tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kirppisprojekti jatkuu taas, vanha käpy muistelee

Viime päivät ovat olleet kiireistä aikaa, sillä kirppisprojektini jatkuu taas. Otin taas pöydän pariksi viikoksi.Perjantai-iltana kuormasin kassit ja laatikot autoon ja vein ensimmäisen lastin pöytääni. Ensimmäiset dvd- ja cd-levyt sekä Legot lähtivät jo ostajien matkaan tavaroita pöytään laitellessani. Hurraa, monen päivän legorakenteluni ei siis ollut turhaa!

Meillä oli monta päivää melkoinen kaaos päällä, sillä tytöt lupasivat Lego Friends -settejään myyntiin. Kun kaivoin molempien Legot esiin, huomasin heti, että tämä ei taitaisikaan olla mikään piece of cake. Varsinkin ekaluokkalaisen pakkaukset olivat sen verran palasina, ettei niitä ihan noin vain laitettukaan siististi pusseihin. Yritin anella apua tytöiltä, mutta he eivät jaksaneet puurtaa Legojen kimpussa kovin kauaa. Niinpä minä jäin leikkimään niillä ihan itsekseni. Voin kertoa, että siinä pääsi kyllä muutama manaus kun yritin metsästää joitain puuttuvia pikkuosia isoista laatikoista, jotka olivat täynnä sekalaisia Legoja. Onneksi oli sentään ohjeet tallessa.

Pidin kyllä itsekin lapsena (ja välillä aikuisenakin) Lego-leikeistä, mutta kun kokoaa putkeen useita pakkauksia, joihin kuuluu noin miljoona pikkuosaa, alkaa pinna jo hieman kiristyä. 

Kun minä olin lapsi, Lego-leikeissä oli enemmänkin kyse mielikuvituksen käyttämisestä. Kokosin kavereideni kanssa vaikka minkälaisia taloja, autoja, junia ja ties mitä linnoituksia. Värejä olivat valkoinen, musta ja pirteät perusvärit ja niitä käytettiin aivan sekaisin. Eikä ollut mitään poikien ja tyttöjen sarjoja, vaan kaikki leikkivät samoilla. Nykyään tuntuu välillä siltä, että insinöörikoulutus olisi tarpeen kun yrittää koota esim. Heartlaken majakkaa (omani lähti jo kirppikselle, joten kuva on Jollyroomin sivuilta).




Nämä Lego Friendsit olivat meilläkin jossain vaiheessa tosi pidettyjä ja niitä toivottiin usein lahjaksi, mutta ei niillä sitten kuitenkaan juurikaan rakenneltu. Yleensä siinä kävi niin, että pakkaus koottiin suurella innolla (pääkokoajana oli yleensä isompi tyttäreni) ja sen jälkeen aikaansaannosta säilytettiin hyllyssä, josta se nostettiin leikkien ajaksi lattialle. Talot koottiin pieneksi kaupungiksi ja leikin jälkeen ne nostettiin taas hyllylle. Paitsi pikkusisko unohti ne välillä lattialle ja sitten taloja meni rikki...

Kun minä olin lapsi, tärkeintä oli rakentelu. Talot purettiin leikin lopuksi, jotta huomenna voisi tehdä taas uuden ja paremman. 




Miten teidän perheessänne on leikitty Legoilla? Ovatko ne olleet mieluisia? Meillä pikkusisko haluaa säilyttää muutaman rakennuksen, kaikki muut saa nyt myydä. Ekaluokkalaiselle tärkeämpiä ovat Littlest Pet Shopit, joita hän haluaa ostaa taas lisää kirppikseltä saatavilla tuloillaan.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Hyvää mieltä ruokakaupasta

Kävin eilen ruokaostoksilla niinkin eksoottisessa paikassa kuin paikallisessa Lidlin myymälässä ja ilahduin sitä värikästä näkyä, joka otti minut vastaan. Suoraan ulko-ovesta sisään päästyäni edessäni oli ihanan värikäs kukkahylly.



Jos tästä näystä ei tule hyvä mieli, niin ei sitten mistään. 

On ihanaa, että nykyään voi poimia kukkakimpun mukaansa ihan ruokakaupasta, koska ainakin minä käyn turhan harvoin kukkakaupassa. No, tietenkin juhliin kimput tulee haettua kukkakaupasta tai puutarhamyymälästä, mutta arkeen saa kivaa piristystä muutamalla eurolla ihan normaalilla kauppareissulla. 

Onko sinulla tapana ostaa usein kotiin kukkia vai tuoko puolisosi sinulle kukkia? Minun mieheni ei kukkien ostamista harrasta, joten ostan niitä itse. Tulee niin hyvä mieli kun koti on siivottu ja pöydällä on kukkia.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!


Isoveli ja pikkuveli

Kävin taas äskettäin katsomassa isääni hoitokodissa. Hänellä oli ollut vilkas päivä. Aamupäivällä tätini mies oli käynyt ulkoilemassa hänen kanssaan hoitokodin pihalla ja vähän sen jälkeen oli tullut isän pikkuveli käymään ja hekin olivat ulkoilleet. Kun me äitini kanssa tulimme paikalle, veljekset olivat juuri riisumassa takkejaan isäni huoneessa. Isä näytti ilahtuneelta ja nosti kättään reippaan näköisenä.



