Vapaa kuin taivaan lintu

Tänään tuntuu siltä, että olen vapaa kuin taivaan lintu. Masennus, ahdistus ja tahmea olo ovat poissa ja asioiden tekeminen tuntuu taas hyvältä.

Aamupäivällä puuhailin pikkuisen pihalla, raahasin puutarhatuolin multasäkin viereen ja täyttelin ruukut mullalla. Sitten köpöttelin keppieni kanssa, ämpäri kepin kahvassa kiikkuen, kukkapenkin viereen ja nostin ylös osan hurjasti levinneistä sammalleimuista ja laitoin alkuja ruukkuihin. Seuraavaksi otin suikeroalpin alkuja ja pistelin niitäkin ruukkuihin. Näitä tullaan vielä tarvitsemaan tulevissa projekteissa. Sain myös koulittua muutamia taimia isompiin ruukkuihin. Joten yhdelläkin jalalla pärjää, ainakin joten kuten :)

Nyt on hyvä mieli päivän askareista ja voikin ottaa kirjan käteen ja siirtyä terassille auringosta nauttimaan...

Leppoisaa elämää pihalla

Eilinen päivä meni melkein kokonaan pihalla, välillä terassilla istuen ja kirjaa lukien, välillä ympäri pihaa köpötellen ja illalla lasten kanssa touhuten. Varsinkin nuorempi on nykyään oikein innokas kukkien kastelija.

Sain luettua vasta hetki sitten Kathryn Stockettin Piiat loppuun, uppouduin siihen niin etten ole ehtinyt edes Blogistaniassa vierailemaan välillä. Keskittymiskykyni on selvästi parantunut ja oloni on ollut mukavan leppoisa ja seesteinen, ihan kuin olisin ollut lomalla :) Tervetuloa, stressittömämpi elämä!

Tässä vähän kuvia pihaltani. Kukkapenkit ovat kasvaneet melkoisiksi perennaviidakoiksi kun en ole päässyt niihin käsiksi. Luojan kiitos, perennoita on tullut istuteltua aikaisempina kesinä, muuten piha olisi aika ankea paikka.

Ja nyt takaisin pihalle...

Hyvä olo

Ihmeellistä, tänään on ollut tosi rauhallinen ja hyvä fiilis. Kaikki on rullannut mukavasti eteenpäin, olen saanut hoidettua monia suunnittelemiani asioita. Jossain vaiheessa päivää minulla oli tosi seesteinen olo, istuin sohvalla ja huomasin hymyileväni ja sanoin sen ääneen: Mulla on tosi hyvä olo!

Vaikka ne suunnittelemani ja toteuttamani jutut olivat ihan pieniä ja tavallisia asioita, koin pitkästä aikaa todellista onnistumisen iloa. Ehkä sisälläni olevat solmut alkavat nyt vihdoinkin aueta ja masennus hellittää otettaan...

Toivottavasti tiistai alkaa myös yhtä hyvissä merkeissä. Jos vaikka saisin taas muutamia pikku juttuja hoidettua...

Iloa ja valoa sinunkin elämääsi!

Aamun vihreä voimajuoma

Aamu on täällä päin ollut varsin harmaa, joten tarvitsin jotain piristystä. Sitten sain idean; pyöräytänpä itselleni lasillisen vihreää voimajuomaa. Mieheni käyttäisi tästä tosin nimeä ektoplasma ja ihmettelisi mitä tuo kukka tuossa tekee...

Heitin kulhoon pienen avokadon, pienen banaanin, vähän maustamatonta jugurttia ja lorauksen maitoa, sitten surautin hieman sauvasekoittimella ja koossa oli herkullinen aamusmoothie. Tänne voisi varmaan sekoittaa myös voikukanlehtiä, niitähän saisi ihan omalta pihaltakin...

Energistä maanantaita!

