Uutta tulossa

Ihanaa, että valkoinen ritarinkannukseni intoutui vielä uuteen kukintaan! Onneksi hankin tämän ihanuuden kukkapenkkiäni koristamaan. Aikaisemmin minulla on ollut vain sinisiä, mutta tämä valkoinen on vähintäänkin yhtä upea.

Tekisi mieli alkaa kohta jo istuttelemaan sipuleita maahan, mutta yritän vielä sinnitellä jonkin aikaa. Minulla on jo kasapäin sipulipusseja odottelemassa multaan pääsyä. Hankittuna on ainakin neljää lajia tulppaaneja, lumikelloja, kolmenlaisia krookuksia ja kaksia eri laukkoja. Niin ja narsissejakin vielä. Näiden lisäksi tekisi mieli myös ainakin kirjopikarililjoja ja ties mitä...

Tänään satoi aamupäivällä, joten jätin metsässä samoilun ja puolukanpoiminnan väliin ja kävin hoitelemassa asioita kaupungilla. Poikkesin myös kirppiksellä, mutta en löytänyt sieltä tällä kertaa mitään muuta kuin yhden puseron nelivuotiaalleni.

Huomenna pitäisi yrittää löytää joku kiva lahja ystäväpariskunnallemme, joka viettää pian 80-vuotispäiviään (40+40 v). Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia?

Huomenna lähden kokeilemaan jotain ihan uutta: olen lähdössä tapaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni elämäntaidonvalmentajaa. Saa nähdä mihin tämä johtaa, jos vaikka vähitellen alkaisi selvitä mihin suuntaan tässä lähtisi. Jännittää hieman, mutta ihan hyvällä tavalla. Uskon, että siitä on hyötyä, että käy asioita läpi ulkopuolisten henkilöiden kanssa, jotka osaavat esittää hyviä kysymyksiä. Itse sitä kuitenkin pyörittelee usein asioita läpi vain muutamasta tutusta vinkkelistä...

Kesäisen lämmin maanantai

Tänään saimme vielä nauttia ihanan kesäisestä päivästä. Ei olisi kyllä lämpötilan perusteella arvannut, että ollaan jo syyskuussa, kun mittari näytti 22 asteen lukemia.

Tein kyllä jotain vähän syksyyn liittyvääkin, kävin nimittäin ostamassa itselleni uudet kumisaappaat. Väri on varsin räväkkä, tytöt olivat kerrankin sitä mieltä, että nyt on äiti osannut vihdoinkin ostaa itselleen jotain tosi kaunista :) Harmi etten tajunnut ottaa kuvia päivänvalossa, tämä kännykkäkuva on aika surkea...

Ja pitihän uusia saappaita lähteä heti testaamaan metsään. Tyttöjen ollessa koulussa ja tarhassa kävin kurkkaamassa mitä metsästä tällä kertaa löytyisi. Puolukoitahan siellä oli, kauniisti vieri vieressä, joten keräsin mukaani 3 litran ämpärillisen. Metsässä tuli suorastaan kuuma farkuissa ja kumppareissa!

Muutenkin metsässä oli taas kaunista, tässä muutama makupala. Väritys alkaa jo näyttää hieman syksyiseltä. Metsän hiljaisuus, rauha ja kauneus ovat minulle kuin terapiaa, nautin yksinolosta luonnon keskellä.

Illalla sain taas seurata kahden pienen prinsessan leikkejä, kun naapurimme tyttö tuli nelivuotiaamme luo kylään. Pikkutytöt pukeutuivat hienoimpiin prinsessa-asuihinsa, pukivat korut ylleen ja touhusivat taas kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ystävyys on tärkeä juttu pienestä pitäen :)

Metsän tyttö tahdon olla mä

Iltapäivällä kuulin taas metsässä olevien mustikoiden huutelevan nimeäni, joten astiat oli pakattava mukaan, laitettava lenkkarit jalkaan ja lähdettävä liikkeelle. En tiedä onko minuun iskenyt mustikkahulluus, pohjaton ahneus vai mikä, mutta en kerta kaikkiaan saa rauhaa ennen kuin pakastimessani on enemmän näitä herkkumarjoja.

Leivoimme eilen päivällä isomman tyttöni kanssa mustikkapiirakan (tai siis hän leipoi ja minä annoin ohjeita vieressä ja vastasin paistamisesta). Kuinka ollakaan, en ehtinyt ajoissa ottaa kuvaa piirakasta ja nyt siitä on enää pieni palanen jäljellä. Tytöt jakavat sen illalla kahtia ja pitävät oman herkkuhetken. Minä ja mies jäämme nuolemaan tällä kertaa näppejämme...

Päivällä oli ihanaa kävellä metsässä, katsella puiden oksien takaa siivilöityvää auringonvaloa ja haistella raitista ilmaa. Suurin osa ajasta tosin kului peppu pystyssä kulhoa mustikoilla täytellen. Kyykkyasento kun ei vieläkään tunnu kovin hyvältä, kiitos keväisen polvilumpion murtuman.

Kun saalistusviettini oli tämän päivän osalta tyydytetty, pistäydyin vanhempieni luona äitini kukkaloistoa ihailemassa. Ihania väriläiskiä kukkii vielä pitkin pihaa, kesä jatkuu vielä :)

Mustikassa

Tänään aamupäivällä mieleeni tulivat yhtäkkiä mustikat: olisipa ihanaa leipoa perheelle yllätykseksi mustikkapiirakkaa...

Tiedän, useimmat ovat käyneet mustikassa jo monta kertaa ja monella teistä onkin pakastin jo pullollaan tätä terveellistä herkkumarjaa, mutta minä sain vasta nyt mieleeni pakata astiat mukaan ja lähteä metsään. Ja kun vihdoin sain autoni parkkiin sopivaan paikkaan ja pääsin metsään, nautin todella paljon metsän rauhasta, puiden läpi siivilöityvästä auringonvalosta ja marjojen poimimisesta. Olin metsässä ehkä puolitoista tuntia ja sain saaliiksi puolitoista litraa marjoja ja hyvän mielen. Huomenna sitten piirakkaa leipomaan :)

Tänään alkoi nuoremmalla tytöllämme satubaletti. Voi kuinka sitä olikaan jo odotettu ja laskettu päiviä ensimmäiseen balettituntiin. Tyttö nautti täydestä sydämestään vaaleanpunaisesta jumppapuvustaan ja uusista tossuistaan ja solahti ryhmään kuin olisi aina tuntenut opettajan ja muut tytöt. Kunpa keksisin jonkun uuden, yhtä innostavan harrastuksen myös itselleni...

Tässä vielä kuva herkästä Astrid Lindgren -ruusustani, jonka ostin kukkapenkkiäni koristamaan heinäkuussa. Ihanaa loppukesää!