Isäni ei enää itse puhu ollenkaan, mutta hän kuitenkin kuunteli meidän muiden juttuja, ilmeili ja hymyili tyytyväisen näköisenä. Isoveli 82 v ja pikkuveli 78 v ovat aikoinaan molemmat olleet hauskoja jutunkertojia ja pikkuveli on sellainen vieläkin. Iästään huolimatta molemmat ovat luonteeltaan iloisia veijareita, joissa on edelleen kunnon ripaus pikkupoikaa jäljellä. 

Ihan koko aikaa isä ei jaksanut keskustelua seurata, välillä hän ponkaisi ylös ja lähti kävelylle ja minä lähdin hänen mukaansa. Teimme aina pienen lenkin oleskelutiloihin ja takaisin ja isän huoneeseen palatessamme isä näytti aina kovin ilahtuneelta kun huoneessa oli tuttuja kasvoja. Jotain hyvääkin tuossa muistisairaudessa siis on, voi yllättyä iloisesti samoista vieraista moneen kertaan.

Ennen poislähtöämme isä päätti lähteä taas huoneesta, joten kävelimme yhdessä yhteiseen oleskelutilaan ja isä istuutui keinutuoliin television eteen ja alkoi katsella vanhaa kotimaista elokuvaa. Vanhan jazzin ystävänä hän jäi tarkkana seuraamaan kohtausta, jossa Jorma Weneskosken bändi soitti ja kaunis tummahiuksinen nainen lauloi. Televisioon keskittyminen oli selvästikin merkki vierailijoille, että nyt voitte poistua. Isää on mukava käydä katsomassa kun hän on aina hyvällä tuulella. Välillä tunnen riittämättömyyden tunnetta siitä kun en ehdi niin usein käymään isääni katsomassa kuin haluaisin. Onneksi hän selvästikin viihtyy hoitokodissaan ja näyttää pitävän hoitajista ja muista asukkaista. 

Olen kiitollinen koko hoitokodin väelle isäni hyvästä hoidosta. He tekevät tärkeää työtä, jota arvostan kovasti. Toivon, että arvostus näkyisi jonain päivänä heille maksettavassa palkassakin.

Millaisia kokemuksia sinulla on vanhusten hoidosta tämän päivän Suomessa?




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sleepless in Blogistania - kun uni ei tule

Välillä on näitä öitä, jolloin uni ei vain tahdo tulla. Nukkumatti on heittänyt hiekat kaikkien muiden silmille paitsi minun. Minun silmissäni kirvelevät vain keväiset siitepölyt. Minä vuoroin pyörin sängyssä kuin puolukka ja välillä vaeltelen kohti vessaa, käyn keittiössä juomassa tai päädyn vähäksi aikaa sohvalle hengailemaan.

Mielessä vain pyörii niin paljon asioita, ettei uni tule. Ja sitten mieleen alkaa pulpahdella hyviä ideoita blogiteksteistä, huomenna hoidettavista asioista, kirppikselle vietävistä tavaroista, kesken olevista kirjoista jne. Välillä ojennan käteni kohti yöpöydällä olevaa puhelinta, naputan mielessä pyöriviä juttuja ylös muistiinpanoihin. Lähden sittenkin hetkeksi olohuoneen sohvalle, haen lasin maitoa ja avaan tablettini. Tiedän: näin ei saisi tehdä. Se sininen valo ei auta unen saamisessa...

Saan päähäni käydä kurkkaamassa onko kukaan käynyt katsomassa viimeisintä postaustani ja järkytyn: mitä ihmettä, viimeisin postaukseni on saanut eilen käsittämättömän paljon katsojia! Neljä kertaa enemmän kuin parhaan päiväni saldo tähän mennessä! Huomaan, että joku ihana lukijani on ilmeisesti linkittänyt Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla -postaukseni Facebookiin, josta postaukselleni on valunut paljon lukijoita. Kiitos sinulle, kuka oletkaan!

Nyt suljen tablettini ja menen tyytyväisenä nukkumaan. Hyvää yötä maailma, huomenna aurinko nousee taas!



Kuva Pinterestistä

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Saara Aaltoa katsomassa Hartwall Arenalla

Lauantai-iltana suuntasin kahden ekaluokkalaisen tytön ja ystäväni kanssa Hartwall Arenalle katsomaan pitkään odotettua Saara Aallon areenakeikkaa. Liput olimme tilanneet maaliskuussa kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, koska halusimme kokea millaisen elämyksen Saara Aalto tarjoaisi livenä. Meidän perheessä seurattiin viime syksynä tarkasti Saaran jännittävää X-Factor -matkaa ja pidettiin peukkuja sisukkaalle suomalaistytölle.

