Uusimmat kirppislöytöni

Olen taas viimeaikoina ravannut tiuhaan kirppiksellä, kiitos oman pöytäni ylläpitämisen. Siinä samalla on tietenkin aina erinomainen tilaisuus kurkistaa myös mitä muilla on myytävänä. On päiviä, jolloin silmiini ei osu mitään mielenkiintoista tai kiinnostavat tuotteet ovat mielestäni liian kalliita, mutta välillä tulee tehtyä myös erinomaisia löytöjä.

Välillä mukaani tarttuu joku kiva lastenvaate tai Littlest Pet Shop, joskus taas löydän jotain omaa silmääni miellyttävää. 

Olen aina rakastanut kauniita lasiesineitä. Isovanhempieni kodeissa on ollut kauniita Riihimäen Lasin, Muurlan lasi Oy:n ja Humppilan lasitehtaan maljakoita ja käyttölasia. Myös vanhempani ovat saaneet aikoinaan kaunista lasia niin häälahjaksi kuin muinakin merkkipäivinään. Osa isovanhempieni esineitä on myös kulkeutunut minulle. Olen aina myös arvostanut hyvää ja kaunista designia myös arkisissa käyttöesineissä.

Viime aikoina minulla on aina silloin tällöin alkanut tarttua kirppiksiltä mukaan kaunista lasia. Tiedän, ei ehkä maailman paras ajoitus, sillä muuttomme lähestyy ja pakattavaa riittäisi ihan omasta takaakin...

Kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat Riihimäen lasia. Vasemmassa reunassa on maljakko 1581, jonka suunnittelijasta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta. Löysin väitteitä siitä, että suunnittelija olisi Tamara Aladin, mutta myös väitteitä, että tämä olisi jonkun muun. Satutko sinä tietämään tästä maljakosta enemmän?

Keskimmäiset kynttilänjalat ovat Erkki Vesannon käsialaa. Näitä kynttilänjalkoja on valmistettu vuosina 1965-1970. 

Oikeassa reunassa puolestaan on Oiva Kokon Vellamo-maljakko, joka on 1980-luvun muotoilua. 

Omia aarteitani olen jo ehtinyt pakata, joten esittelen muita suosikkejani joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua! Nyt nautitaan lämmöstä!

Synkkä varjo nurkassa - miltä masennus tuntuu?

Kirjoitin tämän tekstin jo jonkin aikaa sitten ja jäin miettimään, julkaisenko sitä vai en. Jotenkin masennuksesta puhumista karttelee, haluaisi vain sanoa kaikille, että se on ohi, mutta välillä on päiviä jolloin se yrittää palata takaisin. Viime viikonloppu oli ihana, sain hyvän ystäväni kylään ja vietimme äitienpäivää sekä kotona että äitini luona. Tänään olen taas ollut väsynyt, onneksi en kuitenkaan yhtä pahasti kuin silloin kuin kirjoitin alla olevan tekstin.

Siellä se taas lymyää, tahdoin tai en, synkkä varjo nurkassa eli masennus. Aina silloin tällöin se yrittää palata takaisin, vaikka yritän häätää sitä pois. Yhtäkkiä vain huomaan, ettei mikään ole oikein huvittanut vähään aikaan, rutiineja vain suorittaa ja suorittaa, kunnes tajuan, etten enää jaksa. 

Luulin aikoinaan, että sen saa häädettyä kokonaan pois, mutta aina välillä se yrittää tarrautua minuun kynsillään ja viedä mukaansa. Se yrittää muuttaa minut tahdottomaksi surkeaksi olennoksi, jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä. Se yrittää turruttaa minut horrokseen sohvan nurkkaan, jättää nukkumaan sängyn pohjalle ja syrjäyttää minut normaalista elämästä. 

Viikonloppuna tajusin, että minulla on taas vaikka kuinka paljon keskeneräisiä asioita ympäri taloa. Eteisen kaapissa pyörivät vielä luistimet, monot ja talvikengät - eihän sitä tiedä, jos niitä vaikka tarvitsisi vielä. Kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä. Se toimii tällä hetkellä lähinnä kirppiskamojen ja kierrätykseen lähtevien tuotteiden lajittelukeskuksena. Kuivat pyykit ovat olleet monta päivää kuivurissa tai pyykkitelineessä. Mitään ei vaan saa vietyä loppuun. Ja sitten alkoi taas tuleva muuttokin ahdistaa. Pakotin itseni siivoamaan eteisen mono-luistin-talvikenkähelvetin ja olin sen jälkeen aivan poikki. 

Tänään olin ottanut tavoitteeksi tehdä vähän pihahommia. Nekään eivät huvittaisi yhtään. Olen jo niin luopunut tästä kodista ja pihasta. Sain pakotettua itseni ulos yhdeltätoista perkaamaan kukkapenkkejä reiluksi tunniksi. Sen jälkeen olin taas näännyksissä sohvalla. 

Ruuanlaitto on pakkopullaa, kaupassakäynti samoin. Mistä saisin vähän lisää virtaa, jotta saisin kotihommat taas rullaamaan?

Välillä suunnittelen tekeväni vaikka mitä ja sitten huomaankin torkkuvani sohvalla istuvillaan. Illalla kaivattu uni ei kuitenkaan tule, vaikka olisin päivällä ja alkuillasta ollut aivan kuolemanväsynyt.