Uuden viikon tavoitteet

Jottei elämä olisi pelkkää ajelehtimista virran vietävänä, päätin asettaa itselleni muutamia tavoitteita. Sairaslomalla ollessa on liian helppoa vain olla ja antaa ajan kulua. Tässä tavoitteitani:

Ensi viikolla yritän olla kärsivällisempi sekä itselleni että muille. Asiat eivät aina tapahdu naps vaan, juuri sillä hetkellä kuin haluaisin. Eikä niiden kuulukaan tapahtua. Usein on hyvä, että ideat saavat hieman muhia päässä, silloin ne saattavat jalostua paremmiksi. Tai sitten ne voi tarvittaessa hylätä ja vaihtaa parempiin.

Huomisesta alkaen yritän keksiä itselleni jotain muutakin tekemistä kuin sohvalla pötköttelyn ja netissä pyörimisen. Kyllä tästä taloudesta taatusti löytyy jotain muutakin, josta suoriudun. Jos ei muuta, niin teroitan vaikka lasten puuvärejä.

Huomenna täytän erään Kelan paperin. Vihaan kaikenlaisia virallisia lomakkeita! Ville Virtanen on kirjoittanut jo vuosia sitten jossain kolumnissaan aiheesta Kangistun kaavakkeisiin. Minullakin iskee välillä ahdistus pintaan kun yritän lukea niitä kapulakielellä kirjoitettuja lomakkeita ja tajuta, mitä ihmettä jokin rivi oikein tarkoittaa...

Yritän tehdä ensi viikolla jotain uutta, mutta kohtuullisen helppoa ruokaa. En ole kummoinenkaan kokki, mutta tavoitteena olisi keksiä vähän vaihtelua perheen perusruokiin. Ja mielellään sellaista, joka maistuisi myös lapsille.

Yritän tehdä edes jotain pieniä juttuja puutarhassa. Jotain, mikä onnistuu ilman lapiointia ja kyykkyasentoa.

Aion jatkaa viime viikolla aloittamaani Piiat-kirjaa. Se vaikuttaa kiinnostavalta aikamatkalta 1960-luvun Mississipiin. Jos se loppuu kesken, siirryn seuraavaan odottamassa olevaan kirjaan.

Ja ennen kaikkea: yritän antaa enemmän aikaa ja huomiota lapsilleni. Liian usein huomaan olevani fyysisesti paikalla, mutta henkisesti jossain muualla ajatusteni suossa.

Jos näillä mennään, viikon ei pitäisi olla ihan huono :)

Hyvää alkavaa viikkoa sinullekin!

Kesäfiilistä mummolan pihalla

Kävimme tänään kyläilemässä mummolassa ja näimme pihalla iloksemme runsaasti metsämansikan taimia. Niitä kasvaa useammassakin eri paikassa, kivireunassa, pitkin poikin hiekalla sekä pihalaattojen väleissä. Viime vuosina olemme tyttöjen kanssa saaneet monet kerrat suut makeaksi näistä herkkumarjoista. Olenkin alkanut miettiä, saisinko siirrettyä jokusen taimen myös meidän pihallemme. Mummolassa kukkivat jo pikkusydämetkin useammassakin penkissä.

Tänään on miehelläni pitänyt kiirettä pihahommien kanssa. Hän on maalaillut terassin kaiteita, leikannut ruohoa, siivonnut tytön leikkimökkiä ja hävittänyt ampiaispesää ja ehtinyt vieläpä lenkillekin. Minä olen koittanut viihdyttää ja ruokkia lapsia ja manannut itsekseni, kun en pysty tekemään paljon mitään.

Jouduin pyytämään mummoa avuksi myös olohuoneen verhojen vaihtamiseen. Nyt kun on päivät kotona, milloin mikäkin yksityiskohta alkaa pistää silmään ja sitten sitä on vaan siedettävä tai sitten on pyydettävä joltakin apua.

Meillä ovat nyt kullerot kauneimmillaan. Kyllä keltaisetkin kukat voivat olla kauniita :)

Mistä lisää virtaa?

Ihmeellistä, sain hetken vapaa-aikaa kesken lauantaipäivän, vaikka mieheni on lenkillä. Isosisko kavereineen huoli pitkästä aikaa pikkusiskon mukaan Barbie-leikkiin ja minä saan lukea rauhassa blogeja ja naputella itsekin pienen päivityksen. Tyttöjen huoneesta kuuluu vain iloista pulputusta.

