Ajattelin niitä mukavia ihmisiä, joihin tutustuin blogimaailmassa ja halusin päästä taas yhteyteen bloggaajien ja lukijoiden kanssa. Haluan olla taas osa rentoa ja mukavaa bloggaajaperhettä.
Ennen kaikkea halusin taas kirjoittaa, miettiä mihin järjestykseen ajatukseni ja sanani asettelisin. Mietin jatkaisinko vanhaa blogiani vai aloittaisinko ihan uuden. Toisaalta aloitus puhtaalta pöydältä houkutteli, mutta toisaalta olen sama nainen kuin ennenkin. Silloin olin reilu nelikymppinen, nyt vajaa viisikymppinen (olen Fingerporini lukenut), ehkä joissain asioissa vähän muuttunut, mutta perusluonteeltani samanlainen. Joten tässä sitä ollaan, jatkamassa vanhaa tuttua blogia uusilla jutuilla. Asioita on niin paljon helpompi käsitellä kirjoittamalla kuin vain omassa päässään pyörittelemällä.
Viime vuodet ovat kuluneet opiskelun, työnhaun, perheen pyörittämisen sekä äitini ja Alzheimerin tautia sairastavan isäni apuna. Ruuhkavuodet päällä, kuten joku asian voisi ilmaista. Lapset ovat kasvaneet ekaluokkalaiseksi ja teiniksi, joten äidillekin jää jo vähän enemmän vapaa-aikaa kuin ennen. Mies tekee töissä pitkää päivää. Niinhän se nykyään on, että niillä joilla on töitä, on sitä sitten oikein urakalla.
Pyrkimykseni on yrittää löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Yritän kirjoittaa hyvistä hetkistä ja vähän niistä huonoistakin, joita myös elämääni mahtuu.