Kunnianhimoinen tavoitteeni olisi aloittaa laatikoissa olevien lasitavaroiden ja koriste-esineiden pakkaaminen hyvissä ajoin. Saa nähdä miten käy.

Yritän antaa aikaa ja armoa itselleni. 

En ohjelmoi päiviäni liian täyteen.

Lepään jos väsyttää.

Näillä mennään. 

Molemmat kuvat Pinterestistä

Tavaran karsiminen jatkuu

Minulle alkaa jo muodostua pakkomielle ja riippuvuus kodin raivaamista ja tavaroiden karsimista kohtaan. Ei päivääkään etten penkoisi kodistamme jotakin hyllyä tai kaappia ja lajittelisi tavaroita säilytettäviin, kirppikselle vietäviin ja hävitettäviin. Täysin Konmarin opeilla en etene, sekoitan useampaa tyyliä. Pääasia että poistettavaa löytyy. Sivupersoonani taitaa olla jonkinlainen Kassi-Alma, sillä melkein aina kotiovesta lähtiessäni raahaan jotain pusseja tai nyssäköitä mukanani joko autooni tai roskakatosta kohti. Mikäs siinä, oloni tuntuu kevyemmältä aina kun saan jotain pois kotoamme. Kannan noita nyssäköitä nyt ihan mielelläni, jotta en joutuisi raahaamaan niitä sitten muutossa uuteen kotiimme ja etsimään niille taas uusia säilytyspaikkoja.

Kaikenlaista mielenkiintoista on tullut vastaan. Olenko ihan tosissani kuvitellut, että kaikille näille jemmoistani löytäneillä tavaroille olisi oikeasti jotain järkevää käyttöä? Esim. isot määrät cd-levyjä, vaikka meillä ei kukaan ole kuunnellut enää vuosiin musiikkia cd-levyiltä, hirveä määrä erilaisia tuikkukippoja, 110 cm kokoisia vaatteita, huiveja, pipoja, parittomia hanskoja jne.

Mielenkiintoisimpia löytöjä olen tehnyt terassillamme olevista säilytyslaatikoista. Yksi mitä tosissani ihmettelin oli kuiva viime talvinen kanerva, jonka löysin yhdestä laatikosta. Ihmeteltyäni sitä hetken muistin tapauksen: meillähän oli asunto myynnissä keväällä ja kerran vähän ennen sunnuntainäyttöä huomasin, etten ollut muistanut laittaa ostamaani narsissia kauniimpaan ruukkuun terassillemme ja syksyinen kanerva näytti, noh sanoisinko hieman entiseltä. Silloin tempaisin kanervan ruukusta ja hätäpäissäni tunkesin sen säilytyspenkin sisälle ja tuikkasin toisella kädellä narsissin tilalle samaan ruukkuun. Huh, valmista tuli! Eikun äkkiä ulos ennen kuin välittäjä tulee paikalle.

Onneksi tajusin nyt ennen muuttoa, että uudessa asunnossamme on verhotangot ylempänä kuin täällä, jotta en turhaan raahaa 220 cm pitkiä verhojamme uuteen kotiimme. Kaikki kaapissa olevat verhot lähtivät jo myyntiin ja samalla tilasin jo muutamat 250 cm pitkät verhot tilalle Ellokselta. Olohuoneessa roikkuu vielä yhdet myyntiin lähtevät verhot, mutta en viitsi ottaa niitä ihan vielä alas. Olisi turhan karua olla kuukauden verran ilman olohuoneen verhoja. Nykyinen sohvammekin pitäisi vielä myydä ennen muuttoa, mutta koitan malttaa sen kanssa vielä vähän aikaa. Pelkkien koristetyynyjen päällä istuminen olkkarin lattialla olisi ehkä liian askeettista tässä iässä.

Kävin taas vaihteeksi tyhjentämässä kirppispöytäni kahden viikon myyntijakson päätteeksi ja sovin samalla palaavani taas viikon kuluttua takaisin kahdeksi viikoksi. Myytävää tuntuu riittävän lähes loputtomasti. Katseeni hakeekin jatkuvasti uutta myytävää seuraavaksi myyntijaksoksi. Kauppa on taas sujunut ihan mukavasti, joten mikäpä tässä on jatkaessa. Taas on päästy yli sadasta tarpeettomasta tavarasta ja vaatteesta eroon. Suurinta osaa tuskin edes muistaisin, jos joku pyytäisi luettelemaan myymiäni tavaroita. 

Heippa vaan vanhat roinat! Jatkossa aion miettiä huomattavasti tarkemmin mitä kannan ovesta sisäänpäin.

Vauhdikas paluu arkeen

Heräsin tänään siihen, että vieressäni pötköttävä ekaluokkalainen kuiskasi korvaani Äiti, paljonko kello on? Käännyin ottamaan kännykän yöpöydältä ja näin näytöllä ajan 8.57. Aaaargh, nukuimme pommiin!

En ollutkaan vähään aikaan pompannut sängystä yhtä vikkelästi ja juossut vessaan ja pukemaan vaatteita päälleni. Ehdin jopa matkalla kurkistamaan isosiskon huoneeseen, jossa tyttö tyynen rauhallisesti pelaili läppärillään, vaikka hänenkin piti olla jo bussipysäkillä. Hirveällä häsellyksellä sain kaikki valmiiksi ja autoon ja ehdin loppujen lopuksi saada tytöt ajoissa koulun pihalle kun viimeiset bussilla tulleet oppilaat olivat vielä kävelemässä kohti luokkiaan. Huh huh.

