Vappu meni, toukokuu tuli

Vappu saatiin vietettyä mukavan rennoissa tunnelmissa. Herkuttelimme, joimme vähän simaa ja muutakin kuohuvaa ja nautimme kevään juhlasta vaihtelevassa säässä. Eilen oli vielä lunta maassa, mutta tänään oli jo ihanan lämmin päivä. Auringostakin saatiin nauttia ainakin täällä Etelä-Suomessa. Lapset pomppivat trampoliinilla ja ekaluokkalainen hääräsi pitkästä aikaa kavereidensa kanssa leikkimökissä.

Nyt keskitytään sitten kevään kukkasten odotteluun. Toivottavasti kevät pääsee nyt kunnolla vauhtiin kun pääsimme toukokuun puolelle. Tällä hetkellä pihallamme kukkivat vain krookukset, toivottavasti pian saadaan jo muitakin kukkijoita. Viime keväänä syreenipensaani teki ensimmäistä kertaa kukkia. Toivottavasti saan nauttia pihaamme kukinnasta vielä ennen muuttoamme.

Kukoistavaa toukokuuta!

Hyvää mieltä ruokakaupasta

Kävin eilen ruokaostoksilla niinkin eksoottisessa paikassa kuin paikallisessa Lidlin myymälässä ja ilahduin sitä värikästä näkyä, joka otti minut vastaan. Suoraan ulko-ovesta sisään päästyäni edessäni oli ihanan värikäs kukkahylly.

Jos tästä näystä ei tule hyvä mieli, niin ei sitten mistään. 

On ihanaa, että nykyään voi poimia kukkakimpun mukaansa ihan ruokakaupasta, koska ainakin minä käyn turhan harvoin kukkakaupassa. No, tietenkin juhliin kimput tulee haettua kukkakaupasta tai puutarhamyymälästä, mutta arkeen saa kivaa piristystä muutamalla eurolla ihan normaalilla kauppareissulla. 

Onko sinulla tapana ostaa usein kotiin kukkia vai tuoko puolisosi sinulle kukkia? Minun mieheni ei kukkien ostamista harrasta, joten ostan niitä itse. Tulee niin hyvä mieli kun koti on siivottu ja pöydällä on kukkia.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Nyt nautitaan hyvästä ruoasta, herkuista, hyvästä seurasta ja kevään tulosta.

Koristelu hoidettiin jälleen perinteisillä koristeilla. 

Pieni pöytäliina jäi hankkimatta, mutta ehtiihän sen vielä...

Huomatkaa lapseni omin käsin askartelemat pajunkissat. 

Allerginen kun olen, oikeita en voi kotiini tuoda, 

joten lapseni askarteli minulle omat pajunkissat pumpulista ❤️

Junassa

Istun junassa, matkalla kohti Helsinkiä. Tänään hoidetaan raha-asioita ja tehdään asuntokaupat! Vihdoinkin palaset loksahtavat paikoilleen ja meillä on pian uusi koti.

Helsinki lähestyy

Keskellä päivää junassa on hyvin rauhallista ja hiljaista. Jokainen etsii itselleen rauhallisen sopen. Useimmat istuvat ajatuksissaan, osalla on kuulokkeet päässään, osa näplää kännykkäänsä. Joku tekee töitä läppärillään. Tunnelma on unelias. Minä ajattelen asuntolainaa ja uuden kodin remontoimista. Kaikki on hyvin tavallista ja rauhallista. Sitten mieleeni yhtäkkiä pulpahtaa Pietarin ja Tukholman terrori-iskut. Silloinkin oli varmasti aivan normaali ja rauhallinen hetki kunnes kaikki muuttui. Pelkäänkö? En oikeastaan. Tunnen vain surua siitä, että joidenkin ihmisten elämät ovat päättyneet varoittamatta ja niin turhaan.

Katselen ikkunasta Keravaa, se vilistää ohi vaihtuen pikkuhiljaa uusiin maisemiin. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, katupöly ja siitepöly kutittavat silmiäni niin etten voi edes käyttää ripsiväriä. On kevät. Taivas on sininen, pilvet valkoista pumpulia, ihmiset golfaavat kentällä. Minun tekisi mieli torkahtaa hetkeksi.