Sekä omalle ekaluokkalaiselleni että hänen parhaalle kaverilleen tämä oli ensimmäinen iso konserttielämys ja sitä odotettiin ja jännitettiin etukäteen. Olihan se tietysti jännittävää päästä keikalle Helsinkiin myöhään illalla! Itse konsertti alkoi kahdeksalta illalla, joten tiedossa oli, että olisimme kotona vasta hyvin myöhään. Menimme paikalle meidän autollamme ja saimme pysäköityä sen oikein hyvälle paikalle parkkihalliin. Olisi siis toivoa päästä lähtemään kohtuullisen nopeasti hallista ulos.

Me äidit olimme päättäneet, että kävisimme syömässä jotain ennen keikan alkua. Äänestyskyselyssä hampurilaiset saivat heti kaksi ääntä, joten menimme jonottamaan Hesen tiskille. Syötyämme lähdimme suuntaamaan permannolle, josta löysimmekin hyvät paikat kaiteen vierestä. Lapsillakin oli siis toivoa nähdä jotain. Odottelu tuntui tytöistä hieman pitkältä, mutta onneksi tämä kätevä emäntä oli muistanut pakata mukaan pussin Pupuneidin hedelmärakeita (ei kuitenkaan pihalta poimittuja, vaikka omenapuun alta olisi varmasti pieniä rakeita löytynytkin). 

Keikka alkoi Sian Alivella Saaran roikkuessa köysistä Hartwall Arenan katosta. Lava oli valtavan suuri ja se oli rakennettu keskelle katsomoa, joten oli todella hyvä, että lavalla oli joka suuntaan näyttöjä, joilta pystyi seuraamaan yksityiskohtia. Muuten esiintyjä olisi usein jäänyt pieneksi kaukana olevaksi pisteeksi. Suurta lavaa hyödynnettiin esityksessä hyvin, lavalla liikkui Saaran lisäksi myös bändin jäseniä ja tanssijoita. 

Saimme kuulla X-Factorista tuttuja kappaleita, Saaran omia lauluja ja setin loppupuolella myös uuden, Saaran tulevalle albumille tulevan Big dreams and dirty fingernails -kappaleen. Hienoja hetkiä tarjosivat mm. Kate Bushilta lainattu Wuthering heights, Queenin Bohemian rhapsody yhdessä Matt Terryn kanssa duetoituna, Sian Chandelier, Abban The winner takes it all, Let it go, Saaran oma Cage bird Michael Monroen kanssa esitettynä sekä monet muutkin kappaleet. Klassisen laulun osaamistaan Saara esitteli yhdessä Teemu Roivaisen kanssa esittämässään Andre Bocellin tutuksi tekemässä Con te partirossa. 

Vierailijoina nähtiin X-Factorin voittanut Matt Terry, Michael Monroe, Saaran sisko Suvi Aalto sekä Teemu Roivainen. Koko konsertti kesti väliaikoineen melkein kolme tuntia. Lasten kanssa paikalla olleina olisimme mielellämme jättäneet väliajan väliin, jotta olisimme päässeet nopeammin autoon ja kotia kohti.

Kokonaisuutena konsertti oli hieno elämys, Saaran upea ääni, laulutaito ja monipuolisuus tulivat hyvin selviksi. Show oli myös hyvin näyttävä ja viihdyttävä upeine pukuineen ja tanssijoineen. Ei tässä voi kuin ihmetellä Saaran lahjakkuutta ja toivottaa hänelle onnea levyn tekoon!

Olimme kotikulmillamme vasta puolen yön aikaan. Ihmeen kaupalla saimme pidettyä tytöt hereillä matkan ajan, vaikka molemmat välillä nuokkuivat eivätkä jaksaneet enää edes karkkia syödä. Seuraavana aamuna onneksi uni maittoi vähän normaalia pidempään :)




















lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!



Nyt nautitaan hyvästä ruoasta, herkuista, hyvästä seurasta ja kevään tulosta.




Koristelu hoidettiin jälleen perinteisillä koristeilla. 
Pieni pöytäliina jäi hankkimatta, mutta ehtiihän sen vielä...

Huomatkaa lapseni omin käsin askartelemat pajunkissat. 
Allerginen kun olen, oikeita en voi kotiini tuoda, 
joten lapseni askarteli minulle omat pajunkissat pumpulista ❤️





perjantai 14. huhtikuuta 2017

Helsinki

Vietin pari päivää sitten kaunista kevätpäivää Helsingissä. Se oli oikein virkistävää vaihtelua maalaistytölle. Aurinko paistoi ja lämmitti, oli mukava kuljeskella kaduilla ja katsella ympärilleen kännykkäkameran läpi. Harmitti vähän, ettei tullut parempi kamera mukaan.

Helsinki on kaunis kaupunki. Askeleni veivät rautatieasemalta Kluuvin ja Kaisaniemen kautta Hakaniemeen. Tässä muutama otos reitin varrelta. 

















torstai 13. huhtikuuta 2017

Junassa

Istun junassa, matkalla kohti Helsinkiä. Tänään hoidetaan raha-asioita ja tehdään asuntokaupat! Vihdoinkin palaset loksahtavat paikoilleen ja meillä on pian uusi koti.