Sovimme myös teinin kanssa, että jos jonain päivänä sattuu sama uudelleen, hän käy herättämässä minut ja pikkusiskonsa vähän aikaisemmin. Hän oli nimittäin herännyt kahdeksalta, tehnyt aamutoimet ja alkanut sitten pelailla läppärillään.

No, ainakin silmät avautuivat tänään nopeasti.

Mukavaa toukokuun ensimmäistä viikkoa sinullekin!

Vappu meni, toukokuu tuli

Vappu saatiin vietettyä mukavan rennoissa tunnelmissa. Herkuttelimme, joimme vähän simaa ja muutakin kuohuvaa ja nautimme kevään juhlasta vaihtelevassa säässä. Eilen oli vielä lunta maassa, mutta tänään oli jo ihanan lämmin päivä. Auringostakin saatiin nauttia ainakin täällä Etelä-Suomessa. Lapset pomppivat trampoliinilla ja ekaluokkalainen hääräsi pitkästä aikaa kavereidensa kanssa leikkimökissä.

Nyt keskitytään sitten kevään kukkasten odotteluun. Toivottavasti kevät pääsee nyt kunnolla vauhtiin kun pääsimme toukokuun puolelle. Tällä hetkellä pihallamme kukkivat vain krookukset, toivottavasti pian saadaan jo muitakin kukkijoita. Viime keväänä syreenipensaani teki ensimmäistä kertaa kukkia. Toivottavasti saan nauttia pihaamme kukinnasta vielä ennen muuttoamme.

Kukoistavaa toukokuuta!

10 faktaa minusta

Ajattelin näin lähestyvän Vapun kunniaksi kertoa 10 faktaa itsestäni. 

Tästä se lähtee:

1.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta. Heti kun olin oppinut nuo taidot 

aloin tehdä itse naistenlehtiä, mallia otin äidilleni tulleista Jaana ja Anna-lehdistä. 

Otsikot olivat varsin repäiseviä :)

2.

Olen kissa-allergiaa sairastava kissafani. Ikävä kyllä olen joutunut elämään 

viimeiset seitsemän vuotta kissattomassa taloudessa. 

Lapseni nimittävät minua kissahulluksi. 

3.

En voi sietää auki jätettyjä kaapinovia. 

Vuosien kouluttamisen ja marmattamisen jälkeenkään perheeni 

ei edelleenkään aina muista sulkea ovia haettuaan jotain kaapista. 

Argh! Siksihän ne ovet on laitettu niihin kaappeihin, 

että tavarat saisivat olla ovien takana pölyltä ja katseilta suojassa!

4.

Rakastan suklaata. 

En ole niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa vain yhden palan suklaata 

ja laittaa loput takaisin kaappiin. 

5.

Ihailen 1920-luvun tyyliä ja muotoilua. 

Olisinpa saanut elää silloin ja kokea tuon villin ja modernin vuosikymmenen sykkeen.

6.

Olen perheeni ainoa lapsi. 

Onneksi sain lapsuudessani viettää paljon aikaa serkkujeni kanssa.

7.

Olen innokas askartelija ja käsitöiden tekijä kun sille päälle satun. 

Välillä menee pitkiäkin aikoja, jolloin tarvikkeet saavat levätä kaapissa. 

Tällä hetkellä virkkaan tiskirättiä bambulangasta.

8.

Lempimusiikkiani on suomalainen pop ja rock. 

Lempikanaviani ovat Suomipop ja SuomiRock. 

Kun ajan autoa, pujottelen näiden kahden kanavan väliä eestaas ja taas eestaas. 

Jos lapset ovat kyydissä, kuuntelemme Loopia. 

Ei sekään nyt niin huono kanava ole.

9.

En ole kovin hyvä ystävystymään uusien ihmisten kanssa. 

Juttelen ihan sujuvasti vieraidenkin ihmisten kanssa, 

mutta hyvin harvoin kutsun ketään uusia ihmisiä kotiini.

10.

En juo kahvia. Se on mielestäni pahaa.

Kuva Pinterestistä

Elämää ilman Netflixiä?

Meidän perheessämme on katseltu Netflixiä jo monen vuoden ajan ja lapsetkin ovat kasvaneet siihen kiinni. Kun esikoisemme oli pieni, hän katseli päivittäin Pikku Kakkosta, nuoremmalla sen katselu jäi paljon vähemmälle. Ennen myös katsottiin enemmän leffoja dvd:ltä, nyt niitä ostetaan huomattavasti harvemmin. Molemmat tytöt rakastivat pieninä Barbie-elokuvia, nyt ne pölyttyvät hyllyssä, vaikkei kukaan edes katso niitä. Mutta pois niitä ei kuulemma saa viedä, ei kirppikselle, eikä edes pienemmälle sukulaistytölle. Nykyään jos katsomme jotain yhdessä koko perheen kanssa, lapset ehdottavat ensimmäisenä Netflixiä.

Jokin aika sitten kun katselin laskupinoa, väläytin idean, että mitäpä jos peruisimme Netflixin kuukausitilauksen, mutta ideani ei saanut tulta alleen. Edes minä itse en halunnut luopua siitä. Välillä on myös katsottu jokunen pätkä HBO Nordicia, lähinnä Game of Thronesin ja Westworldin takia, mutta kyllä Netflix vaan on Netflix.