Pian olen Helsingin vilinässä, minulla on vähän ylimääräistä aikaa ennen pankkiin menoa, ei mitään suunnitelmia. Olo tuntuu hyvin vapaalta ja onnelliselta. Kuvaan keltaisia narsisseja ja Helsinkiä. On kuin olisin lomalla.

Narsissimeri

Näkymä Pitkältäsillalta

Kesämuistoja - Jokilaakson matkailupuutarha

Vierailimme viime kesänä perheeni kanssa Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa. Paikka osui sattumalta reittimme varrelle ja päätimme pistäytyä siellä kun meillä oli hyvin aikaa. Lomalla ei saa olla liian kiire, muuten voi ajaa onnensa ohi.

Paikka oli kerta kaikkiaan ihastuttava, siitä nautti koko perhe. Minä ja mieheni kuljimme kameroiden kanssa. Lapset viihtyivät lampaiden, pupujen ja kanojen luona ja tutkivat aluetta innolla. 

Jokilaakson matkailupuutarha

Suosittelen lämpimästi ensi kesän vierailukohteeksi, jos kasvit ja puutarhat kiinnostavat yhtään. Kasveja oli mukava katsella, kun niissä oli nimikyltit. Tuolta löytyi monia kiinnostavia hyötykasveja ja kukkapenkkiin sopivia kaunottaria.

Hei, huomasithan että blogiani voi seurata nyt Blogit.fi:n, Bloggerin ja Bloglovinin kautta. Tervetuloa mukaan tutustumaan viluvarpaisen villasukkanaisen hyviin ja vähän huonompiinkin hetkiin :) 

Pitkät jäähyväiset puutarhalle

Olen jo jonkin aikaa jättänyt hyvästejä puutarhalleni, koska muutto toiseen osoitteeseen on tulossa. Nyt on asuntomme kosteusmittaukset tehty ja kaupat sovittu. Kesällä me vaihdamme maisemaa.

Ensimmäisiä hyvästejä pihalleni jätin jo viime kesänä. Huomasin hoitavani pihaa vähemmän intohimoisesti kuin ennen. Katselimme jo ympärillemme ja mietimme, minne suuntaisimme seuraavaksi. Ei siinä enää jaksanut kitkeä niin innolla kuin ennen. Moni asia jäi vähän kesken. Olin suunnitellut uudistavani kukkapenkkejä, mutta se jäi, koska ajatukset olivat jo tulevassa. 

Seuraavaksi koin haikeutta syksyllä laittaessani kukkapenkkejä talvikuntoon. Riivin ruohotuppoja ja pieniä rikkaruohoja perennojen seasta kun kyynelet nousivat silmiini. Minun oli pakko jättää työ kesken ja mennä sisälle suremaan. Piha, joka oli ollut omani lähes kymmenen vuotta olisi pian jonkun muun. 

Rakas pionini

Suhtaudun muuttoon positiivisesti, mutta pientä haikeutta on silti ilmassa. Kaikki istuttamani kasvit jatkavat elämäänsä jonkun toisen hoidossa. Rakkaat kevään sipulikasvini, pionini, ritarinkannukseni ja kulleroni, pihalla kasvavat metsämansikat ja syreenit. Kaikki jäävät muistoihini. Lasteni leikkimökissä ja hiekkalaatikolla leikkivät uudet lapset. Joku muu poimii karviaisia minun pensaastani. Terassilla grillaa uusi perhe.

Puutarhasta on ollut paljon iloa ja lohtua silloin kun on ollut vaikeaa. Mullan kanssa puuhaileminen on piristänyt mieltäni masennuksenkin aikana. Se on saanut ajatukseni pois ikävistä asioista. Olen kiitolllinen kaikesta siitä, mitä olen näinä vuosina saanut kokea. Sen alkuvuosien nurmipihan, johon kaivoimme kuoppia puille ja pensaille. Syvän ja pitkän montun, jonka täytimme mullalla ja johon aloin istuttaa perennoja. Kasvit, jotka eivät menestyneet ja ne, jotka kukoistivat. Surkean pienen pensasaidan alun, jonka kasvua odotimme vuodesta toiseen, kunnes se pääsi kunnon vauhtiin.

