Kuukauden blogitauon aikana ehtii näköjään pistää elämänsä uusiksi. Kiirettä on pitänyt, joten en ole ehtinyt kirjoittamaan päivityksiä enkä pahemmin edes lukemaan muiden kuulumisia.
Pitkään asioita pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä vaihtoehto oli irtisanoutua pitkäaikaisesta työpaikastani. Moni voi olla sitä mieltä, että se oli kaikkea muuta kuin järkevää tässä taloustilanteessa, mutta uskon, että siipeni kantavat. Jos kerran paluu työpaikalle tuntui vastenmieliseltä ja ahdistavalta, miksi ihmeessä olisin kiusannut itseäni kauemmin. Päätin, että terveys on tärkeintä, vähemmälläkin rahalla voi tulla toimeen toistaiseksi. Ja mikä olikaan tulos kun sain soitettua esimiehelleni: oli kuin kymmenien kilojen taakka olisi pudonnut hartioiltani.
Kun kävin allekirjoittamassa paperit ja moikkaamassa työkavereitani, oloni oli tosi kevyt ja onnellinen. Ei pienintäkään epäröintiä tai katumusta ilmassa. Aivan kuin loputkin masennuksen rippeet olisivat karisseet ja tilalle tullut roppakaupalla iloa ja itsevarmuutta.
Yksi suuri tekijä, joka mahdollisti tämän muutoksen oli loistava elämäntaidonvalmentajani. Neljä käyntikertaa saivat minut ajattelemaan asioita ja itseäni uudella tavalla. Ensimmäisellä kerralla olin surkea, itseäni ja osaamistani vähättelevä raunio, mutta pikkuhiljaa aloin ajatella toisin. Enhän minä voi olla mikään ammattitaidoton ja osaamaton tyyppi, jos olen tehnyt töitä parikymmentä vuotta saaden jatkuvasti haasteellisempia ja vaativampia tehtäviä hoidettavakseni ja selviydyin niistä hyvin ennen mahdotonta tilannetta.
Toinen henkilö, joka antoi minulle tukea ratkaisuuni oli mieheni. Hänkin painotti sitä, että terveys ja onnellisuus ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin säännöllinen palkka.
Ja niin minä uskalsin hypätä tyhjän päälle. En ole koskaan tuntenut oloani näin vapaaksi ja stressittömäksi.
Nyt heitän verkot vesille ja lähden tavoittelemaan uusia haasteita. Asioilla kun on tapana järjestyä parhain päin :)