Eilen minulla oli veto aika vähissä, tänään on taas jo hiukan parempi päivä. Vointini aaltoilee päivästä toiseen, vaikka kuinka yrittäisin tsempata itseäni positiivisuuteen. Välillä sitä toivoo, että voisi vain pistää töpselin seinään ja ladata itseensä lisää voimia ja positiivista energiaa. Jatkuva kotona olo alkaa käydä hermoille. Onneksi tänään ei sentään sada, niin pääsee köpöttelemään terassille ja pihanurmellekin. Jalkapuolena masennusta vastaan taistelukin tuntuu olevan hankalampaa...

Pienempi tyttöni poimi tänään minulle ison ja komean kimpun voikukkia. Niitä riittää taas meidänkin nurmikolla. Yleensä taistelen niitä vastaan Fiskarsin voikukkaraudan kanssa, mutta tällä hetkellä tilanne on voikukat 6 - minä 0. Taitaa olla peli menetetty tämän kesän osalta, mikäli en turvaudu myrkkyihin. Mitä mieltä sinä olet voikukista, annatko rehottaa rauhassa vai taisteletko vastaan ja jos niin millä konstein? Kauniitahan ne toki ovat, mutta mielummin jossain muualla kuin minun pihallani.

Kohta lähdetään kesäkukkaostoksille! Siitä luulisi taas saavan vähän uutta virtaa ja iloa elämään :) 

Pitkän tuntuinen perjantai

Huh, miten voikaan joskus päivä tuntua pitkältä! Tänään on juuri sellainen päivä. Tuntuu ihan siltä kuin minut olisi liimattu kiinni sohvaan, silmät painuvat välillä kiinni ja kaikki saa olla vähän rempallaan. Kolme viikkoa jalka paketissa ja minusta tuntuu siltä, että alkaisin kohta kiipeillä seinille, jos vain pystyisin...

Sen verran poistuin takapihalle, että kävin laskemassa omenapuumme kukkanuput, joita ei ollut kuin kolme, mutta pääasia, että puu on hengissä. Sen sijaan varrellisen pikkusyreenin tilanne näyttää aika huonolta. Harmin paikka, se on ollut yksi suosikeistani.

Aikani kuluksi räpsäisin yhden kuvan keittiön nurkasta. Nuo suloiset emalimukit odottavat kesäisiä mustikanpoimintareissuja. Löysin ne talvella kirppikseltä hintaan 0,80 e/kpl. Olin todella tyytyväinen löytööni!

11 asiaa minusta

Poimin mukaani Neiti Harmonialta Meidän Harmoniaa -blogista hänen ilmaan heittämänsä haasteen.

Blogihaasteen ohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Neiti Harmoniaa korvasi kohdan 3.laajemmalla kysymyksellä ja pyysi kertomaan tarinan muodossa, miltä elämäni tulee näyttämään viiden vuoden kuluttua. Huh huh, ei kun aloitetaan...

11 asiaa minusta:

1. Olen 43-vuotias vaimo ja kahden tyttölapsen äiti.

2. Olen henkeen ja vereen kissaihminen, vaikkei meillä enää olekaan omaa kissaa.

3. Lempikukkani ovat pioni ja hortensiat.

4. Tykkään kierrellä kirpputoreilla ja tehdä sieltä löytöjä.

5. Poltan kynttilöitä ympäri vuoden ja olen sitä mieltä, ettei tuikkukippoja voi koskaan olla liikaa.

6. Yritän tehdä elämänmuutosta vähän kerrallaan.

7. Olen hamsteri, kaappini ovat tälläkin hetkellä liian täynnä kaikkea.

8. Haluaisin opiskella puutarha-alaa, mutta allergiani estävät sen.

9. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.