Krookukset kukassa

Vielä on muutama kuukausi aikaa jättää jäähyväisiä ja pikkuhiljaa alkaa myös suunnitella, mitä uudella rivitalopihallamme alkaa tapahtua. 

Kevättä kohti - kukkia ja porkkanasosekeittoa

Lits läts, piha alkaa olla aika märkä. Siellä täällä on loskaa ja jäätä, muualla isoja lätäköitä. Kevät on täällä! Piha ei houkuttele ottamaan valokuvia vielä, joten nyt on aika räpsiä kuvia ihanista kevään kukista sisätiloissa. Kävin perjantaina puutarhalla aikomuksenani hakea pari narsissiruukkua, mutta mukaan tarttui muutakin. Helmililjat ovat ihanan keväisiä, jaloleinikki puolestaan tuo jo kesäfiilistä kotiin.

Päätin tänään haastaa itseni tekemään ruokaa mahdollisimman pitkälle niistä aineksista, joita löytyy jo kaapeista ja pakastimen uumenista. Tuleepahan samalla siivottua varastoja ja säästettyä hieman rahaakin näin loppukuusta.

Löysin pakastimesta kilon pussin Kasvisgallerian porkkanasosetta ja päätin tehdä siitä porkkanakeittoa. Hmm... mitä jääkaapista löytyisikään, vajaa rasia Philadelphia-tuorejuustoa ja Flora Kevyt ja paksu -ruokakermaa. Ripaus kuivattua valkosipulirouhetta ja sipulirouhetta, suolaa ja timjamia sekä hieman vettä ja siinä se sitten oli: ihanan aurinkoinen keitto. Ei kun syömään.

porkkanakeitto ja timjamiruukku

Tässä vielä pikainen resepti:

Pirteä porkkanasosekeitto

1 kg valmista Kasvisgallerian porkkanasosetta
3 dl vettä
n.150 g maustamatonta Philadelphia-sulatejuustoa
1 purkki eli 2,5 dl Flora Ruoka kevyt ja paksu 4% ruokakermaa

mausteeksi:
1 rkl kuivattua sipulirouhetta
1 tl kuivattua valkosipulirouhetta
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia

Kiehautin keiton nopeasti ja ripottelin valmiin keiton päälle tuoretta timjamia. Tuoksuu ihanalle!

Lautasellinen aurinkoa

Kevättä odotellessa

Tänään olen saanut kaivaa maata oikein urakalla. Ostin jokin aika sitten äidilleni kukkasipuleita, mutta hän ei ollut vielä ehtinyt istuttaa niitä. Pakkasin siis kumisaappaat ja varusteet mukaan ja lähdin istutuspuuhiin vanhempieni omakotitalon pihalle. Ensi keväänä on sitten odotettavissa punaisia ja keltaisia tulppaaneita sekä keltaisia ja liloja krookuksia. 

Olen istuttanut jo aikaisemmin sipuleita myös omalle pihalleni. Tässä lista ostamistani sipuleista:

- laukkaseos Allium mixed, 10 sipulia

- valkoinen kirjopikarililja Fritillaria meleagris alba, 10 sipulia

- punainen tulppaani Tulipa American dream, 10 kpl

- keltasahrami Crocus luteus, 20 kpl

- vaaleanpunainen tulppaani Tulipa sweet desire, 10 kpl

- vaaleanpunainen oregoninlaukka Allium unifolium, 20 kpl

- ukkolaukka, 10 kpl

- narsissi, 20 kpl

- lila kevätsahrami Crocus vernus remembrance, 20 kpl

- valkoinen lumikello Galanthus rivalis, 20 kpl

Eihän näillä tietenkään oma piha Keukenhofiksi muutu, mutta kummasti nämäkin kevättä piristävät...