Helsinki lähestyy

Keskellä päivää junassa on hyvin rauhallista ja hiljaista. Jokainen etsii itselleen rauhallisen sopen. Useimmat istuvat ajatuksissaan, osalla on kuulokkeet päässään, osa näplää kännykkäänsä. Joku tekee töitä läppärillään. Tunnelma on unelias. Minä ajattelen asuntolainaa ja uuden kodin remontoimista. Kaikki on hyvin tavallista ja rauhallista. Sitten mieleeni yhtäkkiä pulpahtaa Pietarin ja Tukholman terrori-iskut. Silloinkin oli varmasti aivan normaali ja rauhallinen hetki kunnes kaikki muuttui. Pelkäänkö? En oikeastaan. Tunnen vain surua siitä, että joidenkin ihmisten elämät ovat päättyneet varoittamatta ja niin turhaan.

Katselen ikkunasta Keravaa, se vilistää ohi vaihtuen pikkuhiljaa uusiin maisemiin. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, katupöly ja siitepöly kutittavat silmiäni niin etten voi edes käyttää ripsiväriä. On kevät. Taivas on sininen, pilvet valkoista pumpulia, ihmiset golfaavat kentällä. Minun tekisi mieli torkahtaa hetkeksi.

Pian olen Helsingin vilinässä, minulla on vähän ylimääräistä aikaa ennen pankkiin menoa, ei mitään suunnitelmia. Olo tuntuu hyvin vapaalta ja onnelliselta. Kuvaan keltaisia narsisseja ja Helsinkiä. On kuin olisin lomalla.

Narsissimeri

Näkymä Pitkältäsillalta




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vaatteiden raivausta Konmarin avulla

Nyt se alkoi, omien vaatteiden maritus. Siitä ei ole kauan kun viimeksi poistin turhia vaatteita kaapeistani, mutta nyt otin uuden kierroksen yrittäen samalla miettiä asioita Konmarin opeilla. Tavoitteena on karsia ylimääräiset pois, jotta jäljelle jääviä tulisi käytettyä ja tuleva muuttokuorma kevenisi turhien vaatteiden osalta. 

Ensin kumosin kaikki vaatteeni sängylleni ja järkytyin tästä vaatevuoresta. Mukaan oli haalittu paitsi makuuhuoneen kaapeissa olleet vaatteet, myös eteisestä ja vaatehuoneesta löytyvät vaatteet. Kenkiin en vielä koskenut, ne saavat jäädä toiseen kertaan. 

Aloitusvaihe

Vaatteien karsiminen sujui yllättävän helposti ja jos jokin vaate päätyi poistettavien kasaan, sieltä ei ollut enää paluuta takaisin. Jos aloin hieman epäröidä, kyselin itseltäni miksi kyseinen vaate pitäisi säästää, vaikken edes erikoisemmin pidä siitä. Syyksi tarjosin yleensä sitä, että kun parempaakaan vastaavaa ei ole, säästän tämän. Seuraavaksi mietin, olenko edes käyttänyt kyseistä vaatetta aikoihin, jolloin vastaus oli yleensä kieltävä. Ja hups heijaa, siinä vaiheessa vaate päätyi poistettavien kasaan.

Tämän verran sain karsittua
Jaoin pois lähtevät vaatteet kolmeen kassiin: kierrätyskeskukseen lähtevät, kirppikselle päätyvät ja roskikseen menevät. Nyt täytyykin sitten varata taas uusi kirppispöytä lähiaikoina.

Ilmavampi sijoittelu
Vaatekaappi näytti karsimisen jälkeen mukavan ilmavalta. Nyt jäljelle jääneet käyttövaatteet löytää huomattavasti paremmin kuin ennen.

Henkarivaatteet karsimisen jälkeen

Henkareita jäi jäljelle melko monta, koska säilytän vaatteita mielummin henkareissa kuin viikattuna. Täältäkin lähti kuitenkin monta turhaa vaatetta maailmalle. Pahoittelen valokuvien laatua, räpsin kuvat kännykälläni huonossa valaistuksessa. En millään malttanut kaivella kameraani esiin kun oli kiire saada asioita aikaan...

Nyt olen kyllä erittäin tyytyväinen itseeni!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kirppismyynnin saldo

Perjantaina kävin keräämässä myymättä jääneet vaatteet ja tavarat kasseihin ja raahasin ne autoni takaluukkuun. Minulla on tarkoitus käydä ne lähipäivinä läpi ja päättää, mitkä lähtevät kierrätyskeskukseen, mitkä jäävät odottamaan seuraavaa kirppikselle menoa ja mitkä menevät roskiin. Olen ihan tyytyväinen kahden viikon myynteihin, sillä käteen jäi pöytävuokran jälkeen vielä 132 euroa, vaikkei minulla ollut mitään kovin arvokasta edes myytävänä. Kyllä tuollekin rahalle käyttöä löytyy.

Viime syksynä sain aikaan parempia myyntejä, koska silloin minulla oli enemmän ja parempaa myytävää. Myin mm.lasten vanhoja leluja ja etenkin Lego Duplot tekivät todella hyvin kauppansa.