10. Olen usein kärsimätön ja haluaisin, että kaikki kiva tapahtuu heti.

11. Olen villasukkien suurkuluttaja.

Viiden vuoden kuluttua olen vihdoinkin löytänyt minulle täydellisen työn. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Minulla on jo aikaa itsellenikin, sillä lapseni ovat jo 9 ja 14 -vuotiaita. Ehdin harrastaa liikuntaa, puutarhanhoitoa ja puuhailla kaikkia luovia juttuja, mitä mieleeni sattuukaan juolahtamaan. Ehdimme myös matkustella sekä koko perheen kanssa että mieheni kanssa kahdestaan. Olen löytänyt tasapainon ja nautin jokaisesta päivästä.

Jos sinun blogillasi on alle 200 lukijaa ja haluat poimia haasteen mukaasi, tulen mielelläni lukemaan vastauksesi :)

Uudet 11 kysymystä ovat nämä:

1. Milloin olet onnellisimmillasi?
2. Mikä on lempikasvisi?
3. Minkä kirjan luit viimeksi?
4. Mikä on suosikkisi puutahakirjoista/sisustuskirjoista?
5. Mikä sinusta on parasta bloggaamisessa?
6. Mikä on suosikkisi nettikaupoista?
7. Jos saisit 10 000 euroa ylimääräistä, mihin sijoittaisit rahat?
8. Mikä on lempiohjelmasi TV:ssä?
9. Mikä on parasta kodissasi?
10. Mikä on lempivärisi?
11. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Kuvat eivät liity mitenkään tähän aiheeseen, liitin mukaan kahden himoitsemani Muumi-mukin kuvat Iittalan nettisivuilta ihan vain väriksi :)

Kiitokset kaikille neljälle ensimmäiselle lukijalleni kyytiini hyppäämisestä! On mukavampi kirjoitella, kun tietää että joku lukeekin näitä höpinöitäni :)

Keep calm

Kun tämä ei nyt onnistu,

Onneksi tämä jää jäljelle :)

Sataa, sataa, ropisee...

Ja hyvä niin, sade tekee vaihteeksi oikein hyvää luonnolle. Saa nähdä, millaisen spurtin pihan kasvit saavat virkistävän sateen jälkeen.

Tänään oli kohta nelivuotiaan kuopuksemme tarhan kevätjuhlat. Saimme kuunnella monta kivaa laulua ja reipasta esitystä. Harmi vain, ettei sää suosinut tänä vuonna, vaan jouduimme ahtautumaan sisätiloihin. Vuosi sitten juhlat pidettiin tarhan pihalla eräänä ihanan aurinkoisena iltana.

Tänään olen saanut levätä oikein kunnolla. Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen annoin itselleni luvan ottaa puolentoista tunnin aamupäiväpäikkärit. Kylläpä teki hyvää. Aloinkin jo haaveilla ikiomasta päiväunipaikasta omalle pihalle. Olen nähnyt muutamissa blogeissa ihania rautasänkyjä, joissa olisi mukava lueskella ja sitten torkahtaa kesän tuoksujen ja äänien ympäröimänä. Taitaa jäädä toistaiseksi vielä haaveeksi.

Tässä yksi kuva eräästä mieleeni putkahtaneesta haaveesta. Toivottavasti tänäkin kesänä pääsemme taas käymään Kalajoen hiekoilla...

Haaveilua

Mistä sinä haaveilet? Kysymys tärähti yllättäen eteeni jokin aika sitten, enkä heti osannut vastata siihen mitään. Olen ollut niin loppuun palanut, etten ole jaksanut edes haaveilla mistään.

Olen pikkuhiljaa makustellut tuota kysymystä ja löytänyt siihen jo joitakin vastauksia. Aloitetaanpa siis.

Haaveilen ihanasta, rentouttavasta kesälomasta yhdessä perheeni kanssa. Siitä, että olisi aikaa kuunnella lasten tarinoita ja keskittyä vain olemaan yhdessä.

Haaveilen terveemmästä olosta, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Siitä, miten mieleni on kirkas ja tasapainoinen ja ruumini rento, notkea ja vahva. Siitä, kuinka liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja terveellinen ruoka saa minut kukoistamaan.

Haaveilen siitä, että löydän taas työn ilon ja kipinän arkeen.