(Keukenhof-kuvat lainattu Pinterestistä)

Uusi viikko lähti käyntiin

Mukava viikonloppu takana :) Kävimme Pohjanmaalla juhlimassa ystäväpariskunnan 80-vuotissynttäreitä (40 + 40 v) koko perheen voimin. Oli hauskaa päästä viikonlopuksi reissuun ja nähdä ystäviä ja tuttuja. Lapsillakin riitti menoa ja meininkiä omien kavereidensa kanssa. Sunnuntaina poimittiin vielä lähtiessä isot kassilliset omenoita mukaan, joten piakkoin pitäisi alkaa harjoitella omenahillon keittämistä...

Matkalla saimme nauttia kauniista ruskasta.

Olen myös ehtinyt istuttaa vähän syyskukkia ja järjestellä keittiötä. 

Enjoy the simple things -kyltti toimii muistuttajana keittiön nurkassa. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat kauniita :)

Mukavaa viikkoa!

Uutta tulossa

Ihanaa, että valkoinen ritarinkannukseni intoutui vielä uuteen kukintaan! Onneksi hankin tämän ihanuuden kukkapenkkiäni koristamaan. Aikaisemmin minulla on ollut vain sinisiä, mutta tämä valkoinen on vähintäänkin yhtä upea.

Tekisi mieli alkaa kohta jo istuttelemaan sipuleita maahan, mutta yritän vielä sinnitellä jonkin aikaa. Minulla on jo kasapäin sipulipusseja odottelemassa multaan pääsyä. Hankittuna on ainakin neljää lajia tulppaaneja, lumikelloja, kolmenlaisia krookuksia ja kaksia eri laukkoja. Niin ja narsissejakin vielä. Näiden lisäksi tekisi mieli myös ainakin kirjopikarililjoja ja ties mitä...

Tänään satoi aamupäivällä, joten jätin metsässä samoilun ja puolukanpoiminnan väliin ja kävin hoitelemassa asioita kaupungilla. Poikkesin myös kirppiksellä, mutta en löytänyt sieltä tällä kertaa mitään muuta kuin yhden puseron nelivuotiaalleni.

Huomenna pitäisi yrittää löytää joku kiva lahja ystäväpariskunnallemme, joka viettää pian 80-vuotispäiviään (40+40 v). Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia?

Huomenna lähden kokeilemaan jotain ihan uutta: olen lähdössä tapaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni elämäntaidonvalmentajaa. Saa nähdä mihin tämä johtaa, jos vaikka vähitellen alkaisi selvitä mihin suuntaan tässä lähtisi. Jännittää hieman, mutta ihan hyvällä tavalla. Uskon, että siitä on hyötyä, että käy asioita läpi ulkopuolisten henkilöiden kanssa, jotka osaavat esittää hyviä kysymyksiä. Itse sitä kuitenkin pyörittelee usein asioita läpi vain muutamasta tutusta vinkkelistä...

Harmaa aamu

Kyllä se nyt vaan on uskottava, että syksy on täällä. Maisema peittyy sumuun ja harmauteen, ei sada, mutta on niin ankeaa. Nyt on ihan pakko kaivella energinen piristyskuva esiin, pukea villasukat jalkaan ja katsoa dvd:ltä pari Good Wife -sarjan jaksoa. 

Mieheni ei kyseisestä sarjasta perusta, varmaankaan siksi, että hän saa katsella omaansa joka päivä. Eikä katsonut Täydellisiä naisiakaan, luultavasti samasta syystä. Tosin tämä on kyllä oma teoriani, mutta mitä luultavimmin oikea, eikös vaan :)

Mukavaa tiistaita!

Metsän tyttö tahdon olla mä

Iltapäivällä kuulin taas metsässä olevien mustikoiden huutelevan nimeäni, joten astiat oli pakattava mukaan, laitettava lenkkarit jalkaan ja lähdettävä liikkeelle. En tiedä onko minuun iskenyt mustikkahulluus, pohjaton ahneus vai mikä, mutta en kerta kaikkiaan saa rauhaa ennen kuin pakastimessani on enemmän näitä herkkumarjoja.

