Orvokkeja

Haravointi on vielä vaiheessa, mutta onneksi orvokit tuovat jo kevättä pihaan. Kuvassa viikonloppuna ostamani orvokit, jotka ripustin ulko-oven pieleen toivottamaan sekä oman väen että vieraat tervetulleiksi.

Innostuin tänään ostamaan vielä 8 kpl orvokkeja lisää Hong Kongissa käydessäni. Pitäähän äidinkin saada jotain kivaa kun lapsetkin saivat ihanat vappupallot, eikös vaan :)

Melkoinen tuuli täällä meillä päin. Taitavat tämän päivän puutarhatyöt jäädä orvokkien istuttamiseen...

Sunnuntaina

Elämä voittaa taas ja nyrjähtänyt nilkkakin alkaa pikkuhiljaa parantua. Onneksi jalasta ei sentään löytynyt murtumaa.

Kaiken lisäksi ulkona paistaa aurinko ja 400 litraa multaa odottaa takapihalla innokasta kukkapenkkien tekijää :)

Minulla on kunnianhimoisena tavoitteenani rakentaa ensin yksi uusi kukkapenkki, johon siirrän pitkästä penkistäni keltaiset, oranssit ja punaiset kukat. Sen jälkeen suurennan kohopenkkiäni ja viimeiseksi nostan pitkän kukkapenkkini kasvit ylös, lisään multaa ja sijoittelen perennat uudelleen ja lisäilen penkkiin myös uusia kasveja. Pitkästä kukkapenkistä suunnittelen sini-liila-valko-pinkkiä, mutta suunnitelmat muuttuvat harva se ilta puutarhakirjoja ja blogeja tutkaillessani. Todennäköisesti lopputulos on taas kerran enemmän ja vähemmän improvisoitu. Mutta hei, puutarhanhoito on luovaa hommaa, ainakin meikäläisellä!

On tässä taas tavoitetta kerrakseen :)

Kävin loppuviikosta ostamassa purkin Cooperin Puutarhavahaa, jolla käsittelin molemmat jänisten syömät omenapuun rungot. Saa nähdä miten puiden käy.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Yhtä myllerrystä

Tänään heräsin kännykän piipitykseen kesken painajaista, sydän takoi ja otsa oli hiestä märkä. Painajainen liittyi työhöni, olin tehnyt mojovan virheen kiireen keskellä ja painattanut ison määrän kalentereja, joissa oli kannessa vanha vuosiluku. Huh huh, näin se työstressi vainoaa sairaslomallakin. Ei tunnu parin kuukauden lepo missään, rauhoittava lääke oli napattava ennen kuin pystyi aloittamaan aamutoimet lasten kanssa.

Minulla oli viime syksynä ja talvena todella rankka jakso töissä, jatkuvaa stressiä siitä, ettei mitenkään pysty eikä ehdi hoitaa kaikkia minulle osoitettuja töitä ilman apua. YT-neuvotteluissa supistettiin tekijöiden määrä äärimmilleen ja pistettiin pakka täysin sekaisin. Esimieheltä ei tukea herunut, yritin venyä ja venyä, kunnes lopulta tuli stoppi vastaan. Lääkäri totesi minulla työuupumuksen ja vaikean masennuksen. Siitä lähtien olen yrittänyt elää päivä kerrallaan ja hoitaa itseäni kuntoon. Työkuntoon pääseminen voi viedä kauemmin kuin alun perin olisin voinut uskoa.

Työ on aina ollut tärkeä osa elämääni ja identiteettiäni, lasten tulo on tietysti laittanut asioita uuteen perspektiiviin. Enää vähään aikaan en ole ollut vapaaehtoinen uhraamaan iltojani työnteolle, kuten joskus nuorena sinkkutyttönä. Silloin ei ollut mikään ongelma istua tarpeen vaatiessa toimistolla iltakymmeneen, jotta saatiin projekteja kasaan nopeammin. Sairauteni haastaakin minut nyt miettimään, mitä muuta tuleva työni voisi olla. Mietin arvojani ja yritän keksiä miten saisin kehiteltyä minulle paremmin sopivan elämän.

Onneksi päivä alkoi sujua myöhemmin paremmin, iltapäivällä jo kupsuttelin kukkapenkkiä ja nautin aurinkoisesta päivästä. Ehdin jo tehdä suunnitelmia huomisellekin pihatöiden suhteen, mutta vähän myöhemmin nyrjäytin nilkkani ja päädyinkin sohvalle kylmäpussin kanssa. On tämä yhtä vuoristorataa...

Tässä taas yksi keväinen kuva takapihaltamme.