Haaveilen siitä, miten saan taas möyhiä multaa pihallani ja nähdä uusien kasvejen kasvavan.

Haaveilen mukavasta yhdessäolosta ystävieni ja sukulaisteni kanssa.

Haaveilen siitä, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ja onnellisia aikuisia ja minä ja mieheni saamme vanheta onnellisesti yhdessä.

Tänä kesänä keskityn itseni ja perheeni hellimiseen. Olemme sen ansainneet tämän vaikean talven jälkeen!




Kuvassa laventelikentät/Iso-Britannia, lisää kuvia täällä

Puutarhakierros

Taas tuli tehtyä yksi kierros pihalla keppien kanssa. Ihanaa tämä kevät kun jatkuvasti löytyy jotain uutta ihan omalta kotipihalta! Harmi vaan, että kuvat ovat vähemmän hyviä. Näpsin niitä kännykkäkamerallani ja yritän samaan aikaan pidellä keppejäni, etteivät ne tipahda nurmikolle. Saattaa vaikuttaa aika mielenkiintoiselta temppuilulta...

Tänään sain napattua kuvan kauniista valkoisesta narsissista. En ikävä kyllä tiedä tämän lajiketta. Samassa kuvassa näkyy tulikellukan lehtiä ja nuppuja.

Myös pioni on jo hienosti nupullaan.

Mutta mistä mahtaa johtua se, että pari vuotta sitten istuttamani pihasyreeni ei ole juurikaan kasvanut vielä pituutta eikä kukkinut. Vai kasvatteleeko se todellakin näin kauan juuriaan ja aloittaa pituuskasvun vasta nyt?

Pihatyönjohtajana

Tänään sain olla pihatyönjohtajana takapihalla keppejeni kanssa kun mieheni ja vanhempani ystävällisesti auttoivat minua kevätpuuhissa. Kepit olivat ihan vain kävelyäni tukemassa, en joutunut uhkailemaan ketään niillä ;) Isäni jatkoi pari viikkoa sitten aloittamaani kukkapenkin kaivamista helteestä huolimatta, joten kyllä sekin vielä jonakin päivänä valmistuu. Äiti perkasi pensaiden alustoja ja lannoitti ja kasteli kasveja. Ohjelmassa oli myös voikukkien kaivamista ja tiilien asettelua. Monta pientä juttua saatiin hoidettua, isot kiitokset talkooväelle! Kuvia en vielä tässä vaiheessa laita, mutta kyllä niitäkin vielä tulee...

Huomenna alkaa taas uusi viikko. Yritän ottaa sen vastaan hyvin levänneenä ja siksi lähdenkin nyt nukkumaan.

Kauniita unia!

Tulppaanien nimi hukassa

Pihallamme kukkivat parhaillaan muutamat tulppaanit, tosin niitä on aivan liian vähän. Tänä syksynä aion istuttaa niitä paljon lisää. Tämä värikäs on mielestäni ihana, harmi vain etten muista sen nimeä...

Tänään oli taas päivä, jolloin olisi niiiiin tehnyt mieli tehdä pihatöitä, vaan kun tällä jalalla ei pysty. Ärsyttää kun mielessä muhivat projektit eivät etene.

Rankka viikko takana...

Huh, se on taas perjantai - ihanaa!

Rankka viikko oli varmaan koirallakin kun se makaa reporankana tuolla eteisen lattialla.

Mukavaa viikonloppua!

Torstain turinoita

Olen pitkästä aikaa löytänyt lukemisen ilon, kiitos lääkärissä jonottamisen. Olin napannut mukaani kotoa jo ajat sitten ostamani Elizabeth Gilbertin Eat pray love - Omaa tietä etsimässä -pokkarin, jota en ole saanut aikaisemmin aloitettua. Nyt kun oli hyvää aikaa, tartuin kirjaan ja se vei minut mukanaan. Kuten useimmat lukemista harrastavat tai Julia Robertsin tähdittämän elokuvan nähneet tietävätkin, kirja kertoo kirjailijan omasta eroprosessin ja syvän masennuksen jälkeisestä tutkimusmatkasta Italian, Intian ja Indonesian kautta omaan sisimpään ja kohti tasapainoa. Jatkoin lukemista terassilla vielä lääkäristä tultuani ja yllättäen tajusin lukeneeni kirjan Italiaan sijoittuvan osuuden kokonaan. Ihanaa, oloni on selvästikin kääntymässä parempaan suuntaan kun jaksan pitkästä aikaa keskittyä lukemiseen :)

