Uusimmat kirppislöytöni

Olen taas viimeaikoina ravannut tiuhaan kirppiksellä, kiitos oman pöytäni ylläpitämisen. Siinä samalla on tietenkin aina erinomainen tilaisuus kurkistaa myös mitä muilla on myytävänä. On päiviä, jolloin silmiini ei osu mitään mielenkiintoista tai kiinnostavat tuotteet ovat mielestäni liian kalliita, mutta välillä tulee tehtyä myös erinomaisia löytöjä.

Välillä mukaani tarttuu joku kiva lastenvaate tai Littlest Pet Shop, joskus taas löydän jotain omaa silmääni miellyttävää. 

Olen aina rakastanut kauniita lasiesineitä. Isovanhempieni kodeissa on ollut kauniita Riihimäen Lasin, Muurlan lasi Oy:n ja Humppilan lasitehtaan maljakoita ja käyttölasia. Myös vanhempani ovat saaneet aikoinaan kaunista lasia niin häälahjaksi kuin muinakin merkkipäivinään. Osa isovanhempieni esineitä on myös kulkeutunut minulle. Olen aina myös arvostanut hyvää ja kaunista designia myös arkisissa käyttöesineissä.

Viime aikoina minulla on aina silloin tällöin alkanut tarttua kirppiksiltä mukaan kaunista lasia. Tiedän, ei ehkä maailman paras ajoitus, sillä muuttomme lähestyy ja pakattavaa riittäisi ihan omasta takaakin...

Kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat Riihimäen lasia. Vasemmassa reunassa on maljakko 1581, jonka suunnittelijasta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta. Löysin väitteitä siitä, että suunnittelija olisi Tamara Aladin, mutta myös väitteitä, että tämä olisi jonkun muun. Satutko sinä tietämään tästä maljakosta enemmän?

Keskimmäiset kynttilänjalat ovat Erkki Vesannon käsialaa. Näitä kynttilänjalkoja on valmistettu vuosina 1965-1970. 

Oikeassa reunassa puolestaan on Oiva Kokon Vellamo-maljakko, joka on 1980-luvun muotoilua. 

Omia aarteitani olen jo ehtinyt pakata, joten esittelen muita suosikkejani joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua! Nyt nautitaan lämmöstä!

Kirppisprojekti jatkuu taas, vanha käpy muistelee

Viime päivät ovat olleet kiireistä aikaa, sillä kirppisprojektini jatkuu taas. Otin taas pöydän pariksi viikoksi.Perjantai-iltana kuormasin kassit ja laatikot autoon ja vein ensimmäisen lastin pöytääni. Ensimmäiset dvd- ja cd-levyt sekä Legot lähtivät jo ostajien matkaan tavaroita pöytään laitellessani. Hurraa, monen päivän legorakenteluni ei siis ollut turhaa!

Meillä oli monta päivää melkoinen kaaos päällä, sillä tytöt lupasivat Lego Friends -settejään myyntiin. Kun kaivoin molempien Legot esiin, huomasin heti, että tämä ei taitaisikaan olla mikään piece of cake. Varsinkin ekaluokkalaisen pakkaukset olivat sen verran palasina, ettei niitä ihan noin vain laitettukaan siististi pusseihin. Yritin anella apua tytöiltä, mutta he eivät jaksaneet puurtaa Legojen kimpussa kovin kauaa. Niinpä minä jäin leikkimään niillä ihan itsekseni. Voin kertoa, että siinä pääsi kyllä muutama manaus kun yritin metsästää joitain puuttuvia pikkuosia isoista laatikoista, jotka olivat täynnä sekalaisia Legoja. Onneksi oli sentään ohjeet tallessa.

Pidin kyllä itsekin lapsena (ja välillä aikuisenakin) Lego-leikeistä, mutta kun kokoaa putkeen useita pakkauksia, joihin kuuluu noin miljoona pikkuosaa, alkaa pinna jo hieman kiristyä. 

Kun minä olin lapsi, Lego-leikeissä oli enemmänkin kyse mielikuvituksen käyttämisestä. Kokosin kavereideni kanssa vaikka minkälaisia taloja, autoja, junia ja ties mitä linnoituksia. Värejä olivat valkoinen, musta ja pirteät perusvärit ja niitä käytettiin aivan sekaisin. Eikä ollut mitään poikien ja tyttöjen sarjoja, vaan kaikki leikkivät samoilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että insinöörikoulutus olisi tarpeen kun yrittää koota esim. Heartlaken majakkaa (omani lähti jo kirppikselle, joten kuva on Jollyroomin sivuilta).

Nämä Lego Friendsit olivat meilläkin jossain vaiheessa tosi pidettyjä ja niitä toivottiin usein lahjaksi, mutta ei niillä sitten kuitenkaan juurikaan rakenneltu. Yleensä siinä kävi niin, että pakkaus koottiin suurella innolla (pääkokoajana oli yleensä isompi tyttäreni) ja sen jälkeen aikaansaannosta säilytettiin hyllyssä, josta se nostettiin leikkien ajaksi lattialle. Talot koottiin pieneksi kaupungiksi ja leikin jälkeen ne nostettiin taas hyllylle. Paitsi pikkusisko unohti ne välillä lattialle ja sitten taloja meni rikki...

Kun minä olin lapsi, tärkeintä oli rakentelu. Talot purettiin leikin lopuksi, jotta huomenna voisi tehdä taas uuden ja paremman. 

Miten teidän perheessänne on leikitty Legoilla? Ovatko ne olleet mieluisia? Meillä pikkusisko haluaa säilyttää muutaman rakennuksen, kaikki muut saa nyt myydä. Ekaluokkalaiselle tärkeämpiä ovat Littlest Pet Shopit, joita hän haluaa ostaa taas lisää kirppikseltä saatavilla tuloillaan.

Littlest Pet Shopien lumoissa

On päiviä, jolloin määritelmä Vajaa viisikymppinen kuvaa minua paremmin kuin hyvin. Miten sen nyt sitten muotoilisi: välillä tämä äiti on ihan yhtä innoissaan Littlest Pet Shopeista eli Petseistä kuin ekaluokkalainen tyttärensä.

Välillä me istumme vierekkäin tyttäreni kanssa hänen huoneensa matolla ja sisustamme koteja seisoville kissoille, pupuille, bambeille, koirille, hamstereille ja vaikka mille pikkuotuksille. Joskus me askartelemme yhdessä pienenpieniä kännyköitä, korvapuusteja ja astioita, joskus taas sänkyjä ja sohvia. Leikkiminen on välillä hauskaa!

Joskus me istumme vierekkäin sohvalla jalat torkkupeiton alla ja katselemme YouTubesta Petsivideoita tai kurkistelemme millaisia Petsejä Huuto.netistä tai Tori.fi:stä löytyy. Ja kaiken huipuksi tämä äiti saattaa vielä illalla tutkailla myös Ebayn tarjontaa tai kirpputorin pöytiä sillä silmällä, löytyisikö jotain kiinnostavaa.

Minusta on ihanaa, että lapset leikkivät, rakentelevat omia maailmojaan ja käyttävät mielikuvitustaan. Eikä se taida tehdä pahaa meille aikuisillekaan.

Leikkisää loppuviikkoa!