Leivoimme eilen päivällä isomman tyttöni kanssa mustikkapiirakan (tai siis hän leipoi ja minä annoin ohjeita vieressä ja vastasin paistamisesta). Kuinka ollakaan, en ehtinyt ajoissa ottaa kuvaa piirakasta ja nyt siitä on enää pieni palanen jäljellä. Tytöt jakavat sen illalla kahtia ja pitävät oman herkkuhetken. Minä ja mies jäämme nuolemaan tällä kertaa näppejämme...

Päivällä oli ihanaa kävellä metsässä, katsella puiden oksien takaa siivilöityvää auringonvaloa ja haistella raitista ilmaa. Suurin osa ajasta tosin kului peppu pystyssä kulhoa mustikoilla täytellen. Kyykkyasento kun ei vieläkään tunnu kovin hyvältä, kiitos keväisen polvilumpion murtuman.

Kun saalistusviettini oli tämän päivän osalta tyydytetty, pistäydyin vanhempieni luona äitini kukkaloistoa ihailemassa. Ihania väriläiskiä kukkii vielä pitkin pihaa, kesä jatkuu vielä :)

Mustikassa

Tänään aamupäivällä mieleeni tulivat yhtäkkiä mustikat: olisipa ihanaa leipoa perheelle yllätykseksi mustikkapiirakkaa...

Tiedän, useimmat ovat käyneet mustikassa jo monta kertaa ja monella teistä onkin pakastin jo pullollaan tätä terveellistä herkkumarjaa, mutta minä sain vasta nyt mieleeni pakata astiat mukaan ja lähteä metsään. Ja kun vihdoin sain autoni parkkiin sopivaan paikkaan ja pääsin metsään, nautin todella paljon metsän rauhasta, puiden läpi siivilöityvästä auringonvalosta ja marjojen poimimisesta. Olin metsässä ehkä puolitoista tuntia ja sain saaliiksi puolitoista litraa marjoja ja hyvän mielen. Huomenna sitten piirakkaa leipomaan :)

Tänään alkoi nuoremmalla tytöllämme satubaletti. Voi kuinka sitä olikaan jo odotettu ja laskettu päiviä ensimmäiseen balettituntiin. Tyttö nautti täydestä sydämestään vaaleanpunaisesta jumppapuvustaan ja uusista tossuistaan ja solahti ryhmään kuin olisi aina tuntenut opettajan ja muut tytöt. Kunpa keksisin jonkun uuden, yhtä innostavan harrastuksen myös itselleni...

Tässä vielä kuva herkästä Astrid Lindgren -ruusustani, jonka ostin kukkapenkkiäni koristamaan heinäkuussa. Ihanaa loppukesää! 

Hehkupenkkini valmistui sittenkin

Pari päivää sitten valmistui vihdoin ja viimein uusi hehkuvan värinen kukkapenkkini. Sitä rakentaessani pidin punaisena lankana lämpimiä ja hehkuvia värejä. Pääosin kasvit on siirretty muualta omalta pihaltani, mutta kyllä siellä seassa on pari tuoreempaakin ostosta.

Tadaa - tässä se sitten on!

Penkkiin on istutettu päivänliljoja, palavaa rakkautta, oransseja liljoja, samettikukkia, kulleroa, pikkukulleroa, tulikellukkaa, auringonkukkia, mansikoita, pioniunikkoa ja suikeroalpia. Kun kesäkukkien aika on ohi, penkkiin on vielä tarkoitus istuttaa mm. tarha-alpia ja sipulikasveja ensi kevääksi. Kyllä nyt on energinen olo terassilla löhöillessä kun kurkkii aurinkotuolista varpaidensa takaa tähän suuntaan :)

Seuraava projekti onkin sitten siirrellä toisen penkin kasveja uusille paikoille ja istuttaa sekaan myös muutamia uusia...

Energistä loppuviikkoa!

Mullan lumoa ja iloista kikattelua

Eilen ja tänään olen viettänyt aikaa ihan pihalla. Olen lapioinut, kärrännyt multaa, jakanut taimia ja istuttanut jaettuja taimia uusiin paikkoihin. Ihanaa! Olo on kuin lapsella, joka on viettänyt päivän Puuhamaassa :) Ja on sitä välillä ehditty myös leikkiäkin 4-vuotiaan kanssa mm. My little ponyilla.