Pahimman masennusvaiheeni aikana en pystynyt edes haaveilemaan kirjojen lukemisesta. Hyvä kun jaksoin aikakauslehtiä selailla ja katsella kuvia ja kuvatekstejä sisustuslehdistä. Elämä voittaa vähitellen. Tuo kirja herätti minussakin haaveen matkasta ihanaan Roomaan, ehkä sekin toteutuu aikanaan...

Puutarhassanikin elämä heräilee vauhdilla, pionit nostavat päätään kohti aurinkoa ja kullerot läväyttävät kohta kauniit kukkansa auki. On tämä kevät vaan ihanaa aikaa!

Ihana hortensiani

Tässä on kuva ihanasta äitienpäiväkukastani, jonka mieheni osasi ostaa pienen vihjeen perusteella.

- Niin mikä se kukka olikaan, jonka haluat?
- Hortensia, valkoinen hortensia.

Näin, vihje meni perille ja sain juuri sen mitä halusin :)

Lepoa, lepoa ja vielä lisää lepoa

Sitä on nyt ollut runsaasti tarjolla, nimittäin lepoa ja oleilua. Tässä on löhöilty jalka suorana sekä sohvalla että terassilla melkein kyllästymiseen asti. Blogeja on tullut lueskeltua ahkerasti, oman päivittäminen sen sijaan on jäänyt vähemmälle, koska ei ole oikein ollut kirjoitettavaa eikä oikein kuviakaan. Muiden blogien ihanat kuvat ja päivitykset ovat piristäneet minua paljon, kiitos kaikille blogien päivittäjille! Terassilla ollessani joudun välillä hampaat irvessä miettimään voimalausettani Nyt on näin. Silmäni kun näkevät joka puolella paljon asioita, jotka haluasin tehdä heti, heti, heti, vaan kun en voi. Nyt on näin.

Äitienpäiväviikonloppu sujui mukavasti, lapset olivat tehneet minulle ihanat kortit ja lahjat ja pöytä oli täynnä herkkuja. Äidin mieltymys suklaaseenkin oli otettu erittäin hyvin huomioon :) Kävimme myös iltapäivällä vanhempieni luona kakkukahveilla.

Eilen pääsimme koko perhe mummon ja papan kera jumppaseuran kevätjuhliin katsomaan vanhemman tyttömme kauan harjoittelemaa tanssiesitystä. Nuo 8-9 -vuotiaat tytöt olivat tehneet todella ihanan tanssiesityksen ohjaajansa johdolla. Onneksi jalkani salli tuon reissun, muuten olisin jäänyt paljosta paitsi. Kohta nelivuotias pikkusisko katsoi esityksiä silmät loistaen, haaveillen olevansa itsekin mukana. Toivottavasti hänellekin löytyy mieluisa tanssiharrastus ensi syksynä. Kotona hän ainakin esittää meille ahkerasti balettia sekä yksin että Pikkusiskoksi nimeämänsä nallen kanssa.

Tänään sain lyötyä lukkoon päätöksen siitä, etten pitkän sairaslomani jälkeen halua enää palata entiseen työhöni ja sain kerrottua sen myös esimiehelleni. Onneksi olen töissä suuressa yrityksessä, josta löytyy paljon erilaisia tehtäviä. Tämä iso päätös tipautti suuren kiven sydämeltäni. Vaikka olenkin ennen nauttinut kovasti kiireisestä ja haasteellisesta työstäni, loppuunpalamiseni opetti minulle sen, että elämässä voi myös muuttaa suuntaa jos nykyinen ei tunnu hyvältä. Haluan työn, jonka voin jättää klo 16.00 käsistäni, jotta minulle jää myös voimia omaan elämääni. Voimia olla parempi ihminen, äiti ja vaimo...