Netflixin paras puoli on sen laaja tv-sarjavalikoima. Katsomme nykyään harvemmin elokuvia, mutta hyvät sarjat ovat mieheni ja minun suosikkeja. 

Tässä minun suosikkejani:

Mahtavan kiero House of Cards loistavine käsikirjoituksineen ja huippunäyttelijöineen. Sekä Kevin Spacey että Robin Wright tekevät sarjassa huippuroolit. Sarjaa katsellessa ajattelin, ettei tosielämän politiikka voi olla tuollaista, mutta muutin mieleni kun Trump valittiin presidentiksi.

Pablo Escobarin elämään pohjautuva Narcos hurjine ja raakoine huumekauppakuvioineen. 

Outo, mutta samalla koukuttava OA. Tämä oli todella mystinen sarja alkumetreiltä loppuun asti.

Stranger Things, joka luultavasti oli tarkoitettu huomattavasti meitä nuoremmalle katsojakunnalle, mutta joka kiehtoi 80-lukulaisen ilmeensä vuoksi.

Orange is the New Black, jossa pääsee tutustumaan amerikkalaiseen vankilaelämään.

Synkkä the Fall, jossa ratkottiin nuorten naisten murhia naisetsivän johdolla. 

Mahtavan hauska Lilyhammer, jossa entinen mafiapomo muuttaa uuden henkilöllisyyden turvin Norjaan. Tämä on meistä hervottoman hauska ja Steven van Zandt kerrassaan hulvaton.

Ja onhan näitä vaikka kuinka paljon muitakin. Mitä sinä suosittelet?

Nykyään on erittäin harvinaista, että meidän perheessämme katsottaisiin mitään ohjelmaa suorana televisiosta. Ohjelmat tallennetaan ja niitä katsotaan sitten kun on aikaa. Kiitettävästi katsottavaa löytyy myös Ruutu.fi ja Katsomo -palveluista. 

Elämä on varsin erilaista kuin omassa lapsuudessani, jolloin ohjelmaa tuli aluksi kahdelta ja myöhemmin kolmelta kanavalta ja monia ohjelmia katsoi lähes koko Suomi samaan aikaan. Niin ne ajat muuttuvat...

Kirppisprojekti jatkuu taas, vanha käpy muistelee

Viime päivät ovat olleet kiireistä aikaa, sillä kirppisprojektini jatkuu taas. Otin taas pöydän pariksi viikoksi.Perjantai-iltana kuormasin kassit ja laatikot autoon ja vein ensimmäisen lastin pöytääni. Ensimmäiset dvd- ja cd-levyt sekä Legot lähtivät jo ostajien matkaan tavaroita pöytään laitellessani. Hurraa, monen päivän legorakenteluni ei siis ollut turhaa!

Meillä oli monta päivää melkoinen kaaos päällä, sillä tytöt lupasivat Lego Friends -settejään myyntiin. Kun kaivoin molempien Legot esiin, huomasin heti, että tämä ei taitaisikaan olla mikään piece of cake. Varsinkin ekaluokkalaisen pakkaukset olivat sen verran palasina, ettei niitä ihan noin vain laitettukaan siististi pusseihin. Yritin anella apua tytöiltä, mutta he eivät jaksaneet puurtaa Legojen kimpussa kovin kauaa. Niinpä minä jäin leikkimään niillä ihan itsekseni. Voin kertoa, että siinä pääsi kyllä muutama manaus kun yritin metsästää joitain puuttuvia pikkuosia isoista laatikoista, jotka olivat täynnä sekalaisia Legoja. Onneksi oli sentään ohjeet tallessa.

Pidin kyllä itsekin lapsena (ja välillä aikuisenakin) Lego-leikeistä, mutta kun kokoaa putkeen useita pakkauksia, joihin kuuluu noin miljoona pikkuosaa, alkaa pinna jo hieman kiristyä. 

Kun minä olin lapsi, Lego-leikeissä oli enemmänkin kyse mielikuvituksen käyttämisestä. Kokosin kavereideni kanssa vaikka minkälaisia taloja, autoja, junia ja ties mitä linnoituksia. Värejä olivat valkoinen, musta ja pirteät perusvärit ja niitä käytettiin aivan sekaisin. Eikä ollut mitään poikien ja tyttöjen sarjoja, vaan kaikki leikkivät samoilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että insinöörikoulutus olisi tarpeen kun yrittää koota esim. Heartlaken majakkaa (omani lähti jo kirppikselle, joten kuva on Jollyroomin sivuilta).

Nämä Lego Friendsit olivat meilläkin jossain vaiheessa tosi pidettyjä ja niitä toivottiin usein lahjaksi, mutta ei niillä sitten kuitenkaan juurikaan rakenneltu. Yleensä siinä kävi niin, että pakkaus koottiin suurella innolla (pääkokoajana oli yleensä isompi tyttäreni) ja sen jälkeen aikaansaannosta säilytettiin hyllyssä, josta se nostettiin leikkien ajaksi lattialle. Talot koottiin pieneksi kaupungiksi ja leikin jälkeen ne nostettiin taas hyllylle. Paitsi pikkusisko unohti ne välillä lattialle ja sitten taloja meni rikki...

Kun minä olin lapsi, tärkeintä oli rakentelu. Talot purettiin leikin lopuksi, jotta huomenna voisi tehdä taas uuden ja paremman. 