Uusi kukkapenkkini ei ole vielä siinä kunnossa, että sitä voisi esitellä, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Vanha harvennettu kukkapenkki näyttää lähinnä taistelutantereelta, mutta toivottavasti näkymä paranee huomisen päivän aikana. Raahasin iltapäivällä kotiin takakontillisen multaa ja uusia kasveja, joten into puutarhahommiin on nyt todella kova. Onneksi saatiin illalla kunnon ukkoskuuro kaatosateineen yläpuolellemme, joten huomenna on hyvä taas jatkaa kaivamista.

Tässä pari otosta viikon varrelta. Ensin pari kuvaa vanhempieni pihalta.

Kerrassaan suloiset kellokukat kukkivat kukkaniityllä. Mikä mahtaa olla tämän kellokukan nimi?

Ja tässä ihana herkkiä maariankelloja pikkusydänten kera.

Tämän kaunokaisen veikkaan olevan loistoangervo, olenkohan oikeassa? Kyseinen pensas tuli meille aikoinaan taimikaupasta kameliajasmikkeen juurella. Kaksi pensasta on vähän niinkuin sisäkkäin, tämä on saanut jäädä kauniin kukintonsa ansiosta. Eipä tätä saisi toisen juurelta ainakaan hengissä irroitettuakaan, juuret ovat niin solmussa.

Tänään on ollut vähän erilainen ilta, juniorimme on mummolassa yökylässä ja meillä on kaksi isomman tytön kaveria yökylässä. Tytöt katsoivat Disneyn Urhea -dvd:n, herkuttelivat vähän karkeilla ja sipseillä ja touhusivat omia juttujaan sekä tietenkin kikattelivat iloisesti. Pulina loppui hetki sitten, taitavat vedellä sikeitä jo kaikki kolme :)

Mukavaa heinäkuuta!

Kesäfiilistä

Tänään on taas nautittu auringosta, pihalta ei olisi halunnut tulla ollenkaan pois. Maltoin pötkötellä aurinkotuolissa ja välillä puuhailla pieniä juttuja pihalla. Kasvien siirtely uuteen penkkiin ei ole vielä alkanut, ensin pitää yrittää suunnitella, mitä siirtäisi ja minne...

Niin kuin kuvista näkyy, kuusi metriä pitkä kukkapenkkini alkaa olla turhan täynnä. Täältä osa kasveista saa lähtöpassit muualle.

Vähän kasvaa heinääkin seassa, perkaus tulee tarpeeseen. Vai pitäisikö kenties tehdä perusteellisempikin puhdistus? 

Palava rakkaus hehkuu kirkkaana.

Jackmannii-kärhö on räväyttänyt juuri ensimmäiset kukkansa auki.

Tässä näkymää lepotuolistani trampan suuntaan. Eiköhän tuo toinenkin kärhö pian täytä oman tukensa.

Terassilla kasvaa minitomaatti, basilikaa ja vääkukkaiset pelargoniat muratin kanssa. Sade kasteli pelakat kunnolla ja osa kukista suuttui ja ruskistui. Toivottavasti katon alla pärjätään paremmin.

Tässä puolestaan uusi minikasvimaani. Ihana mieheni kaivoi tiilet maahan ja auttoi mullan kärräämisessä, vaikkei niin puutarhatöistä perustakaan :)

Ja tässä vielä kesäkurpitsan kukkia, toivottavasti onnistun pitämään tämän hengissä ja saamme pian satoa...

Mukavaa viikonloppua, ihanaiset! 

Iloista tiistaipäivää

Jos jostain pihallamme tulee iloinen mieli, niin ainakin näistä väriläikistä.

Palava rakkaus kisaa värikkäimmän kukan tittelistä päivänliljojen kanssa.

Mutta kyllä pionikin jaksaa vielä hehkua.