Narsissit kukkivat

Eilen huomasin jotain keltaista pilkistävän kukkapenkistä ja tarkistettuani tilanteen lähempää, näin että kyseessä olivat narsissit. Ihanaa! Nämä ovat muutaman vuoden takaisia pääsiäisnarsisseja, jotka istutin pihaani ja jotka ovat siitä lähtien ilahduttaneet minua joka kevät. Jotenkin narsissit ovat niin sympaattisia kasveja ja tuovat iloa mukanaan. Kyseessä on ilmeisesti joku kääpiölajike, sillä nämä ovat todella pieniä.

Keltainen on vähän ristiriitainen kukan väri. Toisaalta ne ovat pirteän ja iloisen näköisiä, toisaalta taas niin hallitsevia, etten oikein tiedä pidänkö niistä kaikkien muiden värien seassa. Siitäkin huolimatta lasten kanssa on hyvissä ajoin laitettu auringonkukansiemeniä multaan ja kulleroistakin pidän kovasti.

Tänään alkoi tv:stä Alan Titchmarshin ohjelma Rakkaudesta puutarhaan. Laitoin sen tallennukseen ja aion nauttia siitä huomenna kaikessa rauhassa kun muu perhe on poissa kotoa. Odotan tuolta ohjelmalta todella paljon. Nyt kun en voi itse juurikaan tehdä mitään, saan ainakin haaveilla ja suunnitella mitä sitten teen kun olen taas kunnossa.

Tämänpäiväinen sade oli oikein tervetullut, meidän nurmikkommekin sai taas uutta puhtia. Sade on tehnyt varmasti hyvää muillekin kasveille. Tänään olivat tulppaanienkin nuput pullistuneet ja moni pensas on jo kauniilla hiirenkorvilla. Kyllä kevät vaan on ihanaa aikaa!

Tässä vielä vähän keltaista aurinkoenergiaa, narsissit ja krookus kukassa.

Nyt on näin!

Törmäsin eilen Blogistaniassa surffaillessani Jenny B-H:n Vastaisku ankeudelle -blogiin ja hänen erinomaiseen kirjoitukseensa vastoinkäymisten kanssa taistelemisesta. Tässä linkki sinne http://www.jennyhenriksson.com/blog/2013/05/07/nyt-on-nain-2/

Ehkä vastoinkäymisiä vastaan ei aina pitäisikään taistella, vaan todellakin ottaa ne vain vastaan tyynesti. Ehkä minunkin pitäisi muistaa olla useammin kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin eikä pyörittää negatiivisten ajatusten kehää päässäni. Kun sanoin sen ensimmäisen kerran ääneen, tunsin rauhoittuvani: Nyt on näin, että jalkani on murtunut. Ja se siitä, tilanne on tämä eikä se siitä miksikään muutu vaikka kuinka valittaisin. Kyllä se aikanaan paranee. Nyt on vain jaksettava viettää aikaa sohvalla, jotta en rasittaisi jalkaani liikaa.

Kiitollisuus on asia, joka olisi hyvä muistaa joka päivä. Vaikka kaivanto on levällään keskellä takapihaa, voin silti olla kiitollinen kukkivista scilloista ja krookuksista. Vaikka jalkani onkin murtunut, käteni ovat terveet ja silmilläni näkee hyvin. Ja kesäkin on ennen pitkää tulossa!

Tässä muutama kuva aikaisemmilta kesiltä. Voi kuinka odotankaan jo kameliajasmikkeen ihania kukkia!

Keppien varassa

Tänään pahin ketutukseni on jo onneksi alkanut laantua, olen jo hyväksynyt tilanteeni. Jalalle on nyt annettava aikaa parantua ja sitä odotellessa on keskityttävä muihin asioihin.