Tällä kertaa kirppisjaksolleni osui myös viikko, jolloin sekä lapset että minä sairastimme flunssaa, enkä ehtinyt läheskään päivittäin järjestelemään pöytääni ja lisäilemään uutta tavaraa esille. Pöydän siistiminen ja tavaroiden asettelu houkuttelevasti tarjolle saavat ihmiset paremmin pysähtymään ja silmäilemään pöydässä olevia tuotteita. Silloin tarttuu helpommin jotain mukaankin.


Nyt näyttää vähän siltä, että kohta pitää tehdä uusi pöytävaraus, jotta pääsee taas tyhjentämään tavaraa kaapeista myyntiin. Ihan mukava harrastushan tämä on, vaikkei nyt isoille tienesteille pääsisikään.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen odotusta

Pääsiäinen on yksi vuoden suosikkijuhlistani. En ole pätkääkään uskonnollinen, minulle pääsiäinen on kevään juhla. Se on myös yksi lasteni suosikkijuhlia, kukapa lapsi tai lapsenmielinen ei pitäisi juhlasta, johon liittyvät noidaksi pukeutuminen virpominen, puput, tiput ja suklaamunat.

Tänä palmusunnuntaina teini-ikään päässyt isosisko ei enää halunnut lähteä virpomaan, mutta pikkusisko otti kyllä kaiken irti tästä keväisestä sunnuntaista. Hän pukeutui söpöksi pupuksi ja lähti noidaksi pukeutuneen ystävänsä kanssa virpomiskierrokselle kori täynnä kauniita virpomisvitsoja. Tytöt viipyivät reissullansa lähes kaksi tuntia ja tulivat takaisin hymyillen korvasta korvaan ulottuvaa hymyä ja kantaen isoa herkkusaalista. Täydellinen palmusunnuntai, ainakin näiden kahden tytön mielestä :)

Myöhemmin kävimme vielä virpomassa äitini luona ja katsomassa myös isääni hoitokodissa. Siellä moni vanhus katseli pupuksi pukeutunutta tyttöäni lämmin katse silmissään. Veimme myös Muistisairaiden vanhusten iloksi kimpun koristeltuja pajunoksia. Niitä katsellessaan vanhat rouvatkin alkoivat muistella oman lapsuutensa virpomisloruja ja lurittelivat niitä pitkät pätkät sujuvasti ulkomuistista, vaikka tuoreimmat asiat eivät mielessä pysykään.



Mukavaa pääsiäisen odotusta!

torstai 6. huhtikuuta 2017

Talousasioiden pohdintaa - raha, minne karkaat?

Elämässäni on ollut monenlaisia vaiheita, joskus parempia ja joskus huonompia. Välillä rahaa on ollut enemmän, tällä hetkellä elän Kelan työttömyyspäivärahalla. Miehelläni on onneksi työpaikka ja säännöllinen palkka, joten pärjäämme näinkin.

Lapsuudessani perheelläni oli asiat varsin hyvin. Isäni tienasi ihan mukavasti, asuimme omakotitalossa ja rahaa riitti silloin tällöin myös minun toiveisiini. Sain viikkorahaakin ja opettelin talouden hallintaa sen avulla. Kesäisin olin töissä ja säästin niistä rahoista aina talven varalle. Myöhemmin isäni avusti minua ensimmäisen autoni ostossa ja autteli silloin tällöin jos tarvitsin apua vaikkapa jonkin kodinkoneen hankintaan. Tein vuosia varsin pienipalkkaista työtä, mutta pärjäsin kyllä.

Ennen kuin tutustuin mieheeni työskentelin markkinoinnin parissa hyvällä palkalla. Olin sinkku, rahaa oli omaan asuntoon, autoon, reissaamiseen ja juhlimiseen. Jotain jäi asuntolainan jälkeen vielä säästöönkin. Jossain vaiheessa elämä muuttui perhe-elämäksi, oli äitiyslomaa ja hoitovapaata ja paluu töihinkin koitti aikanaan. Kestin kiireistä työtä aikani kunnes paloin loppuun ja sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Pitkä sairasloma johti irtisanoutumiseeni ja työttömyyteen, joka jatkuu edelleen. Koska nykyiset tuloni ovat pienet, säästäminen on tällä hetkellä varsin hankalaa. 



Käteisvarani tällä hetkelllä

Olen löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta mielenkiintoisia blogeja, joissa kerrotaan säästämisestä ja sijoittamisesta. Olen mielenkiinnolla tutkaillut niitä ja huomannut, että osa saa säästettyä yllättävän paljon rahaa varsin pienillä tuloilla pienentämällä mm. ruokamenojaan elämän silti muuttumatta ankeaksi kituuttamiseksi. Olen päättänyt nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja vähentää tarpeetonta ostelua entisestään, vaikken ole tässä viime aikoina varsinaista kulutusjuhlaa viettänytkään. 

Yritän myös aina silloin tällöin hankkia hieman lisätuloja itselleni kirppismyynnin avulla. Välillä kauppa käy paremmin, välillä huonommin, mutta olen onneksi joka kerta saanut edes jotain käteen pöytävuokrien jälkeen. 

Euro sieltä, toinen täältä. Uskon että asiat ovat paremmin jonain päivänä. Pennissä on miljoonan alku, niinhän se Roope-setäkin aikoinaan julisti...



