan mukavasti, asuimme omakotitalossa ja rahaa riitti silloin tällöin myös minun toiveisiini. Sain viikkorahaakin ja opettelin talouden hallintaa sen avulla. Kesäisin olin töissä ja säästin niistä rahoista aina talven varalle. Myöhemmin isäni avusti minua ensimmäisen autoni ostossa ja autteli silloin tällöin jos tarvitsin apua vaikkapa jonkin kodinkoneen hankintaan. Tein vuosia varsin pienipalkkaista työtä, mutta pärjäsin kyllä.

Ennen kuin tutustuin mieheeni työskentelin markkinoinnin parissa hyvällä palkalla. Olin sinkku, rahaa oli omaan asuntoon, autoon, reissaamiseen ja juhlimiseen. Jotain jäi asuntolainan jälkeen vielä säästöönkin. Jossain vaiheessa elämä muuttui perhe-elämäksi, oli äitiyslomaa ja hoitovapaata ja paluu töihinkin koitti aikanaan. Kestin kiireistä työtä aikani kunnes paloin loppuun ja sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Pitkä sairasloma johti irtisanoutumiseeni ja työttömyyteen, joka jatkuu edelleen. Koska nykyiset tuloni ovat pienet, säästäminen on tällä hetkellä varsin hankalaa. 



Käteisvarani tällä hetkelllä

Olen löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisia blogeja, joissa kerrotaan säästämisestä ja sijoittamisesta. Olen mielenkiinnolla tutkaillut niitä ja huomannut, että osa saa säästettyä yllättävän paljon rahaa varsin pienillä tuloilla pienentämällä mm. ruokamenojaan elämän silti muuttumatta ankeaksi kituuttamiseksi. Olen päättänyt nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää tarpeetonta ostelua entisestään, vaikken ole tässä viime aikoina varsinaista kulutusjuhlaa viettänytkään. 

Yritän myös aina silloin tällöin hankkia hieman lisätuloja itselleni kirppismyynnin avulla. Välillä kauppa käy paremmin, välillä huonommin, mutta olen onneksi joka kerta saanut edes jotain käteen pöytävuokrien jälkeen. 

Euro sieltä, toinen täältä. Uskon että asiat ovat paremmin jonain päivänä. Pennissä on miljoonan alku, niinhän se Roope-setäkin aikoinaan julisti...



Pennissä on miljoonan alku