Tänään olen onnistunut bongaamaan taas monta kiinnostavaa blogia lukulistalleni ja kiitos teidän muiden bloggareiden, päiväni on ollut valoisampi. Olen nauttinut ihanista sisustus- ja puutarhakuvistanne ja saanut taas monta ihanaa ideaa. Ehkä minustakin kehittyy jonakin päivänä yhtä taitava sisustaja, puutarhuri ja valokuvaaja kuin teistä...

Tänään myös huomasin ilokseni saaneeni blogilleni ensimmäisen lukijan :) Tervetuloa, Cheri!

Tässä pari kuvaa viime kesältä. Tällä hetkellä kukkapenkit ovat vielä varsin ankean näköisiä, vain krookukset ja scillat kukkivat. Tuota kuvassa näkyvää pyöreää kohopenkkiä olen suunnitellut laajentavani, kunhan jalkani vaan ensin tulee kuntoon.

Käänteinen Hannu Hanhi täällä taas, iltaa!

Nyt alkaa jo kohta usko loppua tuurin kääntymiseen parempaan suuntaan. Perjantaina onnistuin sitten murtamaan polveni. Tämä olikin nyt eri jalka kuin se edellisellä viikolla nyrjähtänyt, joka luojan kiitos on ehtinyt sentään jo parantua...

Miten jollain ihmisellä voi riittää näitä vastoinkäymisiä yhdelle keväälle näin monta? Taitavat olla tähdet väärässä asennossa. Yritän kovasti vakuuttaa itselleni, että paistaa se päivä vielä risukasaankin ja kyllä jossain vaiheessa alkaa sitten tulla positiivisiakin asioita minunkin elämääni. Ehkä elämä yrittää nyt pakottaa minut istumaan aloillani ja miettimään mitä haluan jatkossa elämälläni tehdä.

Pihaprojektini ovat nyt jäissä epämääräisen ajan, koska jalkani on paketissa. Ai että harmittaa katsoa ulos keittiön ikkunasta kun sieltä näkyy suoraan minun aloittelemani keskeneräinen kaivuutyömaa :( Kepeillä mennään sen minkä voi, mutta aika rajoitettuahan elämä on, jos ei pysty ajamaan edes autoa eikä tekemään juuri mitään muutakaan edes täällä neljän seinän sisällä. Mies parka joutuu koville lasten kuljettamisten, kotitöiden ja synkän vaimon kanssa (yritän välttää kyllä valittamista).

Nyt ei auta muu kuin yrittää keskittyä mukaviin asioihin kuten kiinnostavien blogien lukemiseen ja puutarhalehtien tutkailuun. Voisihan sitä huomenna vaikka katsoa jonkun hyvän leffan tai lueskella jotain kirjaa sillä aikaa kun lapset ovat koulussa ja tarhassa ja mies töissä...

Valoisampia aikoja odotellessa voi vaikka ihailla tätä talvella näppäämääni tulppaanikimpun kuvaa.

Kaivuupuuhissa

Vappu tuli ja meni ja tänään palattiin taas arkeen. Innostuin aamupäivällä aloittamaan uuden kukkapenkin kaivamisen ja sainkin yllättävän paljon aikaiseksi. Saa nähdä pääsenkö huomenna ylös sängystä kun lapiota tuli heilutettua ja tiiliä kärräiltyä oikein urakalla... Näen jo silmissäni uuden värikkään kukkapenkin tylsän huonokuntoisen nurmikon tilalla.

Tuossa kuvassa on kaivannon teko vasta aluillaan. Olen suunnitellut tekeväni kohopenkin kääntämällä nurmituppaat ylösalaisin, levittämällä päälle kostutettua Hesaria, kompostimultaa ja ostomultaa. Vastaavalla menetelmällä tein pari vuotta sitten toisenkin kukkapenkin.

Tähän uuteen penkkiin on tarkoitus siirtää keltaisia, oransseja ja punaisia kukkia toisesta kukkapenkistä. Ensin tämä värimaailma tuntui aivan selvältä ratkaisulta, mutta tänään aloin jo miettiä, pitäisikö penkkiin lisätä vielä jotain muutakin. Ehkä jotain sinistä...?

Tässä sitä riittääkin puuhaa useammaksikin päiväksi...