Synkkä varjo nurkassa - miltä masennus tuntuu?

Kirjoitin tämän tekstin jo jonkin aikaa sitten ja jäin miettimään, julkaisenko sitä vai en. Jotenkin masennuksesta puhumista karttelee, haluaisi vain sanoa kaikille, että se on ohi, mutta välillä on päiviä jolloin se yrittää palata takaisin. Viime viikonloppu oli ihana, sain hyvän ystäväni kylään ja vietimme äitienpäivää sekä kotona että äitini luona. Tänään olen taas ollut väsynyt, onneksi en kuitenkaan yhtä pahasti kuin silloin kuin kirjoitin alla olevan tekstin.

Siellä se taas lymyää, tahdoin tai en, synkkä varjo nurkassa eli masennus. Aina silloin tällöin se yrittää palata takaisin, vaikka yritän häätää sitä pois. Yhtäkkiä vain huomaan, ettei mikään ole oikein huvittanut vähään aikaan, rutiineja vain suorittaa ja suorittaa, kunnes tajuan, etten enää jaksa. 

Luulin aikoinaan, että sen saa häädettyä kokonaan pois, mutta aina välillä se yrittää tarrautua minuun kynsillään ja viedä mukaansa. Se yrittää muuttaa minut tahdottomaksi surkeaksi olennoksi, jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä. Se yrittää turruttaa minut horrokseen sohvan nurkkaan, jättää nukkumaan sängyn pohjalle ja syrjäyttää minut normaalista elämästä. 

Viikonloppuna tajusin, että minulla on taas vaikka kuinka paljon keskeneräisiä asioita ympäri taloa. Eteisen kaapissa pyörivät vielä luistimet, monot ja talvikengät - eihän sitä tiedä, jos niitä vaikka tarvitsisi vielä. Kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä. Se toimii tällä hetkellä lähinnä kirppiskamojen ja kierrätykseen lähtevien tuotteiden lajittelukeskuksena. Kuivat pyykit ovat olleet monta päivää kuivurissa tai pyykkitelineessä. Mitään ei vaan saa vietyä loppuun. Ja sitten alkoi taas tuleva muuttokin ahdistaa. Pakotin itseni siivoamaan eteisen mono-luistin-talvikenkähelvetin ja olin sen jälkeen aivan poikki. 

Tänään olin ottanut tavoitteeksi tehdä vähän pihahommia. Nekään eivät huvittaisi yhtään. Olen jo niin luopunut tästä kodista ja pihasta. Sain pakotettua itseni ulos yhdeltätoista perkaamaan kukkapenkkejä reiluksi tunniksi. Sen jälkeen olin taas näännyksissä sohvalla. 

Ruuanlaitto on pakkopullaa, kaupassakäynti samoin. Mistä saisin vähän lisää virtaa, jotta saisin kotihommat taas rullaamaan?

Välillä suunnittelen tekeväni vaikka mitä ja sitten huomaankin torkkuvani sohvalla istuvillaan. Illalla kaivattu uni ei kuitenkaan tule, vaikka olisin päivällä ja alkuillasta ollut aivan kuolemanväsynyt.

Kunnianhimoinen tavoitteeni olisi aloittaa laatikoissa olevien lasitavaroiden ja koriste-esineiden pakkaaminen hyvissä ajoin. Saa nähdä miten käy.

Yritän antaa aikaa ja armoa itselleni. 

En ohjelmoi päiviäni liian täyteen.

Lepään jos väsyttää.

Näillä mennään. 

Molemmat kuvat Pinterestistä