Pennissä on miljoonan alku

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Terveellisemmät mustikkamuffinit

Tänään alkoi tehdä mieli leipoa jotain, mutta en heti keksinyt mitä. Selailin reseptejäni ja päädyin hyväksi testattuun terveellisten mustikkamuffinien ohjeeseen, jonka olen löytänyt Leivontaa rakkaudella -blogista, tässä linkki reseptiin. Tämä on meillä koko perheen suosikki!

Reseptiin tarvitaan:

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2-3 dl mustikoita

Nämä ovat erittäin helppoja ja nopeita valmistaa, sillä aineet vain sekoitetaan kulhossa (mitään ei tarvitse vatkata) ja lusikoidaan joko muffinimuotteihin - tai kuten minä tein - muffinipellille. Taikinasta tulee 12 muffinia. Muffinit paistetaan 200 asteessa n.15 - 20 minuuttia (jäiset mustikat vaativat pidemmän paistoajan).

Alkuperäisessä ohjeessa säilyvyydeksi luvataan noin kolme päivää jääkaapissa, mutta jostain syystä meidän perheessä ne eivät koskaan säily niin kauaa 😊


Mustikan ja kauran yhdistelmä on mielestäni kerrassaan herkullinen, suosittelen kokeilemaan! 

Jos ihmettelet taustalla näkyvää vihreää nurmikkoa, se johtuu ihan vain siitä, että kuva on syyskuussa leivotuista erästä. Herkkusuita ilmestyi keittiöön sen verran nopeasti, etten viitsinyt siinä hässäkässä alkaa kaivamaan kameraa esiin...


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Tarpeeksi vai liikaa?

Tulevaa muuttoamme suunnitellessamme olen usein miettinyt hirvittävää tavaramäärää, jonka pakkaaminen on pian edessä. Olen lukenut Konmarini, mutta en ole saanut itsestäni irti perusteellisen raivauksen aloittamista. Olen karsinut vähän sieltä sun täältä ja kantanut ulos ovesta lukemattomia pussillisia vaatteita ja roinaa kirpputorille, kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mutta silti sitä vaan riittää.



Perusteellisen marittamisen aloittaminen hirvittää minua, koska tavaramme eivät ole tällä hetkellä kovinkaan hyvin lajiteltuna. Jos esimerkiksi yrittäisin aloittaa omien vaatteideni perkaamisen, joutuisin kaivelemaan niitä niin monesta paikasta, että lopputulos olisi kaaos monessa eri huoneessa. Tiedän, olen hamsterien sukua. Usein kun saan päähäni siivota yhtä huonetta, kuskaan sieltä tavaraa niihin kaappeihin, joissa on tilaa. Ja sitten yllättäen unohdan osan laatikoista jonnekin vaatehuoneen ylähyllyn perälle. Joskus löydän laatikollisen parin vuoden takaisia kesävaatteita kun etsin lasteni luistimia joulukuun alussa. Joskus puolestaan löydän laatikollisen pieneksi käyneitä luistimia ja monoja etsiessäni kevätvaatteita. 

Tähän kaaokseen on saatava muutos uudessa asunnossamme. Järki sanoo, että nyt olisi erinomainen aika aloittaa raivaus, mutta joku laiska pikkupirulainen olkapäälläni kuiskii, että ehtiihän sitä sitten myöhemminkin.

Laatikkoleikki alkakoon

Ymmärrän erittäin hyvin pyrkimyksen minimalismia kohden. Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikilla tavaroilla olisi selkeät paikat. 

Yksi ongelmapesäke ovat nuoremman tyttäreni kasvamista odottelevat vaatteet, joita myös löytyy ainakin kahdesta eri paikasta. Lasteni ikäero on viisi vuotta, joten en ole säästänyt kovinkaan paljon isosiskon vaatteita pikkusiskolle. Laitoin aikoinaan suurimman osan esikoisen vaatteista kiertoon ystäväni lapsille ja olen nyt saanut sieltä joitakin niistä takaisin, samoin kuin myös muitakin yhtä, kahta tai kolmea kokoa suurempia vaatteita. Ja tähän kun vielä lisätään taipumukseni tehdä löytöjä kirpputoreilta, aletaan olla liemessä. Aina siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy suurempiin vaatteisiin, on täydellinen yllätys mitä kaapeista löytyy. Välillä vastaan tulee hirveä määrä pitkähihaisia puseroita, joskus taas kesämekkoja ja joskus legginsejä. Joskus kivoja t-paitoja löytyy paljon, mutta joskus niiden värimaailma ei oikein kohtaa tällä hetkellä kaupoissa myytävien kanssa. Varsinkin lastenvaatteiden kohdalla mietityttää edelleenkin mikä olisi sopiva määrä vaatteita. Mikä olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa? Pitäisikö tässä alkaa pitää Excel-taulukkoa siitä mitä on jo olemassa?