Miten teidän perheessänne on leikitty Legoilla? Ovatko ne olleet mieluisia? Meillä pikkusisko haluaa säilyttää muutaman rakennuksen, kaikki muut saa nyt myydä. Ekaluokkalaiselle tärkeämpiä ovat Littlest Pet Shopit, joita hän haluaa ostaa taas lisää kirppikseltä saatavilla tuloillaan.

Hyvää mieltä ruokakaupasta

Kävin eilen ruokaostoksilla niinkin eksoottisessa paikassa kuin paikallisessa Lidlin myymälässä ja ilahduin sitä värikästä näkyä, joka otti minut vastaan. Suoraan ulko-ovesta sisään päästyäni edessäni oli ihanan värikäs kukkahylly.

Jos tästä näystä ei tule hyvä mieli, niin ei sitten mistään. 

On ihanaa, että nykyään voi poimia kukkakimpun mukaansa ihan ruokakaupasta, koska ainakin minä käyn turhan harvoin kukkakaupassa. No, tietenkin juhliin kimput tulee haettua kukkakaupasta tai puutarhamyymälästä, mutta arkeen saa kivaa piristystä muutamalla eurolla ihan normaalilla kauppareissulla. 

Onko sinulla tapana ostaa usein kotiin kukkia vai tuoko puolisosi sinulle kukkia? Minun mieheni ei kukkien ostamista harrasta, joten ostan niitä itse. Tulee niin hyvä mieli kun koti on siivottu ja pöydällä on kukkia.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Nyt nautitaan hyvästä ruoasta, herkuista, hyvästä seurasta ja kevään tulosta.

Koristelu hoidettiin jälleen perinteisillä koristeilla. 

Pieni pöytäliina jäi hankkimatta, mutta ehtiihän sen vielä...

Huomatkaa lapseni omin käsin askartelemat pajunkissat. 

Allerginen kun olen, oikeita en voi kotiini tuoda, 

joten lapseni askarteli minulle omat pajunkissat pumpulista ❤️

Vaatteiden raivausta Konmarin avulla

Nyt se alkoi, omien vaatteiden maritus. Siitä ei ole kauan kun viimeksi poistin turhia vaatteita kaapeistani, mutta nyt otin uuden kierroksen yrittäen samalla miettiä asioita Konmarin opeilla. Tavoitteena on karsia ylimääräiset pois, jotta jäljelle jääviä tulisi käytettyä ja tuleva muuttokuorma kevenisi turhien vaatteiden osalta. 

Ensin kumosin kaikki vaatteeni sängylleni ja järkytyin tästä vaatevuoresta. Mukaan oli haalittu paitsi makuuhuoneen kaapeissa olleet vaatteet, myös eteisestä ja vaatehuoneesta löytyvät vaatteet. Kenkiin en vielä koskenut, ne saavat jäädä toiseen kertaan. 

Aloitusvaihe

Vaatteien karsiminen sujui yllättävän helposti ja jos jokin vaate päätyi poistettavien kasaan, sieltä ei ollut enää paluuta takaisin. Jos aloin hieman epäröidä, kyselin itseltäni miksi kyseinen vaate pitäisi säästää, vaikken edes erikoisemmin pidä siitä. Syyksi tarjosin yleensä sitä, että kun parempaakaan vastaavaa ei ole, säästän tämän. Seuraavaksi mietin, olenko edes käyttänyt kyseistä vaatetta aikoihin, jolloin vastaus oli yleensä kieltävä. Ja hups heijaa, siinä vaiheessa vaate päätyi poistettavien kasaan.

Tämän verran sain karsittua

Jaoin pois lähtevät vaatteet kolmeen kassiin: kierrätyskeskukseen lähtevät, kirppikselle päätyvät ja roskikseen menevät. Nyt täytyykin sitten varata taas uusi kirppispöytä lähiaikoina.

Ilmavampi sijoittelu

Vaatekaappi näytti karsimisen jälkeen mukavan ilmavalta. Nyt jäljelle jääneet käyttövaatteet löytää huomattavasti paremmin kuin ennen.

Henkarivaatteet karsimisen jälkeen

Henkareita jäi jäljelle melko monta, koska säilytän vaatteita mielummin henkareissa kuin viikattuna. Täältäkin lähti kuitenkin monta turhaa vaatetta maailmalle. Pahoittelen valokuvien laatua, räpsin kuvat kännykälläni huonossa valaistuksessa. En millään malttanut kaivella kameraani esiin kun oli kiire saada asioita aikaan...

Nyt olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni!

Pääsiäisen odotusta

Pääsiäinen on yksi vuoden suosikkijuhlistani. En ole pätkääkään uskonnollinen, minulle pääsiäinen on kevään juhla. Se on myös yksi lasteni suosikkijuhlia, kukapa lapsi tai lapsenmielinen ei pitäisi juhlasta, johon liittyvät noidaksi pukeutuminen virpominen, puput, tiput ja suklaamunat.

Tänä palmusunnuntaina teini-ikään päässyt isosisko ei enää halunnut lähteä virpomaan, mutta pikkusisko otti kyllä kaiken irti tästä keväisestä sunnuntaista. Hän pukeutui söpöksi pupuksi ja lähti noidaksi pukeutuneen ystävänsä kanssa virpomiskierrokselle kori täynnä kauniita virpomisvitsoja. Tytöt viipyivät reissullansa lähes kaksi tuntia ja tulivat takaisin hymyillen korvasta korvaan ulottuvaa hymyä ja kantaen isoa herkkusaalista. Täydellinen palmusunnuntai, ainakin näiden kahden tytön mielestä :)

Myöhemmin kävimme vielä virpomassa äitini luona ja katsomassa myös isääni hoitokodissa. Siellä moni vanhus katseli pupuksi pukeutunutta tyttöäni lämmin katse silmissään. Veimme myös Muistisairaiden vanhusten iloksi kimpun koristeltuja pajunoksia. Niitä katsellessaan vanhat rouvatkin alkoivat muistella oman lapsuutensa virpomisloruja ja lurittelivat niitä pitkät pätkät sujuvasti ulkomuistista, vaikka tuoreimmat asiat eivät mielessä pysykään.