Kohta pikapyrähdykselle rautakauppaan ja sitten taas vaihteeksi ruokakauppaan. Mikä siinä on, ettei tuo ruokakaupassa käynti nappaisi nyt ollenkaan...

Mukavaa päivänjatkoa!

Juhannustunnelmia

Kyllä Suomen kesä osaa olla ihanaa aikaa. Tänäänkin on nähty monenlaista säätä, pientä tihkusadetta ja harmaa taivas, sitten kunnon kuurosade, joka meni pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja loppupäivä nautittiin taas kauniista auringonpaisteesta. Luonto on näyttänyt monet kasvonsa ja kaikki ovat olleet kauniita. Edes sade ei harmittanut, koska tiesin sen menevän pian ohi.

Koska kukaan ei ole vielä älähtänyt jatkuvasta pionien kuvien postaamisesta, tässä jälleen yksi otos. Pioni on kukkien kaunotar, ei sille mitään voi. Niiden määrää pitää kyllä kasvattaa meidän pihalla reilusti. Harmin paikka, että tämä kaunotar teki tänä vuonna vain kolme nuppua. Viime vuoden kukinta oli runsaampi. Nyt täytyy räpsiä paljon kuvia, jotta selviää taas seuraavaan kesään saakka.

Tänään mopo lähti käsistä ihanien luonnonkukkien kanssa. Perheen kolmen sukupolven naiset keräsivät yhdessä kukkia ja kuinka ollakaan, isoja kimppuja tuli poimittua monta, niin kotiin kuin mummolaankin. Kotoa taitaa löytyä neljä! Päivän tohinoissa kimput jäivät kuvaamatta, äsken oli ihan pakko asetella yksi kimpuista terassin kaiteelle ja napata siitä kuva. Harvemmin sitä tulee ulkokuvia näpsittyä iltayhdentoista jälkeen :) Luonnonkukkakimput ovat tähän aikaan vuodesta aivan ihania, onneksi hyviä poimintapaikkoja löytyy läheltä kotiamme. 

Tänään alettiin jo hieman tarkennella lomasuunnitelmiakin, heinäkuussa sitä sitten lähdetään kotimaata kiertelemään. Aluksi lähdemme kokeilemaan karavaanarielämää, edellisestä reissusta onkin jo kulunut yli neljännesvuosisata ja silloin en todellakaan päässyt vielä rattiin (saa nähdä päästetäänkö minua vieläkään). Olemme vuokranneet viikoksi asuntovaunun ajatuksenamme testailla, voisiko se olla meidän perheen juttu tulevinakin kesinä. Onneksi kokeneempi ystäväperhe lähtee mukaamme meitä keltanokkia valistamaan ja leirintäalueetkin ovat kehittyneet 80-luvun hiekkaista mäntymetsää, mutapohjainen lampi, järjettömästi hyttysiä ja puucee -ajoista huomattavasti viihtyisämpään suuntaan. Loppuloma reissataan sitten mökeillä ja sukulaisten luona kierrellen. Sellaista rentoa menoa on siis suunnitteilla, saa nähdä miten rentoa se sitten oikeasti onkaan... Täytyy vaan toivoa, ettei pinnani ala kiristymään pitkillä automatkoilla perheen kanssa ja camping-olosuhteissa elellessä. Onneksi ei kuitenkaan lähdetä ihan teltan kanssa liikenteeseen :)

Tässä vielä nuoren esiintyjämme taidonnäytettä iltapäivältä. Hän asetteli isälleen, minulle ja isovanhemmilleen tuolit riviin terassille, jakoi jokaiselle apilankukan ja basilikanlehden ja lähti esiintymään trampalle. Väliajalla hän tarjoili kahvia ja pullaa leikkimökin astioista ja sen jälkeen esitti vielä toisen puoliajan ohjelman. Selvää yrittäjähenkeä ilmassa :)

Ai niin, olen muuten päässyt jalkatuesta ja kepeistä eroon. Olen niin onnellinen! Onhan se polvi vielä vähän oudon tuntuinen, mutta eiköhän tämä tästä. Nyt täytyy aloittaa varovasti pienet kävelylenkit...

Mukavaa sunnuntaita!