Kirjojen karsimista olen tehnyt vuosien varrella paljonkin, mutta niitäkin olisi hyvä vähentää vielä nykyisestään. Omiani osaan karsia kohtuullisen hyvin, mutta mieheni pitää omistaan melko sinnikkäästi kiinni, vaikkei välttämättä niitä enää toiseen kertaan lukisikaan. Hän myös mielellään säästää hyllyissään lehtien vanhoja vuosikertoja, vaikka epäilenkin vähän, missä vaiheessa hän aikoo lukea viisi vuotta vanhoja tietotekniikkalehtiä. Tuskin koskaan. Minullakin on melko paljon sisustuslehtiä, vaikka olen niitäkin jo karsinut ja aion karsia vielä lisää. Lisäksi meiltä molemmilta löytyy kaikenlaisia vanhoja koulutusmateriaaleja.

Vilkaisu kirjahyllyyn

Sitten on vielä kaikki mieheni laitteet ja piuhat, minun käsityö- ja askartelutarvikkeeni, lasten tavarat, astiat, kodin tekstiilit, cd:t ja dvd:t ynnä muu sekalainen sälä. Marie Kondon ajatus siitä, että jäljelle tulisi jättää vain ne esineet, jotka tuottavat iloa on minusta kuitenkin hieman kummallinen. En minä ainkakaan osaa tuntea suurta iloa kaikista tarpeellisista vaatteista tai esineistä. Jotkut tavaroista ovat olemassa ihan vain siksi, että niillä on joku funktio arjessa.

Nyt tarvitsisin kunnon potkun persauksilleni, jotta pääsisin kunnon vauhtiin. Antakaahan tulla vinkkejä, mistä aloittaisin.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Flunssan kynsissä - nyt on näin

Ensin se iski lapsiin, kiusasi heitä ja piti otteessaan. Sitten se sai kiinni minut ja tainnutti tähän pökkyräisen kuumeiseen olotilaan, jossa aivot eivät meinaa jaksaa toimia. Hemmetin kevätflunssa!

Mieltäni piristi tänään huomattavasti Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn loistava kirjoitus Näin on nyt - tilanteen hyväksyminen helpottaa ja sen kirjoittajan ihana asenne elämään. Minäkin hoin lähes samaa mantraa Nyt on näin aikoinaan kun olin onnistunut murtamaan jalkani ja jouduin lepäilemään jalka suorana sohvalla, vaikka mieleni olisi tehnyt pihatöihin. Tässä linkki tuohon vanhaan postaukseeni.

Elämässä vain tulee vastaan asioita, joille emme mahda mitään. Silloin ei auta kuin hyväksyä ne ja odottaa tilanteen muuttumista. Joskus tulee ylimääräisiä laskuja, sairauksia ja muita vastoinkäymisiä, mutta ne eivät yleensä ole ikuisia. Voivottelu ja murehtiminen ei tee niistä yhtään kevyempiä kantaa. 

Hyväksyminen voi tuoda uusia oivalluksia mukanaan ja yllättäen nuo raskaat takaiskut poikivatkin jotain uutta ja elämä sujahtaakin ihan uusille raiteille.


Kuva Pinterestistä

Tyynen rauhallista päivää sinullekin!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kirppismyynnin välitilinpäätös

Ensimmäinen kirppisviikko on sujunut vaihtelevissa tunnelmissa. Myynnissä on sekalaista tavaraa mm. vaatteita, kirjoja, lehtiä, laukkuja, leluja yms. Viikko lähti hieman nihkeästi käyntiin, mutta myynnit paranivat onneksi siitä hieman. Koko ensimmäisen viikon saldo on nyt 108 euroa. Siitä kun vähentää pöytävuokran 31 euroa, jäljelle jää 77 euroa voittoa.


Aloituspäivän tilanne

Tai ei se taida olla ihan puhdasta voittoa, sillä olen tehnyt muutaman ostoksenkin tämän viikon aikana. Mukaan on tarttunut Skilan ulkoilutakki ekaluokkalaiselle (4 euroa), pari dvd:tä sairastaville lapsille (yht. 2,50 euroa) ja tummanpunainen Kiina-henkinen korurasia (4 euroa). 

Pääasia kuitenkin, että enemmän on myyty kuin ostettu uutta. Nuo dvd:t lähtevät katselemisen jälkeen takaisin kiertoon kun vien taas täydennystä kirpputorille.






perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kesämuistoja - Jokilaakson matkailupuutarha

Vierailimme viime kesänä perheeni kanssa Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa. Paikka osui sattumalta reittimme varrelle ja päätimme pistäytyä siellä kun meillä oli hyvin aikaa. Lomalla ei saa olla liian kiire, muuten voi ajaa onnensa ohi.

Paikka oli kerta kaikkiaan ihastuttava, siitä nautti koko perhe. Minä ja mieheni kuljimme kameroiden kanssa. Lapset viihtyivät lampaiden, pupujen ja kanojen luona ja tutkivat aluetta innolla. 

Jokilaakson matkailupuutarha

Suosittelen lämpimästi ensi kesän vierailukohteeksi, jos kasvit ja puutarhat kiinnostavat yhtään. Kasveja oli mukava katsella, kun niissä oli nimikyltit. Tuolta löytyi monia kiinnostavia hyötykasveja ja kukkapenkkiin sopivia kaunottaria.