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Terveellisemmät mustikkamuffinit

Tänään alkoi tehdä mieli leipoa jotain, mutta en heti keksinyt mitä. Selailin reseptejäni ja päädyin hyväksi testattuun terveellisten mustikkamuffinien ohjeeseen, jonka olen löytänyt Leivontaa rakkaudella -blogista, tässä linkki reseptiin. Tämä on meillä koko perheen suosikki!

Reseptiin tarvitaan:

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2-3 dl mustikoita

Nämä ovat erittäin helppoja ja nopeita valmistaa, sillä aineet vain sekoitetaan kulhossa (mitään ei tarvitse vatkata) ja lusikoidaan joko muffinimuotteihin - tai kuten minä tein - muffinipellille. Taikinasta tulee 12 muffinia. Muffinit paistetaan 200 asteessa n.15 - 20 minuuttia (jäiset mustikat vaativat pidemmän paistoajan).

Alkuperäisessä ohjeessa säilyvyydeksi luvataan noin kolme päivää jääkaapissa, mutta jostain syystä meidän perheessä ne eivät koskaan säily niin kauaa 😊

Mustikan ja kauran yhdistelmä on mielestäni kerrassaan herkullinen, suosittelen kokeilemaan! 

Jos ihmettelet taustalla näkyvää vihreää nurmikkoa, se johtuu ihan vain siitä, että kuva on syyskuussa leivotuista erästä. Herkkusuita ilmestyi keittiöön sen verran nopeasti, etten viitsinyt siinä hässäkässä alkaa kaivamaan kameraa esiin...

Tarpeeksi vai liikaa?

Tulevaa muuttoamme suunnitellessamme olen usein miettinyt hirvittävää tavaramäärää, jonka pakkaaminen on pian edessä. Olen lukenut Konmarini, mutta en ole saanut itsestäni irti perusteellisen raivauksen aloittamista. Olen karsinut vähän sieltä sun täältä ja kantanut ulos ovesta lukemattomia pussillisia vaatteita ja roinaa kirpputorille, kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mutta silti sitä vaan riittää.

Perusteellisen marittamisen aloittaminen hirvittää minua, koska tavaramme eivät ole tällä hetkellä kovinkaan hyvin lajiteltuna. Jos esimerkiksi yrittäisin aloittaa omien vaatteideni perkaamisen, joutuisin kaivelemaan niitä niin monesta paikasta, että lopputulos olisi kaaos monessa eri huoneessa. Tiedän, olen hamsterien sukua. Usein kun saan päähäni siivota yhtä huonetta, kuskaan sieltä tavaraa niihin kaappeihin, joissa on tilaa. Ja sitten yllättäen unohdan osan laatikoista jonnekin vaatehuoneen ylähyllyn perälle. Joskus löydän laatikollisen parin vuoden takaisia kesävaatteita kun etsin lasteni luistimia joulukuun alussa. Joskus puolestaan löydän laatikollisen pieneksi käyneitä luistimia ja monoja etsiessäni kevätvaatteita. 

Tähän kaaokseen on saatava muutos uudessa asunnossamme. Järki sanoo, että nyt olisi erinomainen aika aloittaa raivaus, mutta joku laiska pikkupirulainen olkapäälläni kuiskii, että ehtiihän sitä sitten myöhemminkin.

Laatikkoleikki alkakoon

Ymmärrän erittäin hyvin pyrkimyksen minimalismia kohden. Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikilla tavaroilla olisi selkeät paikat. 

Yksi ongelmapesäke ovat nuoremman tyttäreni kasvamista odottelevat vaatteet, joita myös löytyy ainakin kahdesta eri paikasta. Lasteni ikäero on viisi vuotta, joten en ole säästänyt kovinkaan paljon isosiskon vaatteita pikkusiskolle. Laitoin aikoinaan suurimman osan esikoisen vaatteista kiertoon ystäväni lapsille ja olen nyt saanut sieltä joitakin niistä takaisin, samoin kuin myös muitakin yhtä, kahta tai kolmea kokoa suurempia vaatteita. Ja tähän kun vielä lisätään taipumukseni tehdä löytöjä kirpputoreilta, aletaan olla liemessä. Aina siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy suurempiin vaatteisiin, on täydellinen yllätys mitä kaapeista löytyy. Välillä vastaan tulee hirveä määrä pitkähihaisia puseroita, joskus taas kesämekkoja ja joskus legginsejä. Joskus kivoja t-paitoja löytyy paljon, mutta joskus niiden värimaailma ei oikein kohtaa tällä hetkellä kaupoissa myytävien kanssa. Varsinkin lastenvaatteiden kohdalla mietityttää edelleenkin mikä olisi sopiva määrä vaatteita. Mikä olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa? Pitäisikö tässä alkaa pitää Excel-taulukkoa siitä mitä on jo olemassa?

