Suvaitsevaisuudesta

Mietiskelin tänään suvaitsevaisuutta metsässä kävellessäni. Suomalaiset ovat tällä hetkellä varsin tiukasti jakautuneet mielipiteinensä, osa on jyrkkiä sen suhteen miten asioiden tulisi heidän mielestään olla, osa taas on varsin suvaitsevaisia ja hyväksyvät monenlaiset asiat ja ihmiset.

Minä olen huomannut monessa suhteessa tulleeni suvaitsevaisemmaksi iän karttuessa. Nuorena mielipiteeni olivat paljon jyrkemmät, asiat olivat usein mustavalkoisia, muita sävyjä ei maailmaani mahtunut. Jos pidin jostain asiasta tai ihmisestä, se oli se ainoa oikea mielipide, muut eivät tulleet kysymykseenkään. Nykyään asioita pystyy paremmin miettimään useammaltakin kantilta ja hetken asioita punnittuani tulen usein siihen tulokseen, että miksipä ei, voisihan asian miettiä noinkin. Ja vaikka en aina ihan sataprosenttisesti olisikaan puolesta, mietin usein että jollekin ihmiselle tuokin voi sopia, kuka minä olen sanomaan mikä on oikein tai väärin.

Blogimaailmassa (ainakin siellä missä minä liikun) ihmiset ovat varsin joustavia, ehkäpä se johtuu siitä, että olen hyvällä tuurilla päätynyt lukemaan fiksujen ihmisten blogeja :) Ei mitään turhaa mollausta tai kampitusta, ainakaan suuressa määrin. Jokainen voi olla sitä mieltä kuin haluaa, jokaisen mielipiteet ovat arvokkaita. 

Aikoinaan katselin maailmaa turhan suppeasti. Usein julistin omaa mielipidettäni ainoana oikeana totuutena, joku pukeutumistyyli saattoi olla mielestäni ihan järkyttävä jos se ei miellyttänyt minua. Jotkut bändit tai laulajat olivat aivan p...aa jos minä en niistä pitänyt, enkä voinut ymmärtää, miten joku viitsi kuunnella sellaista. Samoin sisustusmakuni oli hyvin rajoittunut: jotkut huonekalut, tyylit ja kuosit olivat aivan kammottavia. Nyt blogeja lukiessani pidän hyvin monenlaisista jutuista. Jotkut sisustusblogit eivät ole alkuunkaan minun tyylisiäni (jos minulla nyt edes jotain tyyliä on), mutta pidän niistä yleensä siitä huolimatta. Monta kertaa huomaan ihailevani jonkun kotia, vaikkei siellä olisikaan mitään minun kotiini sopivaa. Ne vain ovat persoonallisia ja kauniita ja omistajilleen sopivia. Aikoinaan en myöskään ymmärtänyt alkuunkaan, miksi jotkut viitsivät raataa jossain pihatöissä ja ihailla kukkiaan. Ruusut ja pelargoniat olivat mielestäni mummojen juttuja, mutta niinpä vain pääni kääntyi näissä asioissa... Saatika sitten siinä, että lapset olivat ärsyttäviä, enkä ikipäivänä haluaisi sellaisia ;)

Mahtavaa, etteivät kaikki meistä ole samanlaisia ja pidä samoista asioista. Mielipiteitä, tyylejä ja kiinnostuksenkohteita mahtuu maailmaan, kunhan ketään ei vahingoiteta tai vainota. 

Mitä mieltä sinä olet?

Hyvää viikonloppua!

11 asiaa minusta

Poimin mukaani Neiti Harmonialta Meidän Harmoniaa -blogista hänen ilmaan heittämänsä haasteen.

Blogihaasteen ohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Neiti Harmoniaa korvasi kohdan 3.laajemmalla kysymyksellä ja pyysi kertomaan tarinan muodossa, miltä elämäni tulee näyttämään viiden vuoden kuluttua. Huh huh, ei kun aloitetaan...

11 asiaa minusta:

1. Olen 43-vuotias vaimo ja kahden tyttölapsen äiti.

2. Olen henkeen ja vereen kissaihminen, vaikkei meillä enää olekaan omaa kissaa.

3. Lempikukkani ovat pioni ja hortensiat.

4. Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja tehdä sieltä löytöjä.

5. Poltan kynttilöitä ympäri vuoden ja olen sitä mieltä, ettei tuikkukippoja voi koskaan olla liikaa.

6. Yritän tehdä elämänmuutosta vähän kerrallaan.

7. Olen hamsteri, kaappini ovat tälläkin hetkellä liian täynnä kaikkea.

8. Haluaisin opiskella puutarha-alaa, mutta allergiani estävät sen.

9. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.

10. Olen usein kärsimätön ja haluaisin, että kaikki kiva tapahtuu heti.

11. Olen villasukkien suurkuluttaja.

Viiden vuoden kuluttua olen vihdoinkin löytänyt minulle täydellisen työn. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Minulla on jo aikaa itsellenikin, sillä lapseni ovat jo 9 ja 14 -vuotiaita. Ehdin harrastaa liikuntaa, puutarhanhoitoa ja puuhailla kaikkia luovia juttuja, mitä mieleeni sattuukaan juolahtamaan. Ehdimme myös matkustella sekä koko perheen kanssa että mieheni kanssa kahdestaan. Olen löytänyt tasapainon ja nautin jokaisesta päivästä.