Hei, huomasithan että blogiani voi seurata nyt Blogit.fi:n, Bloggerin ja Bloglovinin kautta. Tervetuloa mukaan tutustumaan viluvarpaisen villasukkanaisen hyviin ja vähän huonompiinkin hetkiin :) 



torstai 30. maaliskuuta 2017

Pitkät jäähyväiset puutarhalle

Olen jo jonkin aikaa jättänyt hyvästejä puutarhalleni, koska muutto toiseen osoitteeseen on tulossa. Nyt on asuntomme kosteusmittaukset tehty ja kaupat sovittu. Kesällä me vaihdamme maisemaa.

Ensimmäisiä hyvästejä pihalleni jätin jo viime kesänä. Huomasin hoitavani pihaa vähemmän intohimoisesti kuin ennen. Katselimme jo ympärillemme ja mietimme, minne suuntaisimme seuraavaksi. Ei siinä enää jaksanut kitkeä niin innolla kuin ennen. Moni asia jäi vähän kesken. Olin suunnitellut uudistavani kukkapenkkejä, mutta se jäi, koska ajatukset olivat jo tulevassa. 

Seuraavaksi koin haikeutta syksyllä laittaessani kukkapenkkejä talvikuntoon. Riivin ruohotuppoja ja pieniä rikkaruohoja perennojen seasta kun kyynelet nousivat silmiini. Minun oli pakko jättää työ kesken ja mennä sisälle suremaan. Piha, joka oli ollut omani lähes kymmenen vuotta olisi pian jonkun muun. 


Rakas pionini
Suhtaudun muuttoon positiivisesti, mutta pientä haikeutta on silti ilmassa. Kaikki istuttamani kasvit jatkavat elämäänsä jonkun toisen hoidossa. Rakkaat kevään sipulikasvini, pionini, ritarinkannukseni ja kulleroni, pihalla kasvavat metsämansikat ja syreenit. Kaikki jäävät muistoihini. Lasteni leikkimökissä ja hiekkalaatikolla leikkivät uudet lapset. Joku muu poimii karviaisia minun pensaastani. Terassilla grillaa uusi perhe.

Puutarhasta on ollut paljon iloa ja lohtua silloin kun on ollut vaikeaa. Mullan kanssa puuhaileminen on piristänyt mieltäni masennuksenkin aikana. Se on saanut ajatukseni pois ikävistä asioista. Olen kiitolllinen kaikesta siitä, mitä olen näinä vuosina saanut kokea. Sen alkuvuosien nurmipihan, johon kaivoimme kuoppia puille ja pensaille. Syvän ja pitkän montun, jonka täytimme mullalla ja johon aloin istuttaa perennoja. Kasvit, jotka eivät menestyneet ja ne, jotka kukoistivat. Surkean pienen pensasaidan alun, jonka kasvua odotimme vuodesta toiseen, kunnes se pääsi kunnon vauhtiin.


Krookukset kukassa

Vielä on muutama kuukausi aikaa jättää jäähyväisiä ja pikkuhiljaa alkaa myös suunnitella, mitä uudella rivitalopihallamme alkaa tapahtua. 



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Työnhaun tuskaa ja elämän pieniä nautintoja

Miten sitä aina tunteekin itsensä ihan äärettömän vanhaksi kun lähettelee työhakemuksia maailmalle. Minulla on ikää 45+, mutta silti alkaa tuntua siltä, että työnantajat pitävät jo nyt liian vanhana. Onhan se tietysti työnantajalle kätevämpää ja halvempaa palkata nuori ihminen niin palkkaakaan ei tarvitse maksaa niin paljon kuin kokeneemmalle. 

Ja vielä kätevämpää yritykselle on hankkia työntekijä työkokeiluun, jolloin hänelle ei tarvitse maksaa kuin 9 € päivässä ja kun kokeilujakso päättyy, tilalle voi vaihtaa toisen henkilön.

Poliitikkojen puheet työurien pidentämisestä alkavat olla jo melkoinen vitsi. Samaan aikaan työnantajat pistävät vanhemmasta päästä väkeä pihalle.

Lähetän hakemuksia eri firmoihin, haen työpaikkoja ilmoitusten perusteella sekä yritän myös kysellä työnantajilta piilotyöpaikkoja, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. On vain jaksettava yrittää. Ei auta muu kuin jatkaa hakemusten lähettelyä, vaikka vastaukseksi saakin vain pahoitteluja siitä, ettei tälläkään kerralla tärpännyt. Ja toiset eivät vastaa sitäkään. 

Tilanne on mikä on, eihän sille mitään voi. Ikävät ajatukset pitää vain välillä ravistella harteiltaan ja jatkaa muiden juttujen pariin. Eiköhän se päivä joskus paista vielä tähänkin risukasaan. 


Tuoretta pullaa, nam!

Onneksi elämässä on muutakin kuin työnhaku. Sain päähäni tehdä pullataikinan kun tytöt olivat koulussa ja mies töissä ja tässä olivat tulokset. 

Ihana tuoksu kotona, perhe poissa ja auringonpaiste ikkunan takana. Oli rauhallinen hetki kaataa lasi kylmää maitoa ja ottaa vastapaistettu pulla toiseen käteen. 

Elämän pieniä nautintoja.