Kirjojen karsimista olen tehnyt vuosien varrella paljonkin, mutta niitäkin olisi hyvä vähentää vielä nykyisestään. Omiani osaan karsia kohtuullisen hyvin, mutta mieheni pitää omistaan melko sinnikkäästi kiinni, vaikkei välttämättä niitä enää toiseen kertaan lukisikaan. Hän myös mielellään säästää hyllyissään lehtien vanhoja vuosikertoja, vaikka epäilenkin vähän, missä vaiheessa hän aikoo lukea viisi vuotta vanhoja tietotekniikkalehtiä. Tuskin koskaan. Minullakin on melko paljon sisustuslehtiä, vaikka olen niitäkin jo karsinut ja aion karsia vielä lisää. Lisäksi meiltä molemmilta löytyy kaikenlaisia vanhoja koulutusmateriaaleja.

Vilkaisu kirjahyllyyn

Sitten on vielä kaikki mieheni laitteet ja piuhat, minun käsityö- ja askartelutarvikkeeni, lasten tavarat, astiat, kodin tekstiilit, cd:t ja dvd:t ynnä muu sekalainen sälä. Marie Kondon ajatus siitä, että jäljelle tulisi jättää vain ne esineet, jotka tuottavat iloa on minusta kuitenkin hieman kummallinen. En minä ainkakaan osaa tuntea suurta iloa kaikista tarpeellisista vaatteista tai esineistä. Jotkut tavaroista ovat olemassa ihan vain siksi, että niillä on joku funktio arjessa.

Nyt tarvitsisin kunnon potkun persauksilleni, jotta pääsisin kunnon vauhtiin. Antakaahan tulla vinkkejä, mistä aloittaisin.

Työnhaun tuskaa ja elämän pieniä nautintoja

Miten sitä aina tunteekin itsensä ihan äärettömän vanhaksi kun lähettelee työhakemuksia maailmalle. Minulla on ikää 45+, mutta silti alkaa tuntua siltä, että työnantajat pitävät jo nyt liian vanhana. Onhan se tietysti työnantajalle kätevämpää ja halvempaa palkata nuori ihminen niin palkkaakaan ei tarvitse maksaa niin paljon kuin kokeneemmalle. 

Ja vielä kätevämpää yritykselle on hankkia työntekijä työkokeiluun, jolloin hänelle ei tarvitse maksaa kuin 9 € päivässä ja kun kokeilujakso päättyy, tilalle voi vaihtaa toisen henkilön.

Poliitikkojen puheet työurien pidentämisestä alkavat olla jo melkoinen vitsi. Samaan aikaan työnantajat pistävät vanhemmasta päästä väkeä pihalle.

Lähetän hakemuksia eri firmoihin, haen työpaikkoja ilmoitusten perusteella sekä yritän myös kysellä työnantajilta piilotyöpaikkoja, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. On vain jaksettava yrittää. Ei auta muu kuin jatkaa hakemusten lähettelyä, vaikka vastaukseksi saakin vain pahoitteluja siitä, ettei tälläkään kerralla tärpännyt. Ja toiset eivät vastaa sitäkään. 

Tilanne on mikä on, eihän sille mitään voi. Ikävät ajatukset pitää vain välillä ravistella harteiltaan ja jatkaa muiden juttujen pariin. Eiköhän se päivä joskus paista vielä tähänkin risukasaan. 

Tuoretta pullaa, nam!

Onneksi elämässä on muutakin kuin työnhaku. Sain päähäni tehdä pullataikinan kun tytöt olivat koulussa ja mies töissä ja tässä olivat tulokset. 

Ihana tuoksu kotona, perhe poissa ja auringonpaiste ikkunan takana. Oli rauhallinen hetki kaataa lasi kylmää maitoa ja ottaa vastapaistettu pulla toiseen käteen. 

Elämän pieniä nautintoja.

Asuntoa vaihtamassa

Olemme pyöritelleet mieheni kanssa reilun vuoden verran ajatusta muutosta, ensin pohjalta "ehkä jossain vaiheessa" ja asiaa pohdittuamme innostuneet siitä aina vain enemmän. Ensin ajatusta vain pyöriteltiin ja makusteltiin mielessämme, sitten aloimme mietiskelemään mahdollisia suuntia ja haaveilemaan. Välillä kun saimme tilaisuuden, lähdimme kahdestaan ajelulle ja fiilistelimme erilaisia alueita ja kaupunkeja. Ja tietenkin seurasimme asuntojen hintatasoa ja tarjolla olevia asuntoja mm. Etuovi.comin ja Oikotien sivuilta. Ja pikkuhiljaa lapsillekin väläyteltiin ajatusta mahdollisesta muutosta ja keskusteltiin miltä se tuntuisi lasten mielestä.

Syitä, miksi muuttoa alettiin miettiä:

Miehen pitkä työmatka. Mies tekee usein pitkää päivää ja sen lisäksi joutui viettämään lähes kaksi tuntia päivässä autossa.
Suurehko piha. Emme ehtineet/jaksaneet hoitaa pihaa niin hyvin kuin alkuvuosina. Pienempikin riittäisi.
Työnhaku. Olen työttömänä ja lähistöltä ei löydy millään konstilla töitä. Muutto lähemmäs pääkaupunkia voisi auttaa asiaa, työpaikkoja olisi enemmän ja lähempänä kotia.
Yläaste kaukana ja huonojen kulkuyhteyksien päässä. Teini menee syksyllä yläasteelle ja olisi kiva jos hänen koulumatkansa olisi lyhyempi ja helpompi.
Miehen etätyöt. Mies tarvitsee tilan etätöiden tekemiselle ja nykyinen pöytä makuuhuoneen nurkassa ei ole kaikkein toimivin.