Jos sinun blogillasi on alle 200 lukijaa ja haluat poimia haasteen mukaasi, tulen mielelläni lukemaan vastauksesi :)

Uudet 11 kysymystä ovat nämä:

1. Milloin olet onnellisimmillasi?
2. Mikä on lempikasvisi?
3. Minkä kirjan luit viimeksi?
4. Mikä on suosikkisi puutahakirjoista/sisustuskirjoista?
5. Mikä sinusta on parasta bloggaamisessa?
6. Mikä on suosikkisi nettikaupoista?
7. Jos saisit 10 000 euroa ylimääräistä, mihin sijoittaisit rahat?
8. Mikä on lempiohjelmasi TV:ssä?
9. Mikä on parasta kodissasi?
10. Mikä on lempivärisi?
11. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Kuvat eivät liity mitenkään tähän aiheeseen, liitin mukaan kahden himoitsemani Muumi-mukin kuvat Iittalan nettisivuilta ihan vain väriksi :)

Kiitokset kaikille neljälle ensimmäiselle lukijalleni kyytiini hyppäämisestä! On mukavampi kirjoitella, kun tietää että joku lukeekin näitä höpinöitäni :)

Lepoa, lepoa ja vielä lisää lepoa

Sitä on nyt ollut runsaasti tarjolla, nimittäin lepoa ja oleilua. Tässä on löhöilty jalka suorana sekä sohvalla että terassilla melkein kyllästymiseen asti. Blogeja on tullut lueskeltua ahkerasti, oman päivittäminen sen sijaan on jäänyt vähemmälle, koska ei ole oikein ollut kirjoitettavaa eikä oikein kuviakaan. Muiden blogien ihanat kuvat ja päivitykset ovat piristäneet minua paljon, kiitos kaikille blogien päivittäjille! Terassilla ollessani joudun välillä hampaat irvessä miettimään voimalausettani Nyt on näin. Silmäni kun näkevät joka puolella paljon asioita, jotka haluasin tehdä heti, heti, heti, vaan kun en voi. Nyt on näin.

Äitienpäiväviikonloppu sujui mukavasti, lapset olivat tehneet minulle ihanat kortit ja lahjat ja pöytä oli täynnä herkkuja. Äidin mieltymys suklaaseenkin oli otettu erittäin hyvin huomioon :) Kävimme myös iltapäivällä vanhempieni luona kakkukahveilla.

Eilen pääsimme koko perhe mummon ja papan kera jumppaseuran kevätjuhliin katsomaan vanhemman tyttömme kauan harjoittelemaa tanssiesitystä. Nuo 8-9 -vuotiaat tytöt olivat tehneet todella ihanan tanssiesityksen ohjaajansa johdolla. Onneksi jalkani salli tuon reissun, muuten olisin jäänyt paljosta paitsi. Kohta nelivuotias pikkusisko katsoi esityksiä silmät loistaen, haaveillen olevansa itsekin mukana. Toivottavasti hänellekin löytyy mieluisa tanssiharrastus ensi syksynä. Kotona hän ainakin esittää meille ahkerasti balettia sekä yksin että Pikkusiskoksi nimeämänsä nallen kanssa.

Tänään sain lyötyä lukkoon päätöksen siitä, etten pitkän sairaslomani jälkeen halua enää palata entiseen työhöni ja sain kerrottua sen myös esimiehelleni. Onneksi olen töissä suuressa yrityksessä, josta löytyy paljon erilaisia tehtäviä. Tämä iso päätös tipautti suuren kiven sydämeltäni. Vaikka olenkin ennen nauttinut kovasti kiireisestä ja haasteellisesta työstäni, loppuunpalamiseni opetti minulle sen, että elämässä voi myös muuttaa suuntaa jos nykyinen ei tunnu hyvältä. Haluan työn, jonka voin jättää klo 16.00 käsistäni, jotta minulle jää myös voimia omaan elämääni. Voimia olla parempi ihminen, äiti ja vaimo...

Keppien varassa

Tänään pahin ketutukseni on jo onneksi alkanut laantua, olen jo hyväksynyt tilanteeni. Jalalle on nyt annettava aikaa parantua ja sitä odotellessa on keskityttävä muihin asioihin.

Tänään olen onnistunut bongaamaan taas monta kiinnostavaa blogia lukulistalleni ja kiitos teidän muiden bloggareiden, päiväni on ollut valoisampi. Olen nauttinut ihanista sisustus- ja puutarhakuvistanne ja saanut taas monta ihanaa ideaa. Ehkä minustakin kehittyy jonakin päivänä yhtä taitava sisustaja, puutarhuri ja valokuvaaja kuin teistä...

Tänään myös huomasin ilokseni saaneeni blogilleni ensimmäisen lukijan :) Tervetuloa, Cheri!

Tässä pari kuvaa viime kesältä. Tällä hetkellä kukkapenkit ovat vielä varsin ankean näköisiä, vain krookukset ja scillat kukkivat. Tuota kuvassa näkyvää pyöreää kohopenkkiä olen suunnitellut laajentavani, kunhan jalkani vaan ensin tulee kuntoon.