Siinähän sitä oli kerrakseen. Ja vielä kun ekaluokkalaiselle luvattiin, että uudessa kodissa hänellä olisi yhtä iso huone kuin isosiskolla, idea alkoi olla myyty myös hänelle.

Earth Hour kului kynttilöitä poltellessa

Ensin kokeilimme myydä asuntoa itse, mutta ihmiset tuntuvat välttelevän suoraan omistajalta ostamista. Niinpä päädyimme käyttämään kokenutta, alueen hyvin tuntevaa välittäjää. Kuinka ollakaan, vajaassa kuukaudessa vain kolmen näytön jälkeen saimme ensimmäisen tarjouksen, josta pienellä viilauksella saatiin sekä meitä että ostajia tyydyttävä. Ensi viikolla onkin sitten edessä kosteusmittaus ja toivottavasti myös kaupat parin viikon sisällä.

Olemme myös tehneet hyväksytyn tarjouksen meitä miellyttävästä kohteesta, jonka kanssa edetään nyt omien kauppojen kanssa lähes tasatahtia.

Jos kaikki menee nappiin, pääsemme kesällä muuttamaan uudelle paikkakunnalle :)

Lisätienestiä kirpputorilta

Aurinko lämmittää jo ihanasti ja talvivaatteet alkavat tuntua jo ihan liian lämpimiltä. Niinpä olen vähän kerrallaan kaivellut esille sekä omia että lasten välikausivaatteita. Tämä on yleensä varsin ahdistavaa aikaa minulle, koska päivisin on tosi lämmintä ja märkää, yöllä taas pakkasta, joten kaikki mahdolliset vaatteet on pidettävä levällään eteisessä ja kodinhoitohuoneessa siltä varalta että takatalvi iskeekin vielä. Seuraavaksi esiin pitäisi kaivaa myös kenkiä. Onneksi sentään luistimet ja monot saa jo laittaa pois täällä Etelä-Suomessa.

Samassa myllerryksessä sain sitten vielä aikaiseksi käydä varaamassa itselleni kirpputoripöydän kahdeksi viikoksi. Joten nyt on sitten talo sekaisin ja huolella. Aamupäivä on mennyt tavaraa hinnoitellessa ja laatikoihin ja Ikean kasseihin pakatessa. Meille tarpeettomia astioita, kirjoja ja koriste-esineitä löytyy kasapäin, samoin lapsille pieneksi jääneitä vaatteita. Leluista käymme vielä neuvotteluja niiden omistajien kanssa. Ilmeisesti ainakin Lego Friendsit lähtevät jo myyntiin, sillä kukaan ei leiki niillä.

Molemmat lapseni ovat venyneet pituutta talven aikana, joten uusia vaatteita tarvitaan taas. Onneksi molemmat saivat äidiltäni joululahjaksi vaatekaupan lahjakortit, joten pian pääsemme ostoksille. Olen myös metsästänyt tytöille jonkin verran vaatteita myös kirpputoreilta. Toistaiseksi nekin ovat kelvanneet, saa nähdä kuinka kauan. 

Toivon, että kauppa käy hyvin pöydässäni, sillä lisätulot ovat näin työttömänä ollessa tarpeen. Toivon myös pääseväni eroon mahdollisimman monesta tavarasta, sillä kotimme on myynnissä ja toivottavasti muutto häämöttää edessäpäin.

Kuvaa en viitsi tästä kaaoksesta ottaa, joten laitetaan tähän mielummin kuva parin päivän takaa. Harvinainen näky kun hyllynkulmalla ole kenenkään hiusharjaa, hiuslenkkejä, avaimia, ruuvimeisseliä yms. sälää. Ne ylimääräiset sälät kun ottavat silloin tällöin päähän erästä asetelmiaan virittelevää äitiä...

Pala eteistä

Vielä kun jaksaisin lähteä penkomaan ulkovarastoakin, sieltäkin löytyy varmasti yhtä sun toista tarpeetonta alkaen vanhoista turvaistuimista...

Herkulliset pikasämpylät

Löysin Mamma rimpuilee -blogista herkullisen sämpyläohjeen, jota oli tietenkin heti päästävä testaamaan. Ohje oli erittäin kätevä, koska sämpylöitä ei tarvinnut kohottaa, vaan taikina valmistui kätevästi sekoittamalla ja sen jälkeen taikina vain lusikoitiin leivinpaperin päälle pellille.

Herkullista välipalaa koulusta tulijalle

Minkähän valitsisi?

Taikinaan tuli mukaan hunajaa, joten keittiössä leijaili ihana tuoksu kun perheen teini saapui koulusta. Ajoitus osui täydellisesti nappiin, sillä ajastin pirahti juuri samalla hetkellä kun tyttö tarttui ovenkahvaan. Ihan tällaista vastaanottoa hän ei joka päivä saakaan.

Siinä niitä sitten oli, sen kun valitsi mielestään parhaimman näköisen. Mitään muotovalioita näistä ei ollut edes tarkoitus tehdä, pääasia oli maku.

Tästä aloitetaan :)

Onneksi tein saman tien tupla-annoksen, sillä illalla säpylöitä oli enää neljä jäljellä. 